Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Toimiiko Yle nuorisoslangin ehdoilla?

Uusi Suomi 16.11.2018 10:48 Pekka Pihlanto

Suomen kielen lautakunta ilmaisi taannoin huolensa maamme kansalliskielten asemaan kohdistuvasta uhasta viitaten englanninkielen suureen vaikutukseen. Opiskelija Aaro Immonen kiinnitti kriittistä huomiota kieleen, jota Yle tarjoaa nuorisolle suuntaamissaan ohjelmissa (HS 12.11.).

Hän otti esille ohjelman nimeltä Fomo Live. Nimen alkuosa tulee sanoista fear of missing out eli ulkopuoliseksi jäämisen pelko. Ylen antaman kuvauksen mukaan ohjelmassa radiohostit tapaavat A-luokan staroja ja influencerit ovat kunniavieraita. Sitä voi mennä seuraamaan paikan päälle Speakers Corneriin. Ja niin edelleen. Melkoista ja naurettavaakin kielten sekasotkua täysin suomenkielisestä ohjelmasta.

Ylen nuorisomedian päällikkö puolustelee tätä sanomalla, että Ylen koko tehtävä kiteytyy kieleen, kulttuuriin ja demokratiaan, mutta kieli muuttuu, mikä on luonnollista ja elävän kielen merkki (HS 14.11.). Yle pitää hänen mukaansa tärkeänä, että käytetään tämän päivän kieltä, sellaista, jota Suomessa puhutaan. Monet uudet sanat "nousevat" englannista ja sosiaalisesta mediasta, toteaa päällikkö edelleen.

Kielen muuttumisesta on toki kysymys, mutta nimenomaan siitä, mihin suuntaan se muuttuu – tai itse asiassa muutetaan. Suomen kielen lautakunta ja muut asiasta huolestuneet tahot kritisoivat erityisesti englanninkielen seurailua. Kieltä muuttavat nimenomaan ihmiset. Uudet sanat ja sanonnat eivät mistään "nouse" luonnonvoimien tapaan – toisin kuin Ylessä tunnutaan ajattelevan.

Nuorisomedian päällikön mukaan "nuori yleisö voi samastua ohjelmien sisältöihin ja kieleen", ja "slangiin kuuluvissa sanoissa on painoarvoa, tunnelatausta ja tunnistettavuutta nuorille". Aika pitkällä jo ollaan kielen rappeuttamisessa, jos radiohosteilla, influencereilla ja Speakers Cornerilla on tällaisia vaikutuksia. Saattaa olla hienompaa toimia influecerina kuin vaikuttajana tai astella Speakers Corneriin kuin puhujanurkkaukseen, mutta naurettavalta se tuntuu – kunnes tähän kielen rappioon tottuu.

Yle on siis nuorisomedian puolella lyönyt hanskat tiskiin ja ottaa kieliohjeita nuorison käyttämästä sosiaalisesta mediasta sekä sen viljelemästä lähinnä englanninkielestä peräisin olevasta slangista. Näin se luo tehokkaasti pohjaa suomen käyttökielen taantumiselle sekavaksi fingliskaksi, jollaista ensimmäiset amerikansuomalaiset alkoivat puhua.

Tällainen "muna on viisaampi kuin kana" -filosofia vastaa melko hyvin lastenkasvatuksen alalla tavattavaa trendiä, jonka mukaan vanhempien tulisi olla enemmänkin lastensa kavereita kuin kasvattajia. Kasvatustieteilijät eivät ole sitä erityisemmin kiitelleet, vaan korostaneet vanhempien vastuunottoa lastensa kasvatuksesta. Vastuunottoa odottaisi Ylen toimittajiltakin.

Seurailemalla Ylen ohjelmissa nuorison kielenkäyttöä miellytetään tietenkin nuoria kuulijoita ja saadaan ehkä lisää yleisöäkin, minkä Ylen käyttämät tulosmittarit epäilemättä palkitsevat. Samalla kuitenkin heitetään eduskunnan rahoittamalle Ylelle kaiketi edelleen kuuluva opetus- ja kielenhuoltotehtävä pesuveden mukana pois. Näin kielen turmeleminen hyväksytään, kunhan yleisöä riittää.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20181126 (20181126)