Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Kannattaako Suomen toimia tuomarina Unkarin ja Puolan oikeusvaltio-ongelmissa?

Uusi Suomi 28.7.2019 13:53 Pekka Pihlanto

EU:n puheenjohtajamaa Suomi nostaa Unkarin ja Puolan oikeusvaltio-ongelmat ensi kertaa ministerineuvoston asialistalle syyskuussa. Kummankin maan kohdalla keskeinen ongelma on hallitusten sekaantuminen oikeuslaitoksen toimintaan. Unkarissa on lisäksi rajoitettu riippumattoman median toimintamahdollisuuksia.

Kyse on Euroopan parlamentin käynnistämästä ns. artikla 7 -sanktiomenettelystä, joka on odottanut yli vuoden, että jäsenmaat veisivät sitä eteenpäin. "Me teemme palveluksen demokratialle jos pidämme aktiivisena tätä asiaa", sanoi eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd.) (Yle.fi 18.7.19).

Artikla 7 -menettely voi johtaa siihen, että sen kohteeksi joutunut jäsenmaa menettää äänioikeutensa neuvostossa. Sanktiot vaatisivat kuitenkin muiden maiden yksimielisen päätöksen, jota on käytännössä lähes mahdoton saada aikaan koska Puola ja Unkari ovat ilmoittaneet tukevansa toisiaan. Suomen johdolla EU saattaa päättää myös siitä, että sääntöjä rikkovilta mailta vietäisiin EU-rahoitusta. Tämä koskisi ennen kaikkea Unkaria, Puolaa ja Romaniaa.

Tuppurainen ei halunnut ennakoida, olisiko Suomi valmis viemään artikla 7 -tapaukset neuvoston äänestykseen. Voi käydä niinkin, että asia ei edes päädy äänestykseen. Tuppuraisen mukaan puheenjohtajamaan on oltava nöyrä, sillä puolen vuoden kauden aikana ei isoja muutoksia tehdä.

Vastaisku tuli nopeasti. Unkarilainen Origo-verkkolehti nosti Suomen puheenaiheeksi julkaisemalla kaksi artikkelia, joissa kritisoidaan Suomen mediaa ja oikeusjärjestelmää (Lännen Media 18.7.19). Origo väittää, että median moniäänisyys on Suomessa vakavassa vaarassa ja että Suomessa ei ole itsenäistä perustuslakijärjestelmää.

Lisäksi viitataan EU-rahoitettuun raporttiin, jossa Suomen mediaa luonnehditaan korkeariskiseksi mediamarkkinoiden keskittymisen näkökulmasta. Myös Puolasta on nyt kuulunut Suomen arvostelua.

Seuraavaksi Suomea arvosteli Unkarin pääministeri Viktor Orbán. Hän piti naurettavana, että Suomi on EU-puheenjohtajuuskaudellaan nostanut esiin ongelmat Unkarin oikeusvaltiokehityksessä. Orbánin mukaan Suomen oikeusjärjestelmää on syytä ihmetellä, sillä maastamme puuttuu perustuslakituomioistuin, ja tuomarit nimittää tasavallan presidentti (Yle.fi 27.7.19).

Suomi on pyrkinyt EU:ssa käyttäytymään mallioppilaan tavoin, ja nyt tämä ilmenee halukkuutena edistää sinänsä hyvää asiaa. Vähälle huomiolle lienee jäänyt se, että samalla tämä herättää jatkossakin kielteistä mielialaa maatamme kohtaan arvostelun kohteena olevissa maissa.

Vaikka näistä mediakritiikeistä ei piittaisikaan, Suomen ulostulosta voi aiheutua myöhemmin haittaa Suomen ulkopoliittiselle toiminnalle. On esimerkiksi odotettavissa, että jos Suomi haluaa EU:ssa johonkin hankkeeseensa tukea muilta jäsenmailta, niin maat jotka on tässä nostettu syytösten kohteiksi, eivät tule suhtautumaan myötämielisesti Suomen pyrkimyksiin. Pikemminkin päinvastoin.

Ja jos Suomelle tulisi joskus mieleen Nato-option käyttäminen, niin mikä tahansa kolmesta edellä mainitusta Naton jäsenmaasta voisi halutessaan katkaista Suomen Nato-tien. Jäsenyyttä kaikissa olosuhteissa vastustavat suomalaiset pitäisivät tätä tietysti vain positiivisena asiana. Vastuulliset valtiolliset päättäjät eivät kuitenkaan sulkisi toiminnallaan pois mitään tulevaisuudessa ehkä ajankohtaistuvia optioita. Tuleva kehitys on aina arvaamaton.

Presidentti Urho Kekkonen totesi aikoinaan puhuessaan YK:ssa, että kansainvälisessä politiikassa Suomi näkee itsensä pikemmin lääkärin kuin tuomarin osassa. Eurooppaministeri Tuppurainen on nyt viemässä maatamme tuomarin rooliin – vaikka tuomiota ei tulisikaan.

Myöhemmin Tuppurainen puolusteli ulostuloaan sanomalla, että Suomi tekee tässä nyt sen, mitä meille unionin puheenjohtajamaana kuuluu. Me johdamme puhetta ja emme ole minkäänlainen yleinen syyttäjä asiassa (Yle.fi 27.7.). Mutta edelliset puheenjohtajamaat eivät nostaneet artikla 7:ää esille.

Tuppuraisen sentään totesi, että puheenjohtajamaan on oltava nöyrä, sillä puolen vuoden kauden aikana ei isoja muutoksia tehdä. Nöyryys olisikin paikallaan, mutta ei pelkästään siitä syystä kuin hän sanoo, vaan maan edun takia. Valitettavasti vahinko on jo tapahtunut, sillä ihmiset voivat olla pitkävihaisia – myös valtiolliset päättäjätkin.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20190728 (20190728)