Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Haluatko kokeilla uutta vai pelata varman päälle?

Turun Sanomat 17.11.2019

Moni haluaa kokeilla usein vaikkapa uutta ravintolaa tai kahvilaa kokeakseen erilaisia makuelämyksiä ja muuta vaihtelua. Vaihtelu virkistää. Jokainen käynti uudessa paikassa on kuin löytöretki, joka saattaa aiheuttaa ennakkoluulottomalle asiakkaalle miellyttävää odotuksen jännitystä. Hän pääsee kokemaan uutta. Jos tulee pettymyksiä, niistä voi oppia ja välttää näitä paikkoja jatkossa.

Toiset taas katsovat, että vanhassa vara parempi eli kun on olemassa tuttu ja tarjonnaltaan taattu ruoka- tai kahvipaikka, miksi lähteä muualle. Kun tietää, mitä saa, tietää myös, että pettymystä ei tule. Tähän varman pelaajien ryhmään kuuluvat saattavat myös tilata lähes aina saman annoksen –

sen vakiopizzan tai kahvin ja viinerin. Tai tuopin tavallista.

Tarjoilija saattaa jopa muistaa asiakkaan vakiotilauksen ja kysyä vain vahvistusta. Yhteen aikaan tilasin kiinalaisessa ravintolassa aina "kolme pientä roukalajia" (niin ruokalistassa luki), ja lopulta tarjoilija oppi kysymään jo ovella: "Sama satsi?" Tällainen huomaavaisuus saa tulijan tuntemaan itsensä tervetulleeksi kanta-asiakkaaksi, mikä luo heti miellyttävän tunnelman.

Näitä kahta luonnetyyppiä voi tavata asiakkaina muillakin aloilla kuin ravintola- ja kahvilamaailmassa. En ota kantaa, ovatko nämä eri aloilla esiintyvät samoja yksilöitä vai eivät, saattaisivat olla. Vaihtelunhaluinen kokeilija voi esiintyä vaikkapa vaateostoksilla. Hän saattaa vaihdella ennakkoluulottomasti tyyliään kun hänelle tarjotaan uudenlaista vaihtoehtoa.

Kokeilija voi myös valinnoissaan seurata vaihtelevaa muotia ja pyrkiä pysymään kulloisenkin trendin mukana. Tämä voi ääritapauksessa johtaa orjalliseen muodin seuraamiseen. Silloin hän antaa vallan muodinluojille ja mainosmaailmalle. Hän voi myös kokea pettymyksiä, jos valinta ei osoittaudukaan nappiin osuneeksi – mutta onhan se sentään muodin mukainen.

Varman päälle pelaaja – konservatiivi, voinemme sanoa – pyrkii toistuvasti löytämään mahdollisimman samanlaisen asun kuin viimeksi. Hän ei halua kuuluttaa ympäristölleen, että hän on käynyt vaateostoksilla. Hänen linjansa tuo mieleen anekdootin karjapaimenen, joka hattukaupasta tultuaan heittää uuden Stetsoninsa kadun pölyyn ja hyppii sen päällä sekä pahimmat kuhmut oiottuaan asettaa sen päähänsä. Hän ei halua, että saluunassa huomautellaan hänen uudesta hatustaan.

Konservatiivia harmittaa, kun muoti muuttuu, ja vanhoja tuttuja asusteita ei löydy. Miesten puvuissa muoti onkin suosinut jo pitkään niukkoja linjoja, jotka saavat konservatiivin näkemään niissä kaikuja ahtaaksi käyneestä rippipuvusta. Ja kunnollisen mittaisia palttoita hän ei ole pitkään aikaan nähnyt muualla kuin ulkomaisissa elokuvissa.

Meitä on moneksi. Jokaisella on omat tapansa ja tottumuksensa, ja se kaikille suotakoon. Saattaisi kuitenkin olla iloksi ja hyödyksi itse kullekin pysähtyä joskus hetkeksi miettimään, miten pinttynyttä tapausta hän tässä parivaljakossa edustaa. Voisi olla samalla mahdollista aprikoida, olisiko omissa tavoissa poikkeamisen varaa – ihan vaan huvin vuoksi sekä lähipiirin yllättämiseksi.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on turkulainen professori emeritus

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20191117 (20191117)