Ruuhela Reijo 
Maailmankuvani

RR:

Harrastin filosofiaa oikeastaan koko 60-luvun. 

Syynä oli pääasiassa se, että en pystynyt sijoittamaan liiketaloustiedettä tieteiden karttaan. Yritin etsiä apua filosofiasta. Kyse oli siis lähinnä tietoteoriasta. 1966 julkaisin lisensiaattityöni "Voiton maksimointi ja vaatimustaso:näkökohtia eri tavoiteolettamusten merkityksestä yrityksen taloudellisen ongelman tutkimukselle" Siinä yritin silloisten filosofian tietojeni avulla sijoittaa liiketaloustiede:laskentatoimen tutkimusta tietoteoreettiselle kartalle. Kauppakorkeakoulun ulkopuolelta lähinnä yiopiston filosofian laitokselta saamani kritiikki oli murskaava, mutta erittäin arvokas. Huomasin joutuvani purkamaan kaiken siihen asti oppimani laskentatoimesta tieteenä. Siihen meni pari- kolme vuotta. 

Joulukuussa 1969 pystyin hahmottelemaan väitöskirjani aiheen yrityksen kannattavuuden mittaamiseksi käyttöomaisuusinvestointien ja käyttökatteen aikasarjojen ja viiveellisen vaikutussuhteen avulla. Minulle oli 60-luvun aikana muodostunut tietty mielikuva tu osta riippuvuudesta. Yritin täsmentää sitä teoreettiseksi funktionaaliseksi malliksi lähinnä analyyttistä filosofiaa soveltaen eli "teoria kulkee havaintojen edellä" tai "ei havaintoja ilman teoriaa". Kun huomasin pääseväni sillä tavalla eteenpäin, jatkoin työtä, kunnes 1972 sellainen kokonaisuus oli kasassa, jonka voin esittää väitöskirjana nimellä "Yrityksen kasvu ja kannattavuus". Olen jatkanut samaa kehittelyä samalla filosofialla myös opetustyössäni lähes kolmekymmentä vuotta. Kiinnostukseni filosofian harrasteluun loppui lähes täysin kun sain siltä avun siihen ongelmaan joka minua oli vaivannut monia vuosia. 
 

Ihmislajin kehitys. Mihin joudumme?

Sen jälkeen olen suurella nautinnolla lukenut lähinnä vain G.H. v. Wrightin populaarifilofisia esseitä sekä muutamien muiden filosofien luonnontieteellisiä esseitä. Analyyttisen filosian perusidea on riittänyt minulle myös maailmankuvan ja maailmankatsomuksen muodostamisen kompassiksi. Maailmankuvaani on eniten aikuisiässä vaikuttanut uusi tieto ihmislajin kehityksestä viimeisten vuosimiljoonien aikana. Siitä on viime vuosikymmeninä tullut runsaasti kansantajuista tietoa ja lisää tulee vuosittain. Koulussa näistä asioista ei luettu eikä ehkä tiedettykään. Minulle on merkinnyt oman ihmislajimme kehitys viimeisen 120 000 - 200 000 vuoden aikana suurinta muutosta koko maailmankuvaani. Ajatella, että täysin meidän kaltaisemme ihminen on ollut olemassa yli 100 000 vuotta ennen korkeakulttuurien ilmestymistä. 

Esi-isämme ovat eläneet suurperheinä tasapainossa luonnon kanssa suunnilleen samoin kuin vielä viime vuosina löydetyt keräilijä-metsästäjä villiheimot trooppisilla alueilla. Lajimme populaatio on pysynyt muutaman miljoonan suuruisena kymmeniä tuhansia vuosia. Mikä oli se keksintö, joka muutti kaiken ja saattoi lajimme kehityksen räjähdysmäiselle kasvu- ja kehitysuralle. Maanviljelys, sanotaan, mutta minusta se ei ole syy vaan se on seuraus jostakin vielä perustavammasta keksinnöstä. Käsitykseni on, että ratkaiseva keksintö paransi lajimme kykyä yhteistyöhön yli perhe- ja heimorajan yli kaupungin muurien ja kielirajojen. Samalla tuli myös työnjako laajemmin mahdolliseksi. Se mahdollisti myös maanviljelyn ja kirjoitustaidon. Siitä eteenpäin kaikki on itsestään selvää tähän päivään saakka. 

Työnjako, ihmislajimme kekseliäisyys ja hyödyn maksimointi selittävät tämänkin päivän maailman tapahtumia, mutta mikä mursi tuhansien sukupolvien muuttumattoman elämisen perheen ja suvun rajoittamilla voimavaroilla. Se sama tekijä vaikuttaa edelleen ja aiheuttaa myös väestörajahdyksen, ekokatastrofin ja maailman tuhon ellei jokin ulkoisen avaruuden sattuma ehdi väliin. 

Mikä se tekijä on? Sano se Askoseni! 

 

Palautetta 

Korpela Asko: Mikä on viitekehikkosi? 

 
AJK:  Olen täydellinen noviisi filosofiassa, lukenut parikymmentä alkeisoppikirjaaa ja perustietokin on sekamelskana mielessä, mutta eikö sinun käsityksesi empiriasta olekin aika lailla sama kuin empiirisen sunnan alkuunpanijoilla John Lockella ja  David Humella. Toista käsitystä edustavat sitten Amerikkalaiset pragmaatikot, joille ilmiöt sellaisinaan ovat tärkeämpiä kuin teoria. Vai minkälaiseen viitekehikkoon itsesi asetat? Minun 'elämäntyöni' selittää mielestäni täydellisesti

Markovich: Reifikaatio - AJK

Vai joko tämän linkin lähetinkin? Minun vahva puoleni ei ole teoretisointi, mutta ilman muuta allekirjoitan juuri tuon teorian ja empirian suhteen: ensin teoria - sitten empiria. Toivon, että olisin aikoinani tutustunut Popperiin eksplisiittisesti. Omasta mielestäni olen 'tutkimuksissani' nimeonmaan toiminut Popperin idean mukaan: 'voidaan vain falsifioida, ei verifioida'.
 

RR:

Etpä ryhtynyt arvailemaan

Etpä ryhtynyt arvailemaan mikä se keksintö oli joka mielestäni on murtanut tuhansia sukupolvia sitoneen kahleen. Ehkä olet jo sisäistänyt ongelman niin että voin paljastaa käsitykseni ihmiskunnan tärkeimmästä ja ehkä samalla tuhoisimmasta keksinnöstä. Käsittääkseni vain nerokas uskonnollinen innovaatio on noin 10 000 vuotta sitten pystynyt yhdistämään riittävän tiiviisti perheitä, sukuja ja heimoja. Ihmiselle on ilmeisesti ollut lajityypillisenä ominaisuutena, jopa jo ennen meidän homo sapiens sapiens lajiamme, surra ja kunnioittaa vainajiaan ja erikoisesti vanhimpiaan. Lajityypillistä uskonnollista ajattelua on tarvittu myös monien muiden kohtalon ja luonnon voimien lepyttämiseksi. Kaikki saattoi muodoltaan ja rituaaleiltaan olla perhekohtaista traditiota, kunnes joku nero keksi kodifioida primitiiviset ja animistiset uskomukset yhtenäisemmäksi järjestelmäksi, liittää siihen heimon säilymisen ja lisääntymisen kannalta hyväksi havaitsemiaan moraalinormeja, nimittää niitä korkeampien voimien tahdoksi ja julistautua itse noiden voimien tulkiksi. 
 

Yhteiset moraalinormit 

Yhteiset moraalinormit ja arvot yhdistettynä lajityypillisiin irrationaalisiin uskomuksiin ja pelkoihin tekivät yhteistyön ja työnjaon mahdolliseksi yli perherajojen. Varmaankin monien epäonnistuneiden yrityste n jälkeen joku onnistui siinä määrin, että syntyi temppelitalous ja kaupunkivaltio. Nykyisissä maailmanuskonnoissa näkyy mielestäni vielä jälkiä tästä kehityksestä. Esimerkiksi Raamatusta tutussa juutalaisten perimätiedossa on yhtenä läpikäyvänä huolenpidon aiheena Juudaan sukujen yhdistäminen. Edelleenkin monet kansat ovat ilman omaa turvallista valtiota, koska ne ovat jakaantuneet niin voimakkaasti sukuihin ja klaaneihin että yhteistyö ei toimi riittävän vahvasti. Esimerkkeinä mielestäni kurdit. afgaanit ja monet muut paimentolaiskansat sekä useat Afrikan moniheimoiset väkisin tehdyt valtiot. Ehkä tämå selvensi maailmankuvaani. Maailman katsomukseni on suunnilleen sama kuin sinun ja varmaan monen muun agnostikon. Tunnuslauseekseni sopii Vilho Lammen suuhun pantu toteamus "Jumala on kauneus" 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Reijo Ruuhela, kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021208 (20021201) o o AJK kotisivu