Uotila Timo 
Tapanilan eli Mosan väki toivottaa

Riemullista Joulua ja Suosiollista Uutta Vuotta 2004 Tämä lopuilleen kääntyvä vuosi 2003 on vierähtänyt niin sanotusti työn merkeissä. Näin siitä huolimatta, että olen on jo selviytynyt emerituksen elämäntilanteeseen. Minun ei ole enää pakko kiirehtiä täältä Tapanilasta jokapäiväiseen ansiotyöhön keskemmälle kaupunkia. Mutta lapsiperheen kotimiehenä minulla totta tosiaan riittää tekemistä. Moninaisten kotiaskareiden lisäksi on toimittava talonmiehenä ja taksikuskina harva se päivä ja vietävä poikia Paulia (12 vuotta) ja Ericiä (9) futisharjoituksiin (Malmin Palloseura, MPS), Paulia pianotunneille ja Ericiä usein joko kouluun tai sieltä takaisin. Pojat eivät nimittäin käy lähintä suomenkielistä koulua vaan ruotsinkielistä nimeltä Staffansby lågstadieskola. Sinne on matkaa pari kilometriä. Lisäksi tulevat lukuisat kauppareissut ja muut menot. Paul on jo esiintynyt piano-oppilaiden joulukonsertissa ja Eric Lucia-näytelmässä. Tässä ruljanssissa ehdimme aivan liian harvoin näkemään Ylvan vanhempia Kulosaaressa ja minun äitiäni Puistolassa, puhumattakaan muista sukulaisista ja tuttavista. 

Ei tässä siis ole aikaa eikä varsinkaan rahaa kovin ihmeellisiin tempauksiin. Mutta jonkin verran maailmaa nähneinä yritämme Ylvan kanssa näyttää pojille, että elämää on Suomen rajojen ulkopuolellakin. Vuosi sitten juuri ennen uuttavuotta kävimme laivamatkalla Latvian Riiassa. Juhannusmatkan kohteena oli 300 vuotta täyttänyt Pietari, jossa opiskelin venäjää pysähtyneisyyden kaudella. Kesälomalla olimme yhden viikon Virossa katsomassa Saarenmaan valssin legendaarisia maisemia. Teiskolassa ihanan Näsijärven rannalla ehdimme tänä kesänä olla valitettavasti vain yhden kesäpäivän. Kävimme myös perinteisellä kesäretkellä ystävien luona Pernajan Sarvilahden mailla. 

Vuoden mittaan olen myös tehnyt töitä vanhalle kunnon Ylelle. Loppukesästä purkitin 12 puolen tunnin radio-ohjelmaa sarjaani ulkosuomalaisten historiasta. Osia on nyt valmiina 35, ja sarja on luvattu lähettää kokonaisuudessaan Ylen ulkomaanlähetyksissä vuoden 2004 puolella. Marraskuussa olin keskustelemassa parin tunnin suorassa radiolähetyksessä, jossa aiheena oli pääministeri Anneli Jäätteenmäen ero. Kotoa käsin olen kaiken aikaa harjoittanut journalistin ammattia. Mm. kirjoittelen kolumneja Karjala-lehteen ja Australian Finlandia Newsiin. Joka toinen lauantai annan puhelinraportin Australian etniselle radiolle SBS:lle Sydneyyn. 

Minulla on myös tutkimushankkeita, varsinaisia iäisyyskysymyksiä. Olen monet vuodet kerännyt aineistoa ulkosuomalaisten historiasta. Viime aikoina olen tutkinut Neuvostoliiton tiedotusvälineiden Suomi-kuvaa sodan ja rauhan vuonna 1944. Sitä varten olen istunut Helsingin yliopiston kirjastossa lukemassa mikrofilmiltä vanhoja Pravda-lehtiä. Sinne pääsen vain aamupäivällä, kun Ylva on töissä ja pojat koulussa. 

Helsingin uusista ravitsemusliikkeistä on tullut hieman tutuksi Mikon- ja Yliopistokadun (ent. Hallituskatu) kulmassa sijaitseva Amarillo. Sen kabinetissa nimittäin kokoontuvat Australian ystävät joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona klo 18. Olen siellä alustanut Australian mediasta. Pari kertaa olen ehtinyt Western Foreign Press Clubin kokouksiin. Kerran ehdin tavata ammoisen Meksikon-matkan tuttuja Acapulco-klubissa. Vanha toveripiiri Old Tigers ja jopa kunnianarvoisa Paasikivi-Seura ovat saaneet toistaiseksi jäädä kokonaan. Eniten olen ehkä pahoillani siitä, että en ole päässyt panemaan vauhtia Suomi ? Papua-Uusi-Guinea ?yhdistyksen toimintaan. Olen tämän yhdistyksen perustajia ja puheenjohtaja, mutta toimintaa on ollut pakko pitää syväjäädytettynä. Minut sentään hälytetään paikalle silloin harvoin, kun papualaisia käy Suomessa. Alkukesällä tapasin useita kertoja kahta tieinsinööriä, jotka olivat muutaman viikon opintomatkalla Suomessa tiehallinnon hoteissa. 

Ylva käy vuorotyössä Helsingin kaupunginkirjastossa Kalliossa. Melkein kaiken vapaa-aikansa hän omistaa pohjoismaisen kirjallisuuden opinnoille Helsingin yliopistossa. Hän on valmistanut esitelmiä mm. sellaisista kirjailijoista kuin Hagar Olsson, Mirjam Tuominen, Märta Tikkanen ja Tito Colliander, ruotsiksi tietenkin. Ihailen kaiken muun ohella hänen osaamistaan ja jaksamistaan. Samalla tunnen syyllisyyttä siitä, etten vieläkään ole oppinut läheskään kaikkia siivoamisen ja pyykinpesun niksejä, niin että Ylvaa tarvitaan jatkuvasti myös taloudenhoidossa. Kun Ylva on kotona, hän saa määrätä ns. kaapin paikasta. Hän on tämän huushollin sisustusarkkitehti ja huoneenhallitus. Niin on hyvä, kunhan minä saan määrätä ateljeerakennuksesta, joka on pullollaan meikämiehen elämän varrella kertyneitä arkistokerrostumia. Niistä 90 % joutaa roskikseen. Mutta ensin ne on käytävä läpi ? kunhan tässä ehditään. 

Ja vielä eräs käytännön seikka. Minun sähköpostini timo.uotila@pp.inet.fi joutui loppuvuodesta roskapostihyökkäyksen uhriksi. En ole vieläkään päässyt kokonaan tuosta riesasta. Siispä avasin uuden osoitteen ttuotila@suomi24.fi Lähettäkää siihen mahdolliset viestinne. Ylvan tavoittaa myös osoitteesta ylva.uotila@hel.fi 

Ennen joulua Ylvan suku käy meillä joulupuurolla. Viime vuonna vietimme tunnelmallista jouluaattoa Ylvan veljen, professori Henrik Meinanderin perheen luona Kulosaaressa. Tänä vuonna meidän Joulupukillamme on sama osoite. Kiitos jo etukäteen, Pukki! Uudeksivuodeksi olemme kutsuneet tänne Mosaan tuttavamme Alexandra Ramsayn ja miehensä Timo Määttäsen perheineen. Joulumielellä, 

Timo, Ylva, Paul ja Eric Uotila Hiidenkiventie 22 A / 00730 Helsinki / Finland 
Puh: +358-9-3865416. Kännykät: Timo 050-5378924, Ylva 050-5378645, Paul 050-4029367. 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Timo Uotila ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20031224 (20031224) o o AJK kotisivu