Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Uutisvirran vietävänä

Turun Sanomat Lukijan kolumni 19.10.2018

Kauan on aikaa siitä kun uutiset kuultiin vain yleisradiosta ja luettiin sanomalehdestä. Maalla isovanhempien luona Palvan saaressa meidät lapset hiljennettiin, kun radion uutistenlukija aloitti: "Suomen tietotoimiston uutisia". Kuultiin, mitä oli tapahtunut kotimaassa ja ulkomailla. Lopuksi tuli tärkeä säätiedotus. Televisiosta ei tiedetty vielä mitään. Maamme ensimmäinen televisiolähetys nähtiin 24. toukokuuta 1955.

Sanomalehti, "sanoma" oli tuolloin vähintään yhtä tärkeä uutislähde kuin radiokin – ja aikoinaan ainoa. Palva sai sähköt vasta vuonna 1950. Sitä ennen radion virta otettiin kannettavasta akusta, joka piti lähettää aika ajoin kaupunkiin ladattavaksi. Isovanhempien talossa ei radiosta juuri muuta kuunneltu kuin uutiset ja jumalanpalvelukset. Kalle-Kustaa Korkin seikkailut jäivät meiltä tuolloin kesäaikoina kuulematta.

Sittemmin tietotekniikka jyräsi vauhdilla eteenpäin ja toi mukanaan siunausta – jos joidenkin mielestä kiroustakin – lahjoittamalla ihmiskunnalle näköradion. Sivistyneimmät ihmiset eivät aluksi hankkineet koko kapinetta. Eräs tuttu professori sinnitteli pitkään ilman vastaanotinta, mutta peli oli menetetty, kun rouva alkoi käydä naapurissa katsomassa televisiota.

Nyt meillä on käytettävissämme tietokoneet, käsipuhelimet – ja niiden mahdollistama median uutistarjonta. Kaiken lisänä on viime aikoina paljon kriittistä keskustelua herättänyt sosiaalinen media. Monien sanotaan jääneen tähän hyvän ja pahan tiedon puuhun koukkuun tsättäilemään yömyöhään asti. Jokainen on oman onnensa seppä, mutta lasten liiallisella näyttöön tuijottelulla on koulutyötä häiritsevät sivuvaikutuksensa.

Kieltämättä on mukava tarkistaa netistä kännykällä – mukavasti itse vaaka-asennossa loikoen – illan viimeiset ja aamun ensimmäiset uutiset: "katso mitä tapahtui kun nukuit". Tästä huolimatta perinteinen printtilehti on säilyttänyt asemansa – monilla jopa pääasiallisena uutislähteenä.

En halua kuvitella aamiaista ilman paperilehteä. Lehdestä saa lukea uutisten lisäksi pintaa syvemmälle menevät analyysit maan ja maailman tapahtumista ja ilmiöistä: pääkirjoitukset, kolumnit, aliokirjoitukset ja asiantuntijoiden haastattelut.

Sanomalehti on ollut minulle tuttu seuralainen siitä alkaen kun opin lukemaan. Silloin aloitin päivän lehden lukemisen loppupäästä: siellähän oli tärkein osasto, sarjakuvat. Huvittavaa kyllä, tämä lukemisjärjestys on säilynyt, vaikka vain pari sarjakuvaa enää jaksaa kiinnostaa. Tällä menetelmällä saan pehmeän laskeutumien lehden uutisvirtaan: keveämmät asiat tulevat ensin ja lopuksi pääuutissivu sokerina pohjalla.

Toivottavaa onkin, että luotettava paperilehti pitää edelleen pintansa tässä valhemedian ja vaihtoehtoisen totuuden maailmassa. Aamun lehdessä ovat kaikki asiaryhmät tutuilla paikoillaan ja helposti löydettävissä. Ja mihin hiillostettava nuotiohauki ja pakkasessa ostettava kukkakimppu käärittäisiin, ellei olisi enää vanhoja sanomalehtiä?

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on turkulainen professori emeritus

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20181027 (20181027)