Uotila Timo 
Onko Suomi tosiaankin maailman kilpailukykyisin maa?

Suomi nousi lokakuun lopussa kansainvälisessä vertailussa maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi ohi Yhdysvaltojen. Noin kerrottiin lehdissä. Suurtyöttömyyden ja ankarien verojen ahdistamat suomalaiset kyselevät epäluuloisina, voiko tuo olla totta. Ja jos on, mitä World Economic Forum (WEF) on oikein mitannut päästäkseen tällaiseen tulokseen. Onhan se tavallaan imartelevaa. Mutta onko se totta? 

WEF on sveitsiläinen säätiö, joka vertailee vuosittain ensinnäkin kansantalouksien kasvukilpailukykyä ja toiseksi yritysten kilpailukykyä. Suomi nousi molemmissa sarjoissa parhaaksi 102:sta maasta. Vertailu tehtiin tilastotietojen ja yritysjohtajien käsitysten pohjalta. 

Kolmella mittarilla WEF selvittää kansantalouden kilpailukykyä, nimittäin makrotalouden vakaudella, julkisten instituutioiden toimivuudella ja teknisellä kehityksellä. Suomi nousi kaikissa näissä mittauksissa toiselle sijalle ja saavutti sitten kokonaiskilpailussa voiton. Järjestys Suomen jälkeen oli: Yhdysvallat, Ruotsi, Tanska, Taiwan, Singapore, Sveitsi, Islanti, Norja ja kymmenentenä Australia (vuonna 2002 seitsemäs). 

Yritysten kilpailukykyä vertailtaessa mitataan mm. tuottavuutta ja liike-elämän ympäristön laatua ennen kaikkea yritysjohtajien mielipiteiden pohjalta. Tässäkin kilpailussa Suomi otti ykkössijan ennen Yhdysvaltoja, joka oli paras vuonna 2002. Sitten seurasivat Ruotsi, Tanska, Saksa, Britannia, Sveitsi, Singapore, Hollanti, Ranska ja Australia sijalla 11 (vuonna 2002 sijalla 14). USA putosi Suomen taakse, koska amerikkalaiset yritysjohtajat ovat yhä huolestuneempia protektionismin kasvusta ja rahoituksen saatavuudesta. 

Miten Suomen ykköspaikka on selitettävissä? Ilmeisen suurta painoa oli pantu suomalaisen yhteiskunnan järjestäytyneisyydelle, asioiden yleiselle sujumiselle ja erityisesti korruption vähäisyydelle. Suomi on eri tutkimuksessa rankattu maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi. Tämä on seikka, jota me täällä koti-Suomen räntäsateessa, kaamoksessa ja yleisessä mykkäkoulussa emme osaa arvostaa niin paljon kuin ilmeisesti pitäisi. Eron kyllä huomaa, kun matkustaa vaikkapa itärajan yli omalla autolla ja joutuu useita kertoja päivässä voitelemaan euroilla liikennepoliisia päästäkseen jatkamaan matkaa. 

Tämä sveitsiläisten mittaus aivan ilmeisesti suosii järjestystä ja kuria, joka on luonteenomainen Suomen valtiolle ja elämänmenolle. Suomalaisten sataprosenttinen lukutaito, korkea koulutustaso ja "Nokialandian" kännyköiden runsaus ja kansalaisten innostus niiden näpelöimiseen ovat aivan ilmeisesti lisänneet suomalaisten pisteitä. Tottahan tämä on. Meidän pitäisi ilmeisesti olla tästä kaikesta tyytyväisempiä kuin ymmärrämme olla. 

Mutta sittenkin on vaikea ymmärtää, miten Suomi voi olla maailman kilpailukykyisin maa. Meillähän työttömyys on Euroopan huipputasoa, palkat ovat EU:n vertailussa kehnohkot, verot ja hinnat huippukorkeat, ostovoima siis heikonlainen. 

Suomen 'hyvinvointivaltio' ei myöskään voi niin erinomaisesti kuin monet suomalaiset yhä uskovat. Meillä terveydenhoito takkuilee pahasti. Meillä myös käytetään terveyden- ja sairaanhoitoon suhteellisesti vähemmän rahaa kuin EU:ssa keskimäärin. 

Suomalaiset luulevat vanhasta muistista, että lapsiperheet saavat tässä maassa hyvän kohtelun, runsaita tulonsiirtoja ja erinomaisia "hyvinvointipalveluja". Tämä on jollakin lailla totta vain äitiys- ja neuvolatoiminnan osalta. Sen sijaan lapsilisät ovat Suomessa alemmat kuin useissa muissa Euroopan maissa. Esimerkiksi Ranskassa kahden lapsen perheen vanhemmat maksavat veroa vain puolet siitä kuin lapsettoman perheen vanhemmat. Saksassa lapsilisiä maksetaan jopa 27. ikävuoteen saakka. Suomessa verotuksen lapsivähennykset on poistettu, yhteisverotus tehty mahdottomaksi eikä lapsilisiä ole korotettu viime vuosina edes inflaation tahdissa. 

Miten tämä kaikki sopii yhteen sen kanssa, että Suomi on maailman kilpailukykyisin maa? Loppujen lopuksi kai aivan hyvin. Sillä WEF ei mittaakaan kilpailukykyä kansalaisten vaan yritysten kannalta. Suomessa on myös ilmeisen helppoa ja halpaa irtisanoa henkilökuntaa ja samalla nostaa yrityksen pörssikurssia niin kuin esimerkiksi puhelin- ja teleoperaattori Elisa (entinen Helsingin Puhelinyhdistys), joka hiljattain ilmoitti, että 900 henkeä saa kenkää. Globaalitalouden ja uusliberalismin on hyvä toimia Suomessa, vaikka elinkeinoelämä viran puolesta muuta väittää. 

Tänään irtisanotaan. Mutta kymmenen vuoden kuluttua lasketaan, että Suomessa tarvitaan satoja tuhansia vierasmaalaisia tekemään työtä, kun suuret ikäluokat ovat eläkkeellä eivätkä pienet ikäluokat riitä pyörittämään rattaita. Mistä silloin saada työvoimaa tähän  "maailman kilpailukykyisimpään maahan" Suomi on aivan hyvä maa, ellei oteta huomioon maan sijaintia (kaukana kaikkialla paitsi Venäjältä), ilmastoa ja ihmisiä, sanoo brittiläinen humoristi, kirjailija Neil Hardwick, joka - kumma kyllä - on asunut Suomessa kolmatta kymmentä vuotta. 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20031123 (20031123) o o AJK kotisivu