Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Ajaako lobbari sinun etuasi?

Uusi Suomi 16.5.2019 16:25 Pekka Pihlanto

Hallitusneuvottelujen yhteydessä on puhuttu lobbareista ennenkin, mutta tänä vuonna niihin on kiinnitetty tavallista enemmän kriittistä huomiota. On huomattu, että hallitusneuvottelijoiden "ilmiöpöydissä" huseeraa virallisten neuvottelijoiden lisäksi kaikenlaisten kuppikuntien edustajia, joilta tosin sanotaan löytyvän jonkin hallitusneuvottelussa edustettuna olevan puolueen jäsenkirja.

Hallitusohjelmaneuvotteluihin osallistuu 23 lobbaria, jotka toimivat jossain yrityksessä tai puoluetoiminnan ulkopuolisessa järjestössä. Useimmiten kyseessä on työmarkkinajärjestö (HS.fi 14.5.).

Miten lobbaukseen olisi suhtauduttava? Esimerkiksi EU:n hallinnossa lobbaus on hyvin yleistä, mutta lobbarit rekisteröidään. Jos lobbaus yleensä soveltuu hallituksen muodostamisen yhteyteen, se ei saisi ainakaan olla salakähmäistä touhua, joka tapahtuu median ja kansalaisten silmiltä näkymättömissä. Tuleva hallituskin on ilmeisesti päätymässä siihen, että lobbareiden toimintaa on ryhdyttävä säätelemään niin, että siitä muodostuu avointa.

Lobbausta perustellaan sillä, että poliitikkojen, tässä hallitusneuvottelijoiden, on saatava neuvoteltavista asioista taustatietoa, johon päätöksentekijät nojautuvat arvojensa lisäksi. Asiantuntijoita tarvitaan kyllä politiikassakin, joskaan hallitukset eivät normaalityöskentelyssään niitä näytä aina arvostavankaan. Viimeisiään vetelevän hallitus kunnostautui asiantuntijalausuntojen laiminlyönnissä, mutta ei sen edeltäjilläkään ole tässä puhtaat paperit.

Mutta missä on puolueettoman asiantuntijalausunnon ja poliittisen vaikuttamisen välinen raja – miten helposti sen ylittyminen havaitaan? Takavuosina on politiikassa puhuttu kuvaavasti "poliittisesta arvovaikuttamisesta" esimerkiksi vaalirahoituksen yhteydessä.

Hallituslobbareiden on arveltu pyrkivän ajamaan hallitusohjelmaan edustamansa ryhmän etujen mukaisia tavoitteita. Jos lobbaaja on esimerkiksi jokin lobbaustoimiston tai muun yrityksen edustaja, niin on selvää, että hän ajaa asiakkaittensa asiaa – siitähän hänelle maksetaan – ja siinä samalla tulee hoidetuksi myös osakkeenomistajien taloudellinen etu. Vastaavasti muutkin lobbarit hoitelevat taustaorganisaatioittensa intressejä, eivätkä niinkään valtakunnan etua.

Tämä ei vaikuta kansalaisten tasa-arvoperiaatteen mukaiselta: hallitusohjelmaan pääsevät vaikuttamaan sellaiset tahot, jotka eivät saaneet vaaleissa yhtään ääntä. Media kertoo, että SAK esitti hallitusohjelman valmistelussa ehdotuksen yhden miljardin suuruisista korotuksista yritysverotukseen. Veronkorotuksen budjetin rahoituskeinona keksisi kyllä neuvotteleva poliitikkokin. Kysymys on siis pikemminkin neuvottelijoiden suostuttelusta, arvovaikuttamisesta, kuin puolueettomasta asiantuntijalausunnosta.

Jokainen kansalainen ja äänestäjä voi kysyä: kuka lobbaa minun ja sen ryhmän puolesta, johon kuulun. Juuri tähän kysymykseen kulminoituu lobbauksen epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvoisuus: joidenkin hyvin suppeidenkin ryhmien etuja ajetaan hallitusneuvotteluissa lobbareiden voimin, mutta valtaosa kansalaisista ja äänestäjistä jää tätä vaille. Asian tuominen julkiseksi on vähintä, mitä asiassa voidaan tehdä, mutta sekin on aika laiha lohdutus lobbauksen hyödyistä osattomiksi jääville.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20190517 (20190517)