Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Pelottelu ja uhkakuvien maalailu eivät auta mihinkään

Turun Sanomat Lukijan kolumni 8.10.2019

Mikäpä hätä, tässä valmiissa maailmassa tavataan sanoa, kun halutaan painaa jarrua kiireen painaessa päälle. Varsin pitkään on tuntunutkin siltä, että ainakin oma maailmamme Euroopassa olisi kutakuinkin valmis – pientä hienosäätöä vailla.

Taivaalle on kuitenkin alkanut viime aikoina kertyä yhä enemmän tummia pilviä, jotka ovat muuttaneet optimistista näkemystämme länsimaiden tilasta, puhumattakaan muista maailmankolkista.

Jo finanssikriisi osoitti, että lännen tukijalka markkinatalous ei olekaan niin vakaa kuin uskottiin. Euroopan unioni joutui rakentelemaan erilaisia mekanismeja saadakseen heikoimpien maiden taloudet raiteilleen ja luodakseen turvajärjestelyjä tulevien kriisien varalle.

Niin suurten kuin pienempienkin länsimaiden poliittinen ja taloudellinen vakaus on joutunut lähivuosina koetukselle kun populismi alkoi saada jalansijaa. Populismille on ominaista, että totuuteen suhtaudutaan siinä paljon suurpiirteisemmin kuin normaalissa poliittisessa puheessa.

Esimerkiksi Britannian hallinto joutui kaaosmaiseen tilaan populistisen brexit-liikkeen voitettua kyseenalaisin keinoin äänestyksen Britannian EU-erosta. Eroprosessi on horjuttanut EU:n yhtenäisyyttä ja tulee brexitin todennäköisesti toteutuessa ravisuttamaan myös EU:n taloutta. Toki suurimmat tappiot tulee kärsimään Britannia, joka on jo saanut niistä esimakua maan yritysten siirtäessä toimintojaan Manner-Eurooppaan.

Eräs maailman vakautta horjuttava tapahtuma oli myös arvaamattoman populistin valinta Yhdysvaltain presidentiksi. Vaihtoehtoisen totuuden eli suoranaisen pötypuheen vakiintuminen poliittiseen arkikäyttöön – samoin kuin siihen uskovien suuri joukko – osoittavat, että ihmiset eivät ole vielä niin kypsiä, eikä maailma niin valmis kuin kuvittelimme. Moni on arvellut, että jonkinlainen uustyhmyyden aalto on alkanut velloa eri puolilla maailmaa.

Maailman keskeneräisyyttä kuvaavaan luetteloon kuuluvat tietysti ilmastokriisi, johon olemme aivan äskettäin havahtuneet toden teolla, samoin kuin siihen kytkeytyvät Afrikan väestömäärän huolestuttava kasvutrendi ja maahanmuutto paremmin menestyneeseen Eurooppaan. Afrikan tilanteen vakavuutta lisäävät tähän ilmiökenttään monin sitein nivoutuvat sisällissodat.

Maailman epävakautta ovat lisänneet myös joissakin valtioissa vallitsevat diktatuurit. Ne merkitsevät sinällään vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, ja silloin kun diktaattoreilla on käytettävissään ydinaseita, epävarmuus nousee maailmanlaajuiseksi.

Esittämäni maailmankuva vaikuttaa pessimistiseltä, vaikka olen siinä vain luetellut kaikkien tuntemaa uutismateriaalia. Meidän ei kuitenkaan pidä vaipua synkkyyteen, eikä myöskään hysteriaan. Maailmassa on aina ollut vakaviakin huolenaiheita. Suomessa vanhimpien ikäluokkiemme nuoruutta varjosti kylmän sodan aikana ydinsodan uhka, ja minkälaisessa kurimuksessa olivatkaan sotiemme aikaa eläneet suomalaiset, kun tuho uhkasi maatamme!

Aina on kuitenkin selviydytty ja jatkettu suhteellisen normaalia elämää. Joskus on turvauduttu 'Talvisodan henkeen', joka yhdisti kansalaispiirit yhteisen uhan edessä. Jotakin tällaista ajattelua tarvitaan nytkin – niin meillä kuin muuallakin. Pelottelu, syyttely ja uhkakuvien maalailu eivät voi johtaa positiiviseen lopputulokseen, vaan riitelyyn ja tunneargumenttien laukomiseen, jotka torppaavat terveen järjen käytön.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on turkulainen professori emeritus

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20191008 (20191008)