Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Suvaitsevaisuusloukku - demokraattisen yhteiskunnan ongelma

Uusi Suomi 23.11.2018 10:31 Pekka Pihlanto

EU on profiloitunut perusarvoillaan, joista yksi on suvaitsevaisuus: "Ketään ei saa syrjiä, vaan ihmisten ja valtion edustajien on oltava suvaitsevaisia" (europarlamentti.info). Tämä periaate on yleensäkin yksi demokraattisen yhteiskunnan itsestään selviä kulmakivistä.

Periaatteen vaalinnassa saattaa kuitenkin käydä niin, että kun hyvää tavoitellaan yhä tehokkaammin, menetetään kokonaisnäkemys, ja mennään liioittelun puolelle. Kansanviisautta siteeraten, asia pilataan hyvyyden kautta. Kansa myös tietää, ettei makeaa pidä syödä mahan täydeltä.

Kun siis keskitytään jonkin asian tai ilmiön suvaitsemiseen, aletaan pahimmassa tapauksessa toimia suvaitsevaisuuspoliisina ja vahditaan silmä kovana, ettei vain kukaan lipsu tästä jalosta tavoitteesta. Samalla alkaa vahtimisen kohteena olevien sananvapaus olla vaarassa: enää ei kaikkia suvaitakaan vaan osaa yhteisön jäsenistä aletaan syrjiä.

Tätä paradoksaalista suvaitsevaisuusjahtia, joka kääntyy suvaitsemattomuudeksi, puolustellaan sillä, että "sanavapauden nimissäkään ei saa sanoa mitä tahansa". Ei tietenkään saa. Kyse onkin rajankäynnistä sallitun ja kielletyn välillä. Kunnianloukkaus, syrjintä ja vihapuhe loukkaavat niiden kohteiksi joutuneita, ja siksi lainsäätäjä on ne kriminalisoinut.

Jos joku loukkaantuu – omasta tai toisten puolesta – jonkun puheista, se ei vielä tarkoita automaattisesti sitä, että puhuja olisi syyllistynyt suvaitsemattomuuteen ja syrjintään. Demokratiassa täytyy sietää sitä, että johonkin sinänsä kannatettavaan ilmiöön liittyy epäkohtia ja että niistä on voitava puhua – siitäkin huolimatta, että asian omakseen ottanut siitä pahastuu tai suorastaan vihastuu.

Suvaitsevaisuuden ylikorostuksen syy voi olla myös vähemmän jalo. Jokuhan voi hyötyä kyseisestä ilmiöstä vaikkapa taloudellisesti, ja hän tietenkin huolestuu, jos hänen tulonlähdettään vaarannetaan arvostelemalla ilmiötä. Tai kysymyksessä on asianomaiselle elintärkeä ideologinen tavoite, jota hän pyrkii edesauttamaan kaikin voimin: "Mennään ideologia edellä". Ideologioiden ristiriitatilanne on arkipäivää esimerkiksi politiikassa, mutta usein myös muussakin inhimillisessä kanssakäymisessä.

Meidän tulisikin pitää mielessämme ja pyrkiä välttämään ylilyönnin mahdollisuus, joka voi pahimmassa tapauksessa kääntää jalon pyrkimyksemme irvikuvakseen. Vain fanaatikko tavoittelee ideaansa sivuilleen vilkuilematta ja oheisvahingoista piittaamatta – jesuiittojen tapaan: "antaen tarkoituksen pyhittää keinot". Tällaisella menolla hyvyys muuttuu pahuudeksi, ja alkuperäinen tavoite sekä sen edut uhrataan kiihkoilun alttarille.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20181126 (20181126)