Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Osoittiko koululaisten ilmastomielenosoitus vastuullisuutta?

Uusi Suomi 25.3.2019 09:54 Pekka Pihlanto

Moni on kiittänyt, että koululaisten järjestämä ilmastomielenosoitus osoitti koululaisten vastuullisuutta ilmastoasiassa. En halua moittia koululaisia heidän aktiivisuudestaan – olihan hyvä, että he muistuttivat päättäjiä ilmastoasian tärkeydestä.

Haluan kuitenkin kertoa niin väittäneille, että koululaiset eivät ottaneet varsinaisesti itse vastuuta ilmasto-ongelmasta, sillä eiväthän he sitoutuneet mihinkään kulutusmuutoksiin, vaan vaativat vain tekoja muilta. Vastuullinen koululainen pyrkisi pienentämään myös omaa hiilijalanjälkeään – ja kirjoittaisi sen ehkä julisteeseensakin malliksi muille.

Turun Sanomissa (22.3.) Heli Caselius esitti mielipidekirjoituksessaan nuorille ehdotuksia ilmastoteoista: kännykkää ei pitäisi vaihtaa joka vuosi, sillä niiden raaka-aineita louhitaan luonnon kustannuksella ja monesti kurjissa työskentelyolosuhteissa; halpamaista tuodut "kertakäyttövaatteet" ovat kuluttaneet tuottamis- ja kuljetusvaiheessa runsaasti energiaa; takeaway-ruokien ja juomien astiat ja pakkaukset ovat melkoisia energiasyöppöjä (ja ne heitetään usein kaduille ja puistoihin); jatkuva suihkussa seisoskelu kuluttaa vettä ja energiaa; kaukaa tuodun kasvisruuan syöminen ei ole ilmastoteko – suomalainen naudanliha on huomattavasti ekologisempaa.

Vastuullinen koululainen haluaisi myös vaikuttaa perheensä kulutustottumuksiin: esimerkiksi ehdottamalla vanhemmilleen, että jätetään ne Phuketin matkat tekemättä, ja mennään niiden sijaan vaikkapa junalla Keski-Eurooppaan, jätetään toinen auto ostamatta, ja niin edelleen.

Vastuullinen koululainen hoitaisi tunnollisesti koulutyönsä ja hankkisi näin hyödyllistä tietoa maailmasta ja yhteiskunnasta. Mahdollisiin mielenosoituksiin hän osallistuisi vapaa-ajallaan. Eihän koulu ja oppiminen ole ilmastokriisin syyllisiä, joihin lakkoilu olisi perusteltua kohdistaa.

Kirjoitukseni keskeinen kohderyhmä ovat kuitenkin ne aikuiset, jotka innostuivat ylen määrin koululakkoilusta ja näkivät siinä kannustettavaa vastuunottoa. Asiaa tulisi tarkastella hiukan kokonaisvaltaisemmin. Koululaisia on helppo innostaa joukkotoimintaan, varsinkin silloin, kun se merkitsee vapaata koulusta ja tervetullutta "säpinää" koulutyön sijaan.

Yksi lakko ei tietenkään merkitse paljonkaan, mutta jos tällä linjalla jatketaan, saatetaan lopulta päätyä vaikkapa samanlaiseen poliittiseen koululaisliikehdintään, johon lähinnä vasemmisto houkutteli 1960- ja 1970-luvuilla nuorisoa omien tavoitteidensa tukijaksi.

Silloin marssittiin kaduilla – toki hyvän asian, rauhan puolesta – ja huudettiin Ho Tsi Minhin nimeä. Tämä esikuva oli pohjois-vietnamilainen marxilais-leninistinen kommunistijohtaja ja vallankumouksellinen. Toinen nuorison kellokas oli kommunistisen Kiinan johtaja Mao punaisine kirjoineen. Kummassakaan maassa ei demokratialla eikä ihmisoikeuksilla ollut silloinkaan jalansijaa. Rauhantahtokin taisi niissä olla vähän niin ja näin.

Vastaavanlaisen joukkohysterian luominen on tänä päivänä aikaisempaa huomattavasti helpompaa – kiitos internetin ja muiden sähköisten kommunikaatiovälineiden. Olisi siis hyvä pitää sinänsä tärkeän ilmastoasiassakin pää kylmänä ja jalat maan pinnalla. Hyvää asiaa ei kannata pilata vouhottamalla.

PS. Eräs ystäväni oli havainnut koululaisten ilmastomielenosoituksessa Bremenin Marktplatzilla tekstin: "Ilmaston puolesta, kapitalismia vastaan!". Siellä siis vasemmisto huomasi jo tilaisuutensa tulleen.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20190326 (20190326)