Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Pakko ei meitä työhön saa

Turun Sanomat 21.8.2018

"Pakko ei meitä työhön saa" laulettiin Reino Helismaan sanoin Oscar-palkitun elokuvan Kwai-joen silta (1957) tunnetuksi tekemää sävelmää. Pakko tuntuu olevan nyky-Suomessa suorastaan ruma sana.

Jos joku onnistuu leimaamaan vastustamansa ilmiön "pakolliseksi", hän on voiton puolella. Pakkoruotsi on tästä hyvä esimerkki. Pakkoruotsia vastustavat periaatteessa monet sellaisetkin, joilla ei ole sinänsä mitään ruotsin kielen opiskelua vastaan. Huomiotta jää se, että kaikki joutuvat oppimaan monia muitakin hyödyllisiä aineita, ja sitä pidetään itsestään selvänä.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden "pakkopalautukset" ovat saaneet joidenkin suomalaisten karvat pystyyn, vaikka järki sanoo, että kun henkilö ei ole saanut oleskelulupaa, hän ei voi tänne jäädä. Myös vankeustuomion saanut kansalainen viedään pakolla linnaan, mutta sitä ei liene vielä ihmisoikeuksien nimissä vastustettu.

Suomessa työttömyysetuutta nauttiva joutuu uuden aktiivimallin mukaan osoittamaan tietynlaista aktiivisuutta, välttyäkseen etuuden leikkaukselta. Tämäkin "pakottaminen" on saanut kritiikkiä osakseen, vaikka tarkoitus on hyvä.

Moni huumenuoren vanhempi on valitellut julkisuudessa, että nuorta ei saada hoitoon, koska tämä ei sitä halua, ja niin huumeiden käyttö jatkuu. Pakko on siinä määrin vieroksuttu keino, että nuoren etu sivuutetaan järjen vastaisesti.

Nykyisin puhutaan yksilönvapaudesta, mikä on tietenkin hyvä asia, mutta sekin voidaan turmella liioittelemalla – eli pilata "hyvvyyden kautta", kuten sanonta kuuluu. Jopa pienten koululaisten kerrotaan sanovan joskus opettajalle, että ei minun tarvitse, ei ole pakko.

Henkilökohtaiset vapaudet ja oikeudet on jokaisen helppo omaksua, mutta niihin liittyvät velvollisuudet ja vastuu ovat huomattavasti vaikeampi pala. Jos yhteiskunnassa tai muussa ihmisyhteisössä kaikki keskittyisivät vain omien oikeuksiensa vaalimiseen kenenkään toimimatta velvollisuudesta tai vastuuntunnosta, siitä ei hyvää seuraisi. Joskus on myös pakotettava kansalaisia lain voimalla.

Suurvaltojen välisissä maailmanrauhaa vaarantavissa kiistelyissäkin on perimmiltään kyse samasta asiasta. Varustaudutaan ja vakoillaan muita oman vapauden varmistamiseksi: ettei pahantahtoinen naapuri tai muu vihamies vain pääsisi yllättämään ja alistamaan pakkovaltaansa. Tällaisessa maailmassa ei kenellekään jää vastuuta rauhan säilymisestä.

Niin vain on, että jokaisella on vapauksiensa ja oikeuksiensa vastapainona enemmän tai vähemmän pakottavat velvollisuudet ja vastuut yhteiskuntaa sekä muita ihmisiä kohtaan. Toki suurin osa kansalaisista hoitaa oman roolinsa moitteettomasti ja lainkuuliaisesti edes mieltämättä, että hän toimisi minkäänlaisen pakon alaisena.

Näin tuleekin ollakin: velvollisuus on miellyttävämpi sana kuin pakko, vaikka molemmat johtavat suunnilleen samaan tulokseen. Velvollisuuden noudattamisesta jää kuitenkin huomattavasti parempi jälkimaku kuin pakon alaisena toimimisesta.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on turkulainen professori emeritus

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20180829 (20180829)