Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Valkoisen talon lastenkamari

Uusi Suomi 6.9.2018 17:07 Pekka Pihlanto

Amerikkalaisen toimittaja Bob Woodwardin paljastuskirja Fear (Pelko) kertoo presidentti Trumpin hallinnon sisäpiiristä hiuksia nostattavia tarinoita, jotka sopivat valitettavan hyvin siihen palapeliin, joka presidentti Trumpista on tähän mennessä julkisuudessa muodostunut. Samaa linjaa edustaa New York Timesissa julkaistu nimimerkkikirjoitus, jonka takana on Trumpin hallinnossa korkeassa asemassa toimiva virkamies.

Presidentin neuvonantajien sanotaan varjelevan maataan presidentiltä, esimerkiksi ottamalla hänen työpöydältään papereita, ettei presidentti onnistuisi allekirjoittamaan maalle vahingollisia päätöksiä. Häntä on kirjassa ja lehtikirjoituksessa luonnehdittu impulsiiviseksi ja moraalittomaksi sekä maansa ja maailman asioista tietämättömäksi. Hän esimerkiksi puuskahti Syyrian presidentistä impulsiivisesti, että tapetaan se. Ulkoministeri sivuutti käskyn vähin äänin. Presidentti ajaa ensisijaisesti omia bisnesetujaan ennen maan etua.

Hänen on sanottu olevan 10-12 -vuotiaan älyllisellä tasolla, joten Valkoisen talon komento- ja hallintokeskus tuntuu olevan melkoinen lastenkamari. Jos ennen Trumpia joku olisi tehnyt elokuvan tällaisesta menosta Valkoisessa talossa, se olisi varmasti leimattu naurettavaksi – ja täysin epärealistiseksi.

Nyt ei naurata sen paremmin amerikkalaisia kuin muitakaan maailman asioita seuraavia. Trumpillahan on ydinaseen laukaisunappi periaatteessa peukalonsa ulottuvilla, ja mikä takaa, että sisäpiiri pystyy joka hetki ehkäisemään kaitsettavansa päähänpistojen toteuttamisen? Vähemmän dramaattisia vaaroja on odotettavissa maan taloudessa, sillä tullimuureja pystyttävä kauppapolitiikka tulee talousasiantuntijoiden mukaan vahingoittamaan niin Yhdysvaltoja kuin sen nykyisiä kauppakumppaneitakin.

Voi kysyä, miten maan korkein johto voi jatkossa toimia, kun presidentin ja hänen lähimpien avustajiensa ja neuvonantajiensa välillä vallitsee näin suuri epäluottamus. Luonnostaan epäluuloinen presidentti joutuu nyt kyräilemään kokouksissa, että kukahan osallistujista on sabotoinut hänen päätöksiään ja toiminut syväkurkkuna.

Hän on määrännyt aloittamaan tutkinnan paljastaakseen petturit ja joutuu myös käynnistämään varotoimenpiteitä ja varmistuksia, ettei papereita enää häviäisi ja hänen käskyjään laiminlyötäisi. Työilmapiiri Valkoisessa talossa on lievästi sanoen tulehtunut.

Syksyn välivaalit ovat pitäneet republikaanit tähän asti eräitä yksittäisiä senaattoreita ja muita poliitikkoja lukuun ottamatta maltillisina, mutta jos vaalimenestys näyttää kyselyissä uhatulta tai viimeistään jos tappio toteutuu, alkaa olla johtopäätösten aika. Pykälät löytyvät presidentin syrjäyttämiseen, kunhan poliittista tahtoa löytyy. Korkeimman oikeuden tuomarit ovat suurelta osin Trumpin miehiä, mutta miten pitkälle heidän solidaarisuutensa riittää sivuuttamaan terveen oikeudellisen harkinnan?

Toistaiseksi Trumpin äänestäjät ovat pysyneet hänen takanaan ja uskoneet, että asialla on vain valhemedia. Hänen äänestäjäkuntansa ydin ei näytä edustavan kovin valveutunutta poliittista ajattelua – jo se, että kaivosmiehet ja muut duunarit uskovat, että miljonääriliikemies ajaisi heidän etujaan, osoittaa heidän arvostelukykynsä tason.

Korkean tason diili-ohjelma jatkuu – ainakin yhden ryhmän iloksi: median. Myös Moskovassa ollaan tyytyväisiä, kun iskulause "Tehdään Amerikasta jälleen mahtava" näyttää muuttuneen muotoon: "Tehdään Amerikasta vaihteeksi heikko ja naurettava".

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20180907 (20180907)