Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Eikö laiskuutta muka ole olemassa?

Uusi Suomi 21.1.2020 Pekka Pihlanto

Amerikkalainen sosiaalipsykologi Devon Price väittää, että laiskuutta ei ole olemassakaan: vaikka välttelet ikävien hommien aloittamista tai työsi etenevät hitaammin kuin muilla, et ole laiska. Price seurasi opiskelijoita, joiden opintosuoritukset viivästyivät, mutta silti hän väittää, ettei tavannut koskaan laiskaa opiskelijaa (HS Heidi Väärämäki 19.1.20).

Vaikka opiskelijat vaikuttivat laiskoilta, kyse olikin Pricen mukaan seuraavista mielen esteistä, joiden takia he eivät vain tulleet tarttuneeksi työhön:
a) pelko, ettei onnistu riittävän hyvin,
b) hämmennys, joka johtuu siitä, ettei tiedä, miten tehtävä pitäisi aloittaa.

Tähän voi heti todeta, että on toki muitakin syitä, joiden johdosta suoritus, esimerkiksi opinnäytetyö viivästyy tai jää jopa valmistumatta. Eivätkä mainitut kaksi syytä suinkaan sulje pois puhdasta laiskuuttakaan, puhumattakaan siitä, että poistaisivat koko käsitteen sanakirjasta. Onhan mahdollista, että ei vain viitsitä asettua työn ääreen – jos ei ole pakko: ainahan on mukavampaakin tekemistä, ellei muuta niin pelkkää sohvalla loikomista.

Artikkelissa haastatellaan psykologi Satu Pihlajaa, joka tekee omat lisäyksensä mielen esteiden luetteloon:
c) stressi, joka aiheutuu yrityksestä tehdä useaa asiaa samanaikaisesti – siis kiire,
d) masennus, kun toimeen tarttuminen tuntuu ylivoimaiselta,
e) motivaation puute.

Pihlaja täydentää sanomaansa selittämällä, että varsinkin vaikeiden tehtävien edessä meillä on kiusaus paeta nopeaa mielihyvää tuottaviin toimiin. Tämä alkaa jo kuulostaa laiskuudelta, niin kuin motivaation puutekin. Laiskuuden roolin varmasti jokainen tietääkin omasta kokemuksestaan – sosiaalipsykologi Priceä ehkä lukuun ottamatta.

Pihlaja myös muistuttaa, että ihmiset ovat puheena olevassakin suhteessa erilaisia. Toiset saavat asioiden suorittamisesta suuremman mielihyvän kuin toiset, ja ovat siis muita hanakampia tarttumaa toimeen. Ihminen voi myös oppia kesyttämään mielensä esteet, ja ilmeisesti samalla laiskuutensakin, haastamalla omat tuntemuksensa, vaikkapa miettimällä etukäteen loppuun suoritetun työn tuottamaa tyydytystä, kertoo haastateltava.

Loppujen lopuksi tehtävien aloittamisessa ja loppuun suorittamisessa on mielestäni kysymys itsekurista: sitä omaava ihminen ottaa itseään "niskasta kiinni" ja hoitaa homman peloistaan ja epävarmuudestaan huolimatta.

On myös hyvä muistaa järjestelmällisyys ja tehtävien suunnittelu, mihin Pihlaja viittaakin. Ovathan suomalaiset jo pitkään tienneet, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – ja että lopussa kiitos seisoo.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20200121 (20200121)