Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Maahanmuuton optimistit ja pessimistit

Uusi Suomi 3.9.2018 11:29 Pekka Pihlanto

Maahanmuuttoon suhtaudutaan tunnetusti monella, äärimmäiselläkin tavalla. Nyt kuitenkin jätän äärimmäiset kannanotot sivuun ja tarkastelen, miten suhteellisen maltillinen optimisti ja pessimisti saattaisivat tätä aihetta lähestyä.

Optimistit, joilla on perusmyönteinen suhtautuminen elämään ja maailmaan, perustavat maahanmuuttoa koskevan näkemyksensä lähinnä turvapaikkasopimuksiin ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen. Heidän optimisminsa näkyy muun muassa siinä, että he eivät ole huolestuneita suurtenkaan maahanmuuttajamäärien sopeutumisesta yhteiskuntaan, eivätkä myöskään virheellistä tietoa antavista turvapaikanhakijoista.

He katsovat maahanmuuttajien kotoutumisen uuteen asuinmaahansa sujuvan kaikin puolin ongelmitta. Niinpä he muun muassa uskovat maamme pystyvän välttämään esimerkiksi Ruotsin ja Saksan ongelmat – siinäkin tapauksessa, että tulijamäärät kasvaisivat. Osa heistä ajattelee, että maahanmuutto on ratkaisu Suomea uhkaavaan työvoimapulaan.

Pessimistit katsovat, että kielitaidottomat ja täkäläisestä poikkeavista kulttuureista tulevat maahanmuuttajat voivat muodostaa varsinkin suurten tulijamäärien toteutuessa vakavan taloudellisen ja yhteiskunnallisenkin ongelman. Pessimistit epäilevät vahvasti Suomen kykyä välttää muiden maiden ongelmat suurten maahanmuuttajamäärien toteutuessa. He olettavat, että samat lainalaisuudet toteutuvat meillä kuin vaikkapa Ruotsissa.

Heidän mielestään tulijoista ei olisi ainakaan lyhyellä aikavälillä apua työvoimapulaan lähinnä kielitaidon ja ammattitaidon puutteen johdosta.

Pessimistit eivät kiinnitä niin suurta huomiota ihmisoikeussopimuksiin kuin optimistit, vaan katsovat monesti, että säännöt on luotu aivan erilaisia tilanteita kuin heidän pelkäämiään kriisitilanteita varten. Siksi he esittävät, että rajakontrollia on lisättävä ja hakijoiden alustava seulonta suoritettava jo rajalla tai mieluimmin lähtömaissa. Vaille turvapaikkaa jääneet on palautettava viivytyksettä ja tarvittaessa pakolla, sillä pessimistit katsovat, että palaamisen vapaaehtoisuus tuhoaisi koko turvapaikkaseulonnan mielekkyyden.

Jaottelu optimisteihin ja pessimisteihin on tietenkin hyvin karkea asenteiden luokitteluperuste. Edellä esittämäni luonnehdinnat näistä perustuvat median ja somen seurantaan sekä omiin arvioihini siitä, miten optimisti ja pessimisti saattaisivat luontaisesti suhtautua maahanmuuttoon ja sen seurauksiin. Joku voi oikeutetusti sanoa esimerkiksi, että ihmisen ei tarvitse olla pessimisti, nähdäkseen maahanmuuton mahdolliset haittavaikutukset – pelkkä realismi riittää.

Oli miten oli, maahanmuuton kannattajia ja vastustajia on tietenkin ääripäissä ja niiden välillä kovin monenlaisia. Keskustelu ei todellisuudessa yleensä tapahdu pelkkien elämänasenteiden ja asiaperustelujen varassa, vaan kaikki mahdolliset tunnepitoiset argumentit kaivetaan usein esiin, ja käytetään eri mieltä olevista vähemmän objektiivisia termejä, kuten: populistit, rasistit, natsit, suvakit ja idealistit.

Onhan paljon helpompaa puolin ja toisin leimata toista mieltä oleva tunnepohjalta ja usein kevyinkin perustein vaikkapa tällaisen terminologian keinoin epäkelvoksi, kuin yrittää asiaperustein löytää eri mieltä olevien näkemyksistä heikkoja kohtia.

Aihepiiri on siinä määrin tunteita nostattava, että tuskinpa jatkossakaan on odotettavissa kovin tasapuolista ja rakentavaa keskustelua maahanmuuton hyödystä ja haitoista sekä rajoista.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20180903 (20180903)