Ruuhela Reijo 
Kaskara

Mikä on Kaskara-malli?

Kaskara-malli syntyi väitöskirjani jatkona, kun liitin yrityksen kasvuun ja kannattavuuteen vielä rahoituksen. Kuten aikaisemmin mainitsin olen kehitellyt kaskara-mallia kolmekymmentä vuotta opetustyöni yhteydessä. Perustavaa siinä on, että kasvu ja kannattavuus määritellään pitkäkestoisiksi (1 - noin 10 v.) yrityskulttuurin vakiona pysyviksi ominaisuuksiksi. Tutkimuskohteena on siis yksi yrityskulttuuri kerrallaan ei yritys juriidisena yksikkönä. 

Tämä käsitteistö tekee mahdolliseksi vakiosuhteisen kasvumallin, mikä puolestaan tekee mahdolliseksi kannattavuuden pysymisen vakiona yhden yrityskulttuurin puitteissa. Kannattavuus määritellään käyttöomaisuusinvestointien ja liike(pää)omavarantojen viiveellisenä vaikutuksena (eli korkona korolle) käyttökatteen aikassarjan trendiin. Kasvu ja kannattavuus puolestaan määräävät pääoman vuotuisen lisäyksen, josta voidaan suoraan havaittavana muuttujana erottaa korollisten lainojen lisäys ja jäljelle jää teoreettinen muuttuja oman pääoman lisäys. Siitä voidaan puolestaan erottaa empiirisenä muuttujana maksullisten osakeantien avulla kerätty oma pääoma. Jäljelle jää se osa oman pääoman lisyksestä, jota voidaan nimittää voittorahoitukseksi. 
 

Mikä on yrityskulttuuri? 

Kutakin yrityskulttuuria saadaan luonnehdittua yhdellä eksponentiaalisella kasvuparametrilla, yhdellä korkokannalla, jota vastaa vuosittain vaihtelevana taseanalyysimuuttujana ROI sekä joukolla eri muuttujien trendien välisiä vakiosuhteita. Tämä vakiosuhteinen malli on teoria ja empiiriset vastineet saadaan empiiristen tilinpäätösmuuttujien aikasarjojen eksponentiaalisista trendeistä. Estimointimenetelmä antaa kaikkille trendeille saman kasvuparametrin arvon, kuten teoria edellyttää. 

Tämän jälkeen arvioidaan voidaanko tätä teoriaa ja saatuja paramterien arvoja soveltaa kyseiseen yrityskulttuuriin. Soveltamisen estää yleensä vain se, että käyttökatteen aikasarjasta saatu kasvuparametrin arvo ei osu käyttöomaisuusinvestointien aikasarjasta estimoidun kasvuparametrin luottamusvälille. Tällöin on todettava, että yrityskulttuurin kannattavuus ei ole ollut vakio. Tällaisia tapauksia on sattunut ani harvoin ehkä 2 % kaikista tutkituista noin tuhannesta tapauksesta. Parametrien arvot ovat päteviä ennusteita niin kauan kuin yrityskulttuuri pysyy. Yleensä ylimmän johdon vaihtuminen muuttaa myös yrityskulttuurin siinä mielessä kuin minä tuota sanaa käytän. Tämän jälkeen estimoinnit on suoritettava uudelleen Kasvun pätevään estimointiin tarvitaan yleensä yli viiden vuoden aikasarjat. 
 

Ei tiedettä ilman teoriaa

Edellä oleva lyhyt selostus ehkä selventää käsitystäni empiirisen tiedon luonteesta, vaikka se on aivan liian suppea valaisemaan kaskara-mallia 30 vuoden työn tuloksena. Kuten aikaisemmin jo mainitsin käsitykseni on muodostunut analyyttisen filosofian pohjalta oman tutkimustyöni yhteydessä. Käsitykselleni on oleellista, että ei ole tieteellisiä empiirisiä havaintoja ilman teoriaa. Tieteessä teoria on aina tärkeämpi ja edellä havaintoja. Triviaalit havainnot ilman teorian antamaa ennakkokäsitystä ovat hyödyllisiä vain teorian kehittelyn herättäjinä. Ne on aina kuitenkin estimoitava uudestaan teorian puitteissa ennenkuin niistä tulee tieteellisen tutkimuksen tuloksia. 

Kaskara-mallin olen täydellisimmin esittänyt luentomonisteessani "Kasvu, Kannattavuus ja Rahoitus yrityskulttuurin peruspiirteinä. Vaasa 1997". Siinä on elämäntyöni 178 sivun pituisena esityksenä, jos otetaan mukaan vielä lähdeluettelossa mainitut julkaisut, jotka kuvastavat työni eri vaiheita vuosien varrelta. Erkki K. Laitinen on sijoittanut työni muiden tilinpäätöanalyysien rinnalle kehitellessään Kaskara-mallia omaan suuntaansa kirjassaan "Strateginen tilinpäätösanalyysi. Helsinki 2002". 
 

Empiirisen tiedon luonne 

Käsitykseni empiirisen tiedon luonteesta ei varmaankaan paljon poikkea mainitsemiesi John Locken ja David Humen perusnäkemyksestä. Korostan sitä, että en ole suinkaan filosofi, enkä pysty siis pätevästi analysoimaan mahdollisia eroja eri filosofien käsityksissä. Kauppakorkeakoulun liiketaloustieteen opetus 1950-luvun lopulla saattoi minut harhailemaan etsiessäni aloittamalleni tutkimustyölle tietoteoreettista pohjaa. Ensimmäisen valonpilkahduksen näin William T. Morrisin kirjassa Management Science in Action, (Homewood, Ill, 1963). Siinä oli liiketaloustiedettä mielestäni ensimmäisen kerran käsitelty tieteenä. Toisena minulle tärkeänä havahduttajana muistan lukemani Rudolf Carnapin artikkelin Formal and Factual Science, joka on saksankielisenä ilmestynyt jo 1934. Lähinnä nämä esitykset panivat minut valitsemaan liiketaloustieteen viitekehyksen, joko formaalisiin tieteisiin tai faktuaalisiin tieteisiin. Mielestäni valinta oli tämän jälkeen selvä. 

Lähdin eteenpäin tarkastellen mahdollisia tutkimusaiheitani faktuaalisiin tieteisiin kuuluvina. Faktuaalisen tieteen lauseet ovat synteettisiä. Ne on pystyttävä ainakin periaatteessa koettelemaan ja osoittamaan joko oikeiksi (totuusarvo suurempi kuin 0) tai vääriksi. Luultavasti G.H. v. Wrightin kirjasta Looginen empirismi( Helsinki 1945) olin saanut sellaisen käsityksen, että analyyttinen filosofia oli lausunut jotakin uutta ja mullistavaa erikoisesti teoreettisen ja empiirisen tiedon luonteesta. Jälkeenpäin en enää pysty jäljittämään mistä on peräisin se minusta mullistava ajatus, että teoria on aina olemassa ennen havaintoja eikä havaintoja ole edes olemassa ilman teoriaa. Joka tapauksessa tämä idea konkretisoitui minulle jokapäiväiseksi työvälineeksi kehittäessäni Kaskara-mallia. Ehkä sitä ideaa ei voi samalla tavalla ymmärtää kukaan muu kuin se, joka on sen avulla raivannut pioneerina tietä tuntemattomassa maastossa. 
 

Entä havainnot ilman teoriaa?

Sellaisessa tilanteessa tulee eteen havaintoja, jotka eivät selvästikään vastaa ennakko-odotusta. Tällöin on tärkeätä olla käytettävissä metodi joka auttaa ratkaisemaan kumpaa on uskottava havaintoa vai teoreettista ennakko-odotusta. Jos teoria on tärkeämpi kuin havainto niin on ensin tarkistettava teoreettisen kehittelyn virheettömyys. Yleensä poikkeava havainto auttaa näkemään teoreettisessa kehittelyssä tapahtuneen virheen. Korjattu teoria tekee mahdolliseksi korjatun havainnon tai selittää, miksi alkuperäinenkään havainto ei ole ristiriidassa korjatun teorian kanssa. 

Pitkällä tähtäimellä mikään faktuaalisen tieteen teoria ei ole oikea. Kuten sanottu, en ehkä osaa lyhyesti selittää käsitystäni empiirisen tiedon luonteesta, mutta tunnistan kyllä kun mielestäni virheellinen käsitys tulee esiin.Muistan hyvin kun Aarni Nyberg moitti esityksiäni empiirisen ja teoreettisen tiedon sekoittamisesta. Vasta väitöskirjastani sain häneltä kiitosta teorian selkeästä erottamisesta empiiristä estimoinneista. Empiirisen ja teoreettisen tiedon häiritsevä sekoittuminen liiketaloustieteessä oli luullakseni varsin tavallista 60-luvulla, kun yrityskohtaisten havaintojen ja numeroesimerkkien avulla pyrittiin kohti yleisiä lainalaisuuksia. 
 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Reijo Ruuhela ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021205 (20021205) o o AJK kotisivu