Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Börs on monien muistojen paikka

Turun Sanomat 2.1.2020

Hotelli Hamburger Börsin neljäkymmentä vuotta vanha rakennus katosi torikuopan reunalta vuoden 2019 joulukuussa. Vanha suojeltu Börsin rakennus jää Kauppiaskadun laidalle. Enää ei arvorakennuksia pureta Turun keskustasta, kuten esimerkiksi 1950-luvulla.
TurunSanomat
Kirjoittajalla on sekä vahasta että vastikään
puretusta Börsin talosta paljon mukavia muistoja

Börs tuo mieleen monia muistoja. Vanhan Börsin vinoja portaita on noustu lukemattomia kertoja yläsaliin ja sen yhteydessä olevaan Esmeralda-kabinettiin. Portaiden vinous sai aikaan pienen huimauksen tunteen – ikään kuin yksi paukku olisi jo otettu etukäteen.

Esmeralda-kabinetissa seurasin kerran ulkojäsenenä innokkaiden lääketieteen kandidaattien kiistelyä aiheesta "onko lääketiede eksakti tiede". Taisivat olla luokkatoverini Tasen, tulevan lääkärin polttarit. Kauppatieteilijän näkemyksiä ei medisiinarien seurassa oikein arvostettu.

Samassa kabinetissa ja vanhan puolen katutasossa olevassa "Börsin alakerrassa" istuin monesti iltaa tulevan puolisoni Pirjopäivin kanssa. Alakerrassa eräs asiakas kävi kysymässä minulta: "Anteeksi, oletteko Paavo Haavikko?". Eräs selitys kysymykseen lienee ollut se, että minulla oli samanlaiset silmälasit kuin kuuluisalla runoilijalla.

Börsin alakerrassa tarjoilijarouva kävi aterian jälkeen leppoisasti kysymässä: "Onk hamppat kaivettu?" Kyllä olivat, ja niinpä hän vei hammastikkuastian toiseen pöytään. – Alakerta oli Turun Sanomien toimittajien kantapaikka. Siellä saattoi nähdä muun muassa tunnetun toimittajan Jimi Martinkarin – ja monta muuta lehden palstoilta tuttua toimittajaa.

Alakerran kanta-asiakkaita olivat myös tunnetut näyttelijät Senni Nieminen ja Taito Mäkelä. Nieminen esiintyi Hilman roolissa radiokuunnelmasarjassa "Hilma ja Akseli". Akselia esitti Hemmo Airamo. Nieminen ja Mäkelä alkoivat vähitellen tervehtiä meitä. Tunsimme itsemme kanta-asiakkaiksi.

Kesäisin istuskeltiin "Börssin pöheikössä" eli puistossa. Niin puiston portilla kuin ravintolan ovellakin olevan portsarin valvovan katseen alla mentiin sisään – jos mentiin. Kun asiakas oli pohjustanut liikaa, armoton käsi nousi pystyyn: "Herra on vähän ottanut, tervetuloa huomenna!" Sisään päässeiden oli poistuessaan syytä antaa ovimiehelle portsariraha jo tulevan sisäänpääsynkin varmistamiseksi.

Miehillä piti olla ravintolaan tulessaan yllään pikkutakki ja solmio. Portsarilla oli vuokrattavana solmio asiakkaille, joilta se puuttui. Naisiltakin vaadittiin siistiä pukeutumista. Ainakaan tanssi-iltoina sisään ei päässyt saapikkaissa. Tällaista se oli niihin aikoihin, 1960-luvulla.

Ajat muuttuivat vapaammiksi ja portsarit katosivat ovilta. Minun käyntieni pääkohteiksi muodostuivat nyttemmin puretun hotellirakennuksen alakerrassa Eerikinkadun puolella sijainnut Börs Cafe ja sen yhteydessä toiminut Börsin baari. Koska heti oven ulkopuolella oli pysäkki, baarimikko sai aiheen kehua, että tämä on Suomen ainoa bussipysäkki, jossa on anniskeluoikeudet.

Kahvilan ja baarin jatkeena oli ravintola, jonka nimi ja sisustus vaihtuivat useaan kertaan. Viimeksi se oli Frans & Emilie ja sitä ennen muun muassa Fransmanni. Tarjoilijat tulivat tutuiksi ja palvelu oli erinomaista.

Börs cafessa muodostui vähitellen noin viiden, kuuden kaverin kahviporukka, joka kokoontui melko säännöllisesti päivisin kahvilan sohvalla. Tarjoilija Timo kertoi kerran keksineensä joukolle nimen: Börsin sohvaperunat. Siihen meidän oli tyytyminen. Kun Börs lopetti toimintansa toukokuussa 2019, sohvaperunat joutuivat etsimään uuden tukikohdan. Vanhan mukavan Börsin veroista ei ole vielä löytynyt.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on turkulainen professori emeritus

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20200103 (20200103)