Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Ihmisoikeuksia on tarkasteltava myös kokonaisuuden, ei vain yksilöiden kannalta

Uusi Suomi 3.7.2018 14:48 Pekka Pihlanto

Eräs perushuoli Euroopan ja EU:n ihmisoikeustilanteessa on, että jossakin vaiheessa, kun maahanmuuttajien määrä ylittää kriisirajan, heidän ihmisoikeuksistaan huolehtiminen alkaa vaarantaa EU-kansalaisten ihmisoikeuksia. Kiistattomasti heilläkin on ihmisoikeudet, vaikka he elävätkin hyvinvoinnissa. Se on itse työllä hankittua.

Nyt käytävässä keskustelussa niin EU:ssa kuin jäsenmaiden sisälläkin eri tahot ovat jyrkästi eri mieltä siitä, missä maahantulijoiden määrän kriisiraja tulee vastaan. Maahanmuuton varauksettomat kannattajat eivät nähtävästi joko usko tällaista rajaa olevan olemassakaan tai he katsovat sen olevan vielä niin kaukana, että kysymys ei ole ajankohtainen.

Toinen ääriryhmä on huolestunut jo nykynäkymistä, joita lähtömaiden alhainen elintaso ja suunnaton väestömäärä varjostavat. Siksi se haluaa aikaista varautumista tähän uhkaan esimerkiksi sitä syystä, että sitten kun kriisi on päällä, käytettävissä on vain huonoja, paniikkiratkaisuja.

Yleensä ihmisoikeuksia tarkastellaan niin sopimuksissa kuin niitä koskevissa keskusteluissakin lähes yksinomaan yksilötasolla. Se on sinänsä luonnollista, sillä ihmisen turvan ja suojelun tarve on tietenkin arvioitava yksilö- tai perhekohtaisesti.

Kun avun hakijoiden määrä pysyy kohtuullisena, hallittavissa olevana, erityistä ongelmaa ei ole esimerkiksi resurssien ja vastaanottokapasiteetin riittävyyden suhteen. Silloin vastaanottavat maat pystyvät sijoittamaan tulijat luontevasti yhteiskunnan rakenteisiin. Mutta tulijamäärien kasvaessa ja uhatessa kasvaa, yksilöongelman lisäksi kuvaan tulee yhä vahvemmin yhteiskunnallinen ja kokonaistaloudellinen ulottuvuus.

Tällöin valtiot ja EU joutuvat tarkastelemaan asiaa kokonaisuuksien kannalta – toisin sanoen viimeistään siinä tapauksessa, että joukkomuutto Eurooppaan sattuisi taas puhkeamaan.

Ongelmana tässä on siis se, että voimassa olevat ihmisoikeussäännökset on laadittu sellaisia tilanteita varten, jolloin maahanmuutto oli täysin hallittavalla tasolla. Silloin voitiin operoida yksilöiden tasolla, mutta massamuuttotilanne vaatisi toisenlaiset sovellukset.

Tähän ajatukseen on jo hiukan herätty, esimerkiksi puhuttaessa siitä, että tulijoiden turvan tarve olisi selvitettävä EU:n ulkorajoilla tai mieluimmin jo unionin rajojen ulkopuolella. Vastaanottokeskukset, joista EU:n huippukokous pääsi jonkinlaiseen yksimielisyyteen, saavat toisaalta osakseen kovaa vastarintaa. Ne ovat kuitenkin ainoa realistinen ratkaisu.

EU:n ulkopuolisten ihmisten vapaa liikkuvuus jäsenmaasta toiseen turvapaikkashoppailun merkeissä romuttaisi ennen pitkää koko turvapaikkasopimusjärjestelmän – varsinkin kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ei pystytä palauttamaan kotimaahansa. Monet ovat näköjään unohtaneet, että ihmisten vapaa liikkuvuus Euroopassa koskee vain EU-kansalaisia.

Nyt olisi aidon kompromissin paikka. Mitään ideologiaa ei voida ajaa loputtomasti rajoituksitta – ennen pitkää siitä seuraa umpikuja kaikkine mahdollisine haittavaikutuksineen.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20180704 (20180704)