Uotila Timo 
Suomen kansako tyhmä, niinkuin Paasikivi väitti?

Yhdysvaltain-vastainen mieliala on tällä hetkellä Irakin miehityksen jatkuessa luonnollisesti yleistä Euroopassa. Eurooppalaiset ja jo amerikkalaisetkin arvostelevat ankarasti ja aiheellisesti USA:n johtaman liittouman omavaltaista hyökkäystä Irakiin, josta ei ole edes löytynyt joukkotuhoaseita, vaikka ne olivat hyökkäykselle ilmoitettu syy. Mutta miksi Amerikan-vastaisuus on nimenomaan Suomessa yleisempää kuin missään muualla Euroopassa? Näin eräät mielipidetiedustelut ovat kertoneet. 

Selitykseksi on tarjottu sitä, että Suomen kansa on maailmaa arvioidessaan vuosia, jopa vuosikymmeniä jäljessä reaaliajasta. Edesmenneen Neuvostoliiton aikana oli suomettuneessa Suomessa maan tapana arvostella ankarasti joka käänteessä ja yksinomaan USA:ta ja sen johtamaa ?militaristista imperialismia?. Onko siis suomalaisille jäänyt päälle tämä vanha levy? 

Neuvostoliiton aikana ei Suomessa sopinut sanoa julki sitä, että Yhdysvaltain läsnäolo Euroopassa oli varjellut koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan Länsi-Eurooppaa ja sen ohella myös Suomea neuvostodiktatuurilta. Nyt tämän jo voi sanoa Suomessakin. Mutta sitä ei juuri sanota kovin usein eikä ehkä muisteta ja ymmärretäkään. Onko kyseessä peräti "Suomen tauti", jonka oireita tri Martti Siirala on niin mainiosti esitellyt kirjoituksissaan? 

Oliko Paasikivi oikeassa, kun hän siunaili Suomen kansan tyhmyyttä? Sodan jälkeen hän yritti saada suomalaisia uskomaan, että olisi viisasta ymmärtää ja hyväksyä Neuvostoliiton kanssa solmittu yya-sopimus. Jos Paasikivi eläisi nykyään, hän epäilemättä kehottaisi Suomea hankkimaan itselleen turvallisuustakuita, koska siihen olisi juuri nyt otollinen aika. Toisessa tilanteessa samainen Paasikivi kehotti Suomea ottamaan itselleen saksalaisen kuninkaan. Se olisi hänen mielestään ollut vuonna 1918 hyvä ratkaisumalli. 

Paasikivi oli käytännön pankkimies ja reaalipoliitikko, joka perusti toimintansa kulloiseenkin tilanteeseen. Tästä antaa selkeän kuvan professori Tuomo Polvisen muhkea Paasikivi-elämäkerta, jonka viides ja viimeinen osa on juuri ilmestynyt (WSOY, 2003). Paasikiven mukaan meidän on hoidettava politiikkamme niin, että Venäjän sisäinen heikentyminen meitä hyödyttää, mutta sen sisäinen vahvistuminen ei meitä vahingoita. 

Sanotaan, että Suomi ei nykyään tarvitse turvatakuita, koska meillä ei ole turvallisuusvajetta. Kun me näin sanomme, me unohdamme, että Suomi sijaitsee Euroopan Unionin itärajalla ja meillä on naapurina valtio, jonka tulevaa kehitystä kukaan ei ole koskaan voinut ennustaa. Eikä voi nytkään. Juuri tällä hetkellä kuitenkin Venäjän sisäinen heikentyminen meitä hyödyttää, niin kuin Paasikivi ajatteli. 

Kukaan ei osannut ennustaa, että Neuvostoliitto romahtaisi vuonna 1991. Kukaan ei ole osannut selittää, miten Venäjän valtaistuimelle nousi uuden vuosituhannen taitteessa mies turvallisuuspoliisin tuntemattomuudesta nimeltä Vladimir Vladimirovitsh Putin. Juuri näinä päivinä Putin on haastanut oligarkit, ökyrikkaat, jotka ryöväsivät 1990-luvulla itselleen valtakunnan kruununkalleudet. Näistä tapahtumista olemme saaneet lukea mm. tri Ilmari Susiluodon kirjoista mainioita ja asiantuntevia selvityksiä. Nyt lokakuun lopussa 2003 Venäjän rikkain mies Mihail Hodorkovski on vangittu, pörssikurssit romahtelevat. 

Kukaan ei taaskaan osaa sanoa, miten tämä kriisi päättyy valtakunnassa, jossa lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on käytännössä keskitetty samoihin käsiin - mutta rahat ovat muualla. Ties monennenko kerran Venäjän kehitys on sumupilvien peitossa. Tällaisen valtion kyljessä me elämme, mutta sanomme kuitenkin, ettemme tarvitse enempää turvallisuutta. 

Entä jos Kremlin tai Talvipalatsin valtaavat nykykurjaliston joukot vaatien valtion rikkauksien yksityistämisen perumista ja yhteiskunnan omaisuuden väärinkäyttäjien, ryöstökapitalistien, saattamista vastuuseen teoistaan? Tai jos joukkovoima vaatii kansalle lisää demokratiaa ja kansalaisvapauksia? Entä jos Venäjän rajavalvonta ei toimisikaan niin kuin se on tähän saakka toiminut? Siinä tapauksessa Suomen rajalla olisi hetkessä kenties miljoona hurjistunutta maahan pyrkijää. Miten me hallitsisimme tilanteen ilman ulkopuolista apua? Silloin me emme mahdollisesti enää selviäisi moukan tuurilla kuin koira veräjästä. 

Professori Osmo Jussila saattaa olla oikeassa, kun hän pelkää Suomen itsenäisen aluepuolustuksen johtavan pahimmassa tapauksessa samanlaiseen hirveään katastrofiin kuin nykyään Tshetsheniassa. Mutta miten saada Suomen kansa uskomaan tämä? 

Toivottavasti pelkkä EU:n jäsenyys riittää Suomen turvaksi, niin kuin monet suomalaiset ajattelevat. Joka tapauksessa EU:n muut sitoutumattomat maat Ruotsi, Itävalta ja Irlanti ovat suhteessa Venäjään aivan eri asemassa kuin Suomi. 

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen sanoo, että kysymys turvatakuista ratkeaa puolustusselonteossa vuonna 2004. Silloin poliitikkojen on pakko ottaa kantaa Suomen puolustukseen ? ja Suomen kansan tyhmyyteen. 

Timo Uotila ttuotila@suomi24.fi

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20031121 (20031121) o o AJK kotisivu