Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Onko normien purkaminen tie kansakunnan hyvinvointiin?

Uusi Suomi 28.12.2018 Pekka Pihlanto

Hallitus on valinnut yhdeksi kärkihankkeekseen normien purkamisen. Tavoitteena on "turhien normien purkaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen. Helpotetaan kansalaisten arkea, parannetaan kilpailukykyä, edistetään markkinoillepääsyä ja digitalisaatiota". Norminpurku on liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin vastuulla.

Turhat normit joutavat pois, mutta asian ydin on siinä, mikä on turha normi. Järjestäytynyt yhteiskunta ei tule toimeen ilman sääntöjä, lakeja ja asetuksia. Viidakossa ei ole normeja, on vain niin sanottuja luonnonlakeja, joista eräs on vahvimman oikeus: vahvempi ja nopeampi syö heikomman ja hitaamman. Myös kriisitilanteessa oleva yhteiskunta, jota koettelee esimerkiksi sisällissota tai luonnonkatastrofi, voi käytännössä olla kutakuinkin normittomassa tilassa.

Toiseksi turhien normien purkamisen jälkeen tavoitteeksi on asetettu "hallinnollisen taakan keventäminen". Jokainen purettu normi tietenkin keventää hallinnon taakkaa, mutta asiaa ei pidä lähestyä ensisijaisesti hallinnon kannalta vaan kansalaisten. Jos ohjenuorana on liian vahvasti hallinnon keventäminen, kansalaisten etu kärsii.

Kolmanneksi mainitaan "kansalaisten arjen helpottaminen" – ikään kuin kansalaisten rauhoittamiseksi ja idean myymiseksi heille. Mutta sitten tulee hallituksen varsinainen tarkoitus: "parannetaan kilpailukykyä, edistetään markkinoillepääsyä". Hyviä tavoitteita periaatteessa, mutta miten niitä on ryhdytty toteuttamaan?

Taloussanomat raportoi jo viime vuoden alussa (30.3.2017) , että suurin osa eli noin 60 prosenttia eri ministeriöiden norminpurusta hyödyttää ensisijassa yrityksiä, ja noin viidennes kansalaisia ja hallintoa. Toimeenpanoryhmän mukaan uudistushankkeita on tunnistettu noin 200.

Myös ylilyöntejä on purkuhommissa tullut. Anniskelusäännöksiä on lievennetty niin, että käytännössä asiakkaat saavat valvoa itse itseään. On kyseenalaista, onko kansalaisten tarpeen saada istua kapakassa aamuneljään saakka – onko siinä hallituksen käsitys arjen helpottamisesta?

Entä surullisen kuuluisa taksiuudistus? Kela-asiakkaiden taksinsaanti heikkeni ja taksin saanti syrjäseuduilla vaikeutui yleisesti. Taksimarkkinoille tulo sen sijaan helpottui: nyt voi ajoon ryhtyä vaikka mopoautolla ja ilman taksamittaria sekä taksikylttiä. Myöskään alan tutkintoa ei enää vaadita. Meno onkin tiettävästi villiä varsinkin ravintoloiden sulkemisaikoina. Ellei huomaa sopia kyydin hintaa etukäteen, voi joutua maksamaan kuljettajan vaatiman kiskurihinnan. Ja taas kansalaisen arki helpottui?

Alkon monopoli saattaa olla vaarassa ja viinan myynti vapautunee vielä nykyisestä. Monet janoiset iloitsevat, mutta kansa kärsii alkoholihaittojen lisääntymisestä – ja veronmaksaja maksaa viulut.

Tässä vaiheessa näyttää varsin selvältä, että purkutalkoita viedään eteenpäin yrittäjien ehdoin ja ideologian voimalla. Ennen yrittäjällä oli tehokas lainsäädännön asettama vastuu toimistaan, mutta suunta on nyt jonkinlainen yrittäjän omavastuu. Kokemuksen mukaan jotkut sitä noudattavat, jotkut eivät. Asia jää siis niin sanotusti herran haltuun.

Johtotähtenä hallituksella on pyhä liberalismi eli mahdollisimman vapaa liiketoiminta. Sen oletetaan koituvan koko kansakunnan eduksi ja onneksi. Jo tarjolla olevat esimerkit kertovat siitä, että todellisuus ei ole näin auvoinen.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20181229 (20181229)