Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Asiallista keskustelua ilmastonmuutoksesta

Turun Sanomat 3.9.2019

Isoisälläni oli tapana sanoa vähän kuluneelta vaikuttaneesta esineestä, maalipinnasta tai vastaavasta, että kyllä se minun aikani kestää. Sillä hän halusi torjua esineen liian varhaisen kunnostuksen. Se edusti jonkinlaista säästämisen ideologiaa, joka lienee tarttunut hänen mieleensä pulavuosien myötä.

Korjaustarpeen torjuminen saattaa äärimmilleen vietynä edustaa tuhlausta, sillä se voi turmella lopulta koko kohteen korjauskelvottomaksi tai aiheuttaa muulla tavalla vahinkoa. Ajateltakoon esimerkiksi auton ajamista liian kuluneilla renkailla. Vastaavanlainen "soromnooo" -asenne näyttääkin nykyisin melko yleiseltä niin pienissä kuin suurissakin asioissa.

Se voi näkyä koko maailmaa syleilevässä mittakaavassa, kuten suhtautumisessa ilmastokriisiin. Vaikuttaa yhä ilmeisemmältä, että olemme eläneet maapallolla kuin viimeistä päivää ja ajatelleet tämän pallon kestävän meidän aikamme. Ongelmaa on edelleen vähätelty uusista tieteellisistä näytöistä huolimatta.

Kuitenkin yhä useammat ovat havahtuneet ja alkaneet ajatella – elleivät omaa kohtaloaan, niin lastensa ja lastenlastensa tulevaisuutta. Vaikka olemme elämäntavoillamme ja edistysuskollamme syöneet kuormasta eli tuhlanneet suruttomasti tulevien sukupolvien perintöä, voimme toisaalta myös ylireagoida ongelmaan.

Jo ennen yleistä ilmastoherätystä on silloin tällöin esiintynyt luonnon ylisuojelua esimerkiksi väittämällä, että ihminen on vahingollinen ja suorastaan luonnon vihollinen, jota luonto ei laisinkaan tarvitse. Siksi ihmiskunta saisi hävitä maapallolta. Tässä ajattelussa luontoa suojellaan sen itsensä takia. Ei voi kuitenkaan olla oikein, että mustamaalailulla on päädytty jopa siihen, että pienet koululaiset kärsivät unettomuudesta ilmastoahdistuksen vuoksi.

Ettei pilattaisi hyvää asiaa, olisi kohtuus syytä säilyttää, vaikka vakavasta ongelmasta onkin kysymys – tai ehkäpä juuri siksi. Olisi karsittava niin "kyllä se minun aikani kestää" -tyyppiset kuin maailmanlopun maalailutkin.

Ilmastokriisissä riittää aivan asiallista pohdittavaa ja tutkittavaa esimerkiksi sen tarkemmaksi selvittämiseksi, missä määrin ongelma on ihmisen aikaansaamaa ja siten ihmisen toimin hillittävissä. Asiantuntijatkin voivat olla yksityiskohdista eri mieltä. Puhumattakaan poliitikoista, joilla on usein jokin rajoitettu intressi valvottavanaan.

Mitä maltillisempi linja valitaan, sen vähemmän on odotettavissa vastustusta ja verukkeiden tarjoilua. Kyllä ihmiset lopulta järkipuhetta ymmärtävät – kuka nopeammin, kuka vähän hitaammin.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on turkulainen professori emeritus

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20190910 (20190910)