Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Maan itsenäisyys on suhteellinen asia

Puhe Velkuan Marttayhdistyksen Itsenäisyyspäiväjuhlassa 6.12.2015

Velkuan Martat liittyvät kiinteästi lapsuuteni Velkuaan, sillä Aune-tätini oli yhdistyksen perustajajäseniä ja osallistui aktiivisesti sen toimintaan. Jokakesäinen tapahtuma jo lapsuusvuosinani olivat Marttojen myyjäiset koulun pihalla. Myyjäisiin sisältyi vakio-ohjelmanumerona käsityö- ja puutarhatuotteiden huutokauppa, jota seurattiin mielenkiinnolla. Myöhempinä vuosina itseoikeutettuna meklarina toimi lähes yhtä pitkäaikainen kesäasukas kuin minäkin – Esko Strandberg.

Itsenäisyydestä puheen ollen, Marttaliiton eräs lausumaton toiminta-ajatus saattaisi olla naisten itsenäisen aseman korostaminen erityisesti maaseutuyhteisössä. Kotitalousneuvontaan keskittyvän Marttaliiton avulla emännille tarjoutui samalla tilaisuus päästä joskus irrottautumaan hellan äärestä ja navettapolulta. Näin ainakin tulkitsen jälkikäteen seurattuani sivusta Aunen Martta-toimintaa.

Itsenäisyys on velkualaisille monellakin tavalla tärkeä käsite. Velkualaiset ovat puolustaneet maan itsenäisyyttä muiden suomalaisten tapaan myös hengellään, kuten sankarihaudat kirkkomaalla todistavat. Velkualaiset pystyttivät kirkon lähistölle veteraanikiven viime sotiemme muistoksi. Muistan kun se paljastettiin eräänä sateisena kesäpäivänä. Sadevesi alkoi liottaa Reini Koivusalon paperin tekstiä hänen lukiessaan paljastuspuhetta. Lopulta Pirkko – Martta hänkin – tarjosi suojaa sateenvarjollaan, ja puhe tuli kunnialla pidetyksi.

Myös Palvan meritaistelun muistoksi on samalle paikalle pystytetty muistomerkki. Maan itsenäisyydestä ei varmaankaan haaveiltu vielä silloin – sen aika tuli vasta 109 vuotta myöhemmin. Jälkikäteen voi kuitenkin sanoa, että tämä sota käynnisti tapahtumasarjan, joka johti itsenäisen Suomen valtion syntyyn.

Maan itsenäisyyteen johtaneen kansalaissodan jäljiltä velkualaiset eivät ole pysyttäneet muistomerkkiä. Ainoa mieleen tuleva näkyvä muistutus siitä on kirkkomaalla pääkäytävän varrella seisova kookas hautakivi. Siihen on kirjoitettu Tampereen taistelussa 1918 kaatuneen 23 vuotiaan Leo Fagerholmin nimi. Toki perimätieto kertoo yhtä ja toista tämän vuoden tapahtumista Velkuassa.

Monesti on esitetty moitteita siitä, että maamme itsenäisyys on yhdistetään aina sotiin. Itsenäisyyspäivän juhlintaan kuuluukin meillä perinteinen sotilasparaati – ja Yleisradio on vuosikaudet esittänyt Itsenäisyyspäivänä televisiossa Väinö Linnan romaaniin perustuvan elokuvan Tuntematon sotilas. Syy tähän sotaisuuteen on luonnollisesti se, että sota ja puolustusvoimat ovat liittyneet olennaisena osana itsenäisyyden saavuttamiseen ja varsinkin sen säilyttämiseen. Sodan mainitsemista ei voida tässä yhteydessä välttää, jos halutaan osoittaa kunnioitusta ja kiitollisuutta itsenäisyyteen liittyvissä sodissa kaatuneita ja haavoittuneita kohtaan. Se ei suinkaan tarkoita militarismilla juhlimista.

Maan itsenäisyyden turvaamisessa on luonnollisesti myös maltillisella rauhanomaisella ulkopolitiikalla ollut ja on edelleen tärkeä merkitys. Rauhanomaiset ja ystävälliset suhteet naapurimaihin, ovat paras tae maan itsenäisyyden säilymisestä. Kylmässä maailmassa eivät kuitenkaan pelkät puheet ja aikeet välttämättä riitä, vaan itsenäisellä valtiolla on oltava riittävät puolustusvoimat. On sanottu, että maassa on aina armeija – joko oma tai vieras. Suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että sen on syytä olla oma. Sotamarsalkka Ehrensvärd lausui aikoinaan: "Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun" – kuten voimme edelleen lukea Suomenlinnan paadesta.

Maan itsenäisyydestä puhutaan yleensä niin, että se joko on tai sitä ei ole. Itsenäisyys on kuitenkin myös suhteellista. Sitä voi olla enemmän tai vähemmän. Valtion itsenäisyyshän merkitsee lyhyesti sanoen sitä, että se saa päättää itse omista asioistaan, tarvitsematta kysyä lupaa muilta. Sotien jälkeinen suomettumisen aika oli valtiollisen sananvapauden suhteen rajoittunutta. Itänaapurimme ja eräät omatkin kansalaisemme tarkkailivat silloin herkällä korvalla, mitä meillä naapurista sanottiin, ja minkälaisia suhteita pidettiin länteen. Tietenkin normaalioloissakin sanomisen rajat ovat aina olemassa, ja ellei niitä säätele mikään muu, niin ainakin hyvät tavat ja diplomatian säännöt.

Suuri muutos Suomen valtiollisessa elämässä oli maamme liittyminen Euroopan Unioniin ja rahaliittoon. Rahaliiton jäsenyyden seurauksena rahayksiköksemme tuli euro. Tällaisiin valtioliittoihin osallistuminen edellyttää monien yhteisten sääntöjen hyväksymistä, mikä tarkoittaa oman päätösvallan rajaamista ja siten itsenäisen päätösvallan kapenemista. Rahaliiton jäsenenä olemme joutuneet tukemaan muun muassa Kreikkaa paitsi selvällä rahalla, myös vakuuksilla, jotka voivat joskus langeta maksettaviksi. Täysin itsenäinen valtio ei joutuisi maksamaan toisten velkoja.

Viime kuukausina olemme voimattomina saaneet seurata suurten pakolaisjoukkojen saapumista maahamme EU:n vapaan liikkumisen periaatteen nojalla. Hädänalaisia on autettava, mutta tähän joukkoon sisältyy todennäköisesti myös pelkästään leveämpää leipää tavoittelevia ihmisiä ja jopa terroristeja. Täysin itsenäisellä valtiolla olisi valta valvoa paremmin rajojaan. Minusta tuntuu, että viranomaisillamme ei ole ollut rohkeutta käyttää täysimääräisesti sitäkään päätösvaltaa, jota meillä vielä EU:n jäsenenä on.

Luetteloa itsenäisen päätösvallan rajoituksista voisi jatkaa, mutta riittäkööt nämä osoittamaan, että myös nykyisin valtioiden itsenäisyys voi olla varsin suhteellista.

Kuulumisesta EU:hun ja euroalueeseen on epäilemättä ollut Suomelle hyötyä – paitsi taloudellisesti, myös maan turvallisuuden kannalta. Presidentti Mauno Koivisto on tunnustanut jälkeenpäin, että eräs keskeinen syy EU-jäsenyyden hyväksymiselle oli hänellä maan turvallisuus: EU:n jäsenenä kuuluisimme selkeästi lännen leiriin, jonka uskotaan meitä tarpeen tullen tavalla tai toisella auttavan. Onkin hyvin vaikea laskea, mikä on tähän mennessä ollut näiden jäsenyyksien kokonaishyöty tai -haitta. Eroaminen rahaliitosta tai myös EU:sta ei olisi ongelmatonta, jos edes mahdollistakaan.

Valtiollisten päättäjiemme on kuitenkin syytä punnita hyvin tarkkaan, tulisiko meidän tiivistää integraatiota eli suhteitamme EU:hun nykyisestä. Joillakin väikkyy mielessään Euroopan liittovaltio. Sen myötä kuitenkin valtiollisen itsenäisyytemme viimeiset rippeetkin annettaisiin tosiasiallisesti pois, sillä pienen maan sanavalta on yhteisössä jo tähänastisten kokemusten mukaan vähäinen. Tässä kannattaa muistella edellä mainitsemiani Ehrensvärdin sanoja. Tosin EU-maiden osoittama itsekkyys ja omien etujensa ajaminen esimerkiksi pakolaisasiassa viittaa siihen, että EU:n merkittävä tiivistyminen ainakaan lähiaikoina, jos koskaan, ei tunnu todennäköiseltä.

Velkualaiset ovat joutuneet muutama vuosi sitten miettimään omaan kuntansa kohdalla samanlaisia itsenäisyyskysymyksiä kuin valtiollisella tasollakin. Kuntalaisten enemmistö kannatti kunnan liittämistä Naantaliin – ja niin olisi epäilemättä tapahtunut taloudellisista syistä joka tapauksessa. Taloushuolet lienevät kaikonneet suuremman yhteisön jäsenenä, mutta etäisyys kaupungin keskuspaikasta aiheuttaa omat ongelmansa. Tilanne on hieman samantapainen kuin koko Suomen osalta: jos matka Naantaliin on pitkä, niin vielä pitempi se on Brysseliin.

Tällaisia itsenäisyyskysymyksiä voimme miettiä Itsenäisyyspäivänä. Se ei tarkoita, että suorittaisimme vain kriittistä arviointia valtiojohtomme tekemien ratkaisujen johdosta, joille ei kuitenkaan voida enää mitään. Mutta meidän on loppujen lopuksi viisainta sopeutua vallitsevaan tilanteeseen – ja tunnustaa tosiasiat presidentti J.K. Paasikiven hengessä, sekä toivoa tulevaisuudessa päättäjiltämme järkeviä ratkaisuja.

Olkaamme siis tyytyväisiä itsenäisyyteemme, mutta vaalikaamme sitä niin, että emme antaisi siitä enää pois mitään.

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20151209 (20151209) o Kotisivu o Webmaster