Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Wahlroosin madonluvut

Uusi Suomi Pekka Pihlanto 24.10.2019

Björn Wahlroos on kirjoittanut kirjan, jossa hän antaa ohjeita siitä, miten Suomen taloutta ja yhteiskuntaa olisi hoidettava. Lyhyesti todeten kirjan anti on arvostelujen ja esittelyjen mukaan markkinafundamentalismin läpitunkema.

Wahlroosilla on eräs peruspiirre, joka näyttää selittävän hänen ajatteluaan ja näkemyksiään: taipumus fundamentalismiin. Hän kannatti nuorena stalinismia, joka tähtäsi tiukan oppirakennelman puitteissa vallankumoukseen ja tiedostavan etujoukon harvainvaltaan. Nyt häntä ajaa tiukka markkinausko, jonka tavoitteena on pääomanomistajien harvainvalta.

Hän ei edelleenkään näe yrityksillä muita tavoitteita kuin osakkeenomistajien hyvinvoinnin maksimointi. Rajoitteita sille asettaa vain lainsäädäntö. Minkäänlainen vapaaehtoinen yhteiskunnallinen vastuullisuus ei siten kuulu hänen malliinsa – ei sosiaalisuus, eikä luonnon huomioon ottaminen.

Kauppakorkeakouluissamme on jo vuosikymmeniä sitten opetettu sidosryhmäteoriaa, jonka mukaan yritys on sidosryhmiensä koostuma (en tiedä, mikä on tilanne nykyisin). Yrityksen sidosryhmiä ovat omistajat, luotonantajat, johto, työntekijät, asiakkaat, tavarantoimittajat, yhteiskunnan eri instanssit, jne. Omistajat ovat siis vain yksi sidosryhmä monien joukossa.

Pysyäkseen toimivana yrityksen on pidettävä kaikki sidosryhmät tyytyväisinä – ei vain omistajia.

Wahlroosin ihailemassa Ruotsissa liiketaloustieteilijät kirjoittivat jo 1950-luvulla sidosryhmäteoriasta (intressentteorin), jota Ruotsissa on tietääkseni sovellettu menestyksellä vuosikaudet. Miksi se ei kelpaa Wahlroosille? Niin, se fundamentalismi…

Muun muassa Suomen kauppakorkeakouluissa on opetettu vuosikymmenet myös vastuullista yritysjohtamista. Tällainen ajattelutapa on aivan luonnollinen, ottaen huomioon, että yritykset ovat riippuvaisia ympäröivästä yhteiskunnasta.

Yhteiskunta tarjoaa yritykselle ne puitteet, jotka tekevät yritystoiminnan mahdolliseksi: infrastruktuurin, järjestyksen, koulutetun työvoiman… Miksi yritys ei siis tarjoaisi vastavuoroisesti yhteiskunnalle apuaan vapaaehtoisesti – pakollisen veronmaksun lisäksi (jota Wahlroos muuten haluaisi yritysten osalta kevennettävän).

Yhteiskunnan ja yrityksen kaikkien sidosryhmien huomioon ottaminen tuottaa yritykselle ja sen omistajille vakaan tuoton pitkällä aikavälillä. Lyhytnäköinen voitontavoittelu ei ole yritykselle ja omistajille eduksi – se edustaa eräänlaista ryöstöviljelyä.

Wahlroos voisikin vaihtaa nykyisen käsityksensä laajempaan ja realistisempaan näkemykseen yhteiskunnasta ja yritysmaailmasta. Tosin tämä on toteutumatonta toiveajattelua, sillä tunnetusti vanha koira ei opi uusia temppuja.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20191024 (20191024)