Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Ne Velkuan joulut

Velkuan Sanomat 8/2018 14.12.2018

Velkuan Palvaan liittyy minulla monia jou-
lumuistoja vuosien varrelta. Ensimmäinen
niistä on ymmärrettävästi hämärän peitos-
sa, sillä olin silloin runsaan vuoden ikäinen.

Minulle on kerrottu, että olin äitini kanssa talvisodan
aikana ”sotaa paossa” Palvan Riihimäessä pappan
ja mamman eli isovanhempieni Hemming ja Alek-
sandra Pihlmanin sekä tätini Aune Pihlannon hoivis-
sa. Vietimme siellä myös joulun.

Asustimme salikamarissa. Äiti muisteli, että hänen
hiihtohousunsa olivat Palvassa ennen näkemättö-
mät, ja niitä pidettiin sopimattomina naisen asus-
teiksi.

Seuraava Palvan joulu taisi osua vuoteen 1947.
Ajoitus perustuu siihen, että maalailin joululahjaksi
saamillani vesiväreillä kuvia, ja merkitsin niihin ni-
meni lisäksi päiväyksen. Näitä kuvia on edelleen Rii-
himäen vintillä.

Minulla on sellainen muistikuva, että joulukirkkoon
ajettiin reellä. Matka ei ollut pitkä, mutta olihan se
lumisena aamuna mukavampaa tehdä hevospelillä
kuin kävellen.

Ikimuistoinen joululahja: sähkövalot

Palvalaiset saivat ikimuistoisen ja käänteentekevän
joululahjan vuonna 1951: sähkövalot syttyivät ensi
kertaa jouluaattona. Silloin öljylamput, karbidilam-
put ja kynttilät joutivat historiaan. Siinä oli paikka-
kuntalaisilla ihmettelemistä, sillä olihan sähkövalon
ihme nähty vain kaupunkimatkoilla.

Olin monesti kuullut Palvassa sanottavan: ”Kykkä
pellol, kynttilä pöyräl”. Se tarkoitti, että kun elonkor-
juussa oltiin niin pitkällä, että viljakuhilaat seisoivat
pelloilla, oli sopivaa sytyttää iltaisin kynttilä – ja var-
maankin öljylamppukin.

Myös aikuisiällä vietin perheeni kanssa silloin täl-
löin joulua Palvassa. Samoin kaikki Pian kouluajan
talvilomat hiihdettiin Palvassa. Kerran joulukirkon
päätteeksi kirkossa julistettiin arvauskilpailu kirkon
joulukuusen pituudesta. Palkkiokin luvattiin. Kun
palkkiota siinä arvuuteltiin, Herralan Kerttu arveli
kuuluvasti: ”Jotta optioi varmaan”. Siihen aikaan leh-
dissä kirjoitettiin paljon yritysjohdon palkitsemisesta
osakeoptioin.

Meillä ei käynyt Palvassa joulupukkia, mutta Pia
toimi tonttuna, ja jakoi lahjat. Hänelle kerrottiin jo
varhain totuus joulupukista. Itselleni asia selvisi Po-
rissa pikkupoikana, kun joulupukilla olivat aivan sa-
manlaiset kalossit ja housunlahkeet kuin talonmies
Peltosella. Se oli suuri helpotus kirkassilmälle, joka
vapisevalla äänellä oli laulanut pelottavalle joulupu-
kille: ”Joulupuu on rakennettu...”.

Paimenena kedolla

Harri Pietilä kertoi minulle joulupukkitarinan, jossa
on onnellisen jouluinen loppu.
Harri oli toiminut pukkina opettaja Koivusalon per-
heessä, ja Reini-isännän ja pukin kesken oli tullut
jostakin syystä pientä erimielisyyttä. Reini oli tullut
myöhemmin Kuuselaan sovintoa hieromaan. Harri
kertoi jo ovella kysyneensä: ”Tehränk paukut?”, jo-
hon Reini oli vastannut täsmällisellä opettajan pu-
hetyylillään: ”Tehdään vain!”. Jouluhan on rauhan
juhla...

Joskus oltiin koululla kuusijuhlassa, jonne kaikki
velkualaiset oli kutsuttu. Kun koulun oppilasmäärä
oli pohjalukemissaan, Reini joutui panemaan kek-
seliäisyytensä peliin saadakseen joulunäytelmän
rooliluettelon niin lyhyeksi, että kaikkiin rooleihin
löydettiin näyttelijä. Kyläläiset saivat ilon avustaa
esiintymällä paimenina kedolla. En ole missään jou-
lujuhlassa kokenut niin aitoa joulutunnelmaan ja yh-
teishenkeä kuin siellä.

Hartaasti odotettu lumipyry

Kerran jouluvieraanamme Palvassa oli Pian puolison
Juhon veljen australialainen puoliso. Hän totesi los-
simatkasta, että se vaikutti samanlaiselta kuin koto-
na Adelaidessa. Mutta ikivanhaan savusaunaamme
kurkistaessaan hän oli pitkään vaiti ja totesi lopulta,
ettei ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa.

Varhaisia Velkuan jouluja leimasivat luonnon syvä
hiljaisuus ja valkeat hanget. Vain ohi ajavan reen ai-
sakellojen kilinä ja metsän humina saattoivat rikkoa
hiljaisuuden. Myöhempinä vuosina säät muuttuivat,
ja joskus joulukuusi haettiin lumettomasta metsästä
tihkusateessa. Sattui silloin tällöin niin onnellisesti,
että lumipyry alkoi jouluaattona, ja saimme kuin
saimmekin valkean joulun.

Hyvää joulua kaikille Velkuan Sanomien lukijoille!

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on turkulainen professori emeritus

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20181222 (20181222)