Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Sano se suomeksi

Uusi Suomi Pekka Pihlanto 29.12.2019

Mikä ihmeen The Mall of Tripla, kysyy yksi ja toinen, sekä ihmettelee tätä englanninkielen käyttövillitystä, joka riivaa puhtaasti kotimaassa toimivien yritysten ja laitosten nimenvalintaa. Tästä aiheesta on käyty vilkasta keskustelua päivälehtien palstoilla.

Aivan tavallinen pikkukauppakin saattaa julistaa ovellaan: ”We are open”. The Mall of Tripla muodostaa tässä ilmiössä huipun nauruhermoja kutkuttavine nimineen ja kerrosnimineen: Downtown, Food Market, Downunder – ja mitä kaikkea muuta englanninherkkua rakennuksessa viljelläänkään: Finnish Music Hall of Fame, Soul Streets, Little Manhattan…

Kolmatta sataa nimikettä käsittävässä myymälä- ja palvelupisteluettelossa sellaiset toiminimet kuin Elämyslahjat, Hallin luomupuoti ja Laatukoru ovat selvänä vähemmistönä. Löytänevätkö asiakkaat niitä?

Esimerkiksi Triplan nimenantopolitiikkaa on perusteltu kansainvälisillä asiakkailla, mutta mistä helsinkiläiseen kauppakeskukseen löytyisi sellainen määrä englanninkielisiä, suomea taitamattomia asiakkaita, että valitut nimet olisivat perusteltuja?

Suomessa on perinteisesti pidetty englanninkieltä jotenkin hienompana kuin kotimaista. Baari koettiin nimenä 1950-luvulta alkaen paremmaksi kuin kahvila, ja pubit yleistyivät myöhemmin kovaa vauhtia kaljakuppiloiden nimikylteissä.

Mahtaako monellakaan paikkakunnalla olla vielä jotakin sellaista kuin Makkosen ruokakauppa, Pärnäsen korjaamo tai Maijan kahvila? Jos haluat esimerkiksi kahvikupillisen vaikkapa Turun keskustassa, silmiisi osuu Coffee House, Robert’s Coffee tai vastaava.

Onko kyse pohjimmiltaan kansallisesta alemmuudentunteesta, harhasta, että englanninkielisinä olisimme paremmin kansainvälisesti hyväksyttyjä kuin omalla junttikielellämme nimettyinä. Ulkomaankauppaa käyvät yritykset ja laitokset ovat tietenkin eri asia. Niille ulkomaankielinen nimi on välttämätön käyntikortti.

Haluammeko uskoa, että turistit löytävät maamme helpommin kun täällä pärjää englannin kielellä? Vai onko se tosiaan vain hienompaa, kun puhumme keskenämme englantia? Jos asiakas menee mieluummin The Mall of Triplaan (Tripla = kolmen kapalleen sarja) kuin Kauppakeskus Kolmoseen, niin markkinointiväki on voimaton tämän totuuden edessä. Onko siis koko ilmiö asiakkaiden oma vika?

Turussa kyllä mennään Kauppakeskus Myllyyn – kun ei paremmasta ole tietoa. Mutta kävisikö kauppa paremmin, jos Myllyn nimi olisikin: The Mall of Mill tai The Mall of Milling Plant? Oli miten oli, pitäydyn otsikon viittaamassa kehotuksessa: kyllä Suomessa on syytä suosia omia kotimaisia kieliä.

Kansainvälisyys on omalla paikallaan hyvä asia, mutta emme kai halua murentaa omaa kansallista identiteettiämme yhä laajemmalle alalle levitettävän englanninkielen jalkoihin? Adolf, Ivar Arvidssonia mukaillen, englantilaisia emme ole, sellaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.

--------------

Blogini otsikko on viittaus ensimmäiseen suomalaiseen äänielokuvaan, josta Wikipedia kertoo mm. seuraavaa:

”Sano se suomeksi” on vuonna 1931 valmistunut suomalainen elokuva, jonka on ohjannut Yrjö Nyberg. Elokuvan ensi-ilta oli 30. maaliskuuta 1931 Astra-, Kino-Palatsi- ja Pallas-teattereissa Helsingissä sekä Casino- ja Scala-teattereissa Turussa. Elokuva on ajan saatossa tuhoutunut.

”Sano se suomeksi” on ensimmäinen suomalainen äänielokuva. Elokuva on revyyelokuva, jossa ohjelmanumerot esittelee Markus Rautio. Ohjelmanumeroihin kuuluu parikymmentä erillistä ohjelmanumeroa: laulua, tanssia, musiikkiesityksiä ja näytelmäkuvaelmia. (Wikipedia).

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20191230 (20191230)