Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Presidentti Koivistoko KGB:n vasalli?

Uusi Suomi 16.7.2019 10:58 Pekka Pihlanto

Entinen diplomaatti, valtiotieteiden tohtori Jukka Seppinen on julkaissut kirjan Kun presidentti Koivisto esti Karjalan palauttamisen. Helsingin Sanomissa sen arvosteli historiantutkija Aleksi Mainio Helsingin yliopistosta (HS 14.7.). Hänen mukaansa Seppinen väittää, että presidentti Koivisto oli Neuvostoliiton marionetti, joka esti Karjalan palauttamisen. Todisteeksi Seppinen tarjoaa hataria mielikuvia, satunnaisia arkistolöytöjä ja hämmentäviä tulkintoja.

Arvostelijan mukaan vastavalittuna presidenttinä Koivisto lietsoi ulkopoliittista moraalittomuutta ja rappiohenkeä rakentaessaan ja tiivistäessään yhteyksiään Tehtaankadun suurlähetystöön ja Moskovaan. Mainio kertoo Seppisen uskovan aivan vakavissaan, että Koiviston johdolla isänmaa oli matkalla punatautiseksi kaalimaaksi ja Neuvostoliiton tasavallaksi. Kirja tihkuu pakkomielteenomaista Koivisto-vihaa, ja sitä on vaikea ottaa tosissaan.

Tutkija jatkaa arvosteluaan: "Lukija saa kuulla kerta kerran perään, ettei Koivisto turkulaisena nurkkapatrioottina ja aloitekyvyttömänä velttoilijana 'seissyt omilla jaloillaan vaan noudatti KGB:n pienintäkin inahdusta'. Hän oli 'Neuvostoliiton umpisokea vasalli', joka otti nöyrästi tehtäviä KGB:ltä. Seppinen selittää agenttiteorialla sen, ettei Suomi saanut Karjalaa ja muita menetettyjä alueita takaisin 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun mittaan. Historiallinen tilaisuus lipesi käsistä, koska Koivisto oli KGB:n taskussa."

Miten entinen diplomaatti, valtiotieteiden tohtori ja ulkopolitiikan tuntija voi päätyä tällaisiin johtopäätöksiin? Kun ihminen fiksoituu johonkin ideaan, se alkaa viedä häntä tosiasioista ja todennäköisyyksistä piittaamatta. Seppinen on tullut tunnetuksi intohimoisena Karjalan palautuksen kannattajana. Hän on isänsä puolelta karjalaisia, joten hänellä täytyy olla vahva tunneside Karjalaan.

Lisäksi hän joutui diplomaattina ulkoministeriössä toimiessaan "äärivasemmistososiaalidemokraattisten", "pasifistiradikaalien" ja muiden "Neuvostoliitto-uskoisten" kollegojen kaltoin kohtelemaksi. Hänen haluttomuutensa toimia yhteistyössä KGB:n kanssa johti hänen syrjäyttämiseensä. Tästä kokemuksesta kumpuava kauna on arvattavasti vahvistanut hänen nurjamielisyyttään presidentti Koivistoa kohtaan, ja hän ei ole voinut nähdä mitään hyvää tämän toiminnassa.

Kaiken tämän painolastin ansiosta Seppinen ei ole ottanut huomioon, että Karjalan palautus ei suurella todennäköisyydellä olisi ollut Suomelle edullinen. Kenraali Gustav Hägglund totesi jo vuosia siten, että Karjalaa ei olisi kannattanut ottaa vastaan, vaikka sitä olisi meille kultalautasella tarjottu. Ovathan Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän ja Suomen väliset ulkopoliittiset kipupisteet kulminoituneet vuosikausien ajan Leningradin/Pietarin turvallisuuteen.

Tämä miljoonakaupunki Suomen rajan läheisyydessä on edelleen Venäjän puolustuksen arka kohta. Siihen viitattiin jo Neuvostoliiton kanssa solmitussa sopimuksessa ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta (YYA). Voisi ajatella, että jos Karjala olisi suotuisan tilanteen vallitessa annettu pois, se olisi Putinin valtakaudella otettu ties minkälaisten vaiheiden jälkeen takaisin – tai se olisi ainakin hiertänyt pahasti maittemme välisiä suhteita.

Lisäksi on huomattava, että Karjala ei olisi ollut Suomelle taloudellisestikaan edullinen, vaikka sellaista on jatkuvasti väitetty. Alueen mukana olisi tullut vähintään puolisen miljoonaa venäläistä suomalaisten elätettäviksi. Paljon puhutut rikkaat luonnonvarat, metsät ja malmivarat sijaitsevat tiettömien taipaleiden takana, ja niiden hyväksikäyttö olisi vaatinut mittavia investointeja. Mistä pääomat tähän?

Onkin haihattelua ja loukkaavaakin väittää, että entinen kaukopartiomies Koivisto olisi ollut sittemmin maanpetturi ja KGB:n juoksupoika. Hänen on sanottu pelänneen Neuvostoliittoa, mutta jos hän torpedoi Karjalan palautuksen, kuten Seppinen väittää ja on ennenkin väittänyt, se tapahtui Suomen kannalta terveen reaalipoliittisen harkinnan tuloksena. Karjalasta olisi ollut Suomelle vain riesaa.

Muistettakoon sekin, että Neuvostoliiton hajottua Koivisto kiirehti toteamaan, että YYA-sopimus ei ollut enää voimassa, ja näin Suomi vapautui sopimuksesta, joka sitoi maan itään ja etäännytti sitä lännestä. Koivistoa pidetäänkin ensimmäisenä presidenttinämme, joka ratkaisevasti käänsi maamme ulkopolitiikan painopisteen idästä länteen.

Eiköhän olisikin jo aika jättää Karjalan palautukseen liittyvät perusteettomat nostalgiset haihattelut sikseen. Toivottavaa olisi myös se, että vakavat ja objektiivisuuteen pyrkivät historiantutkijat tarttuisivat Seppisen agenttikuplaan ja puhkaisisivat sen. Tosin teoria voi olla sen verran fantastinen, että itseään kunnioittavat tutkijat eivät ryhdy sen tasoiseen argumentointiin. He voisivatkin aloittaa Karjalan kysymyksen jatkotutkimukset puhtaalta pöydältä, unohtaen armeliaasti Seppisen teoksen.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20190716 (20190716)