Uotila Timo 
Lyhytaaltoradio tavoittaa kaukaa mailman sorretut ja solvaistut

Karjala-lehti
KOLUMNI TIMO UOTILA
timo.t.uotila@kolumbus.fi 

Lyhytaaltoradio tavoittaa kaukaa mailman sorretut ja solvaistut

Venäjän federaatiossa on menossa selvä totalitaristinen kurinpalautus, vallan keskittäminen presidentti Vladimir Putinille. Se tarkoittaa oraalla olleen parlamentarismin hiipumista, hyvästejä riippumattomalle oikeuslaitokselle ja tiedotusvälineiden vapaudelle. Mutta tiedonvälitys on paradoksi: kun kaikki tieto yritetään pakottaa samaan muottiin, kansalaiset alkavat halukkaasti etsiä toisenlaista ja kenties oikeampaa tietoa kaikkialta mistä sitä on saatavissa, vaikkapa ulkomaisista radiolähetyksistä. Siitäpä syystä niiden kuuntelu oli Stalinin kaudella rangaistava rikos, ja aina neuvostokauden loppuun radiolähetyksiä yritettiin häiritä. Saa nähdä, palataanko Venäjällä näihin käytäntöihin.   

 

Moskovan keskusvalta on myös alkanut vierastaa Venäjän valtion federatiivista luonnetta, joka tarkoittaa etnisin perustein muodostettuja autonomisia tasavaltoja ja alueita. Tämän ovat saaneet karvaasti ja verisesti kokea myös Venäjällä asuvat suomalaisten sukulaiskansat. Erityisen pelottavia ja murheellisia uutisia on tullut Marin tasavallasta Volgan varrelta joulukuisten ilmeisen väärennettyjen presidentinvaalien jälkeen. Tasavallassa suomensukuisia mareja (eli tsheremissejä) on asukkaista 43 prosenttia. He vastustavat marilaisia sortavaa venäläismielistä presidenttiä Leonid Markelovia, joka pyrkii hallitsemaan pelon avulla. Ainakin kaksi toimittajaa ja yksi kirjapainon johtaja on surmattu. Toimittajia ja oppositiojohtajia on myös pamputettu henkihieveriin ja kymmeniä virkamiehiä erotettu. Nämä rikokset ovat tietenkin jääneet selvittämättä, ja vallanpitäjät yrittävät estää asioiden julkisen käsittelyn. Marin tasavallassa tilanne muistuttaa diktaattori Aljaksandr Lukashenkan Valko-Venäjää, jossa ainoa toivo on ukrainalaismallinen ”oranssi” vallankumous.       

 

Valtioneuvos Riitta Uosukainen, ministeri Pertti Paasio, tri Tytti Isohookana-Asunmaa, Viron ex-presidentti Lennart Meri ym. kirjoittivat Helsingin Sanomissa vetoomuksen Marin tasavallan puolesta venäläisten sortotoimia vastaan. Suomen valtionjohto on ollut tällaisista asioista hiljaa, vaikka onkin usein protestoinut Yhdysvaltain tekemisistä takapihoillaan kaukana meistä. Kuitenkin marit eli tsheremissit ovat itäisen naapurimaamme jaloissa elävä sukulaiskansa. Meillä on vallalla sellainen tsaarinaikuinen harhakuvitelma, että jos Venäjällä jotakuta vainotaan, niin maan itsevaltias varmaan puuttuisi asiaan, jos tietäisi. Mutta kyllä tässä asiassa ja kaikissa muissakin Putin tietää mitä tahtoo. 

 

Suomen valtion olisikin aihetta esittää kova vastalause suoraan Putinille. Nyt Euroopan unionin (EU) jäsenenä meillä olisi siihen varaa ja suoranainen velvollisuus. Sitä paitsi sekä Suomi että myös Venäjä ovat Euroopan neuvoston (EN) jäseniä. EN:n tehtävänä on valvoa ihmisoikeuksien toteutumista. Ihmisoikeusrikkomukset eivät koskaan ole valtioiden sisäisiä asioita. YYA-kaudella Suomi ei voinut mielestään liittyä koko järjestöön, koska siellä olisi jouduttu ottamaan kantaa Neuvostoliiton ihmisoikeuksiin. Sittemmin Venäjäkin on hyväksytty EN:n jäseneksi. Olisi moninkertainen syy vetää Venäjä tilille. Mutta Suomessa maan tapa on jäänyt YYA-kauden uomiin. Monet vallan satulassa istuvat päättäjät ovat tuon aikakauden tuotteita tunnistamatta saati tunnustamatta sitä itse.

 

Sitäkin tärkeämpää on, että meillä lehdistö on hereillä. Varmasti suomalaisten julkiset protestit joutuvat diplomaattikanavien kautta myös Kremlin vallanpitäjien tietoon. Mutta suomalaisilla on myös väline, jolla päästään välittämään tietoa ja sympatiaa yli tuhannen kilometrin päässä Moskovan itäpuolella asuville mareille ja heidän venäläisille sortajilleen. Tämä väline on lyhytaaltoradio. Tiedän tällaisten ulkomaanlähetysten merkityksen, sillä olin YLEn venäjänkielisten lähetysten tuottajana useita vuosia siitä lähtien, kun ne aloitettiin 1990. Silloin oli ajankohtaista seurata mm. Venäjän inkeriläisten oikeustaistelua ja muuttoa Suomeen.

 

Nyt on aihetta kertoa venäjäksi Marin tasavallan satraappien järjestämistä oppostiojohtajien murhista ja  pahoinpitelyistä, joista Venäjän vallanpitäjät eivät halua puhuttavan mitään. YLEllä on myös lähetyksiä jopa marin kielellä. Niiden merkitystä juuri nyt on vaikea yliarvioida. Olisikin suuri vahinko, jos Suomi lopettaisi taloudellisista syistä radion lyhytaaltolähetykset, niin kuin on uhkailtu. Juuri tällaisissa tilanteissa ne ovat suorastaan korvaamattomia antaessaan tukea ja sympatiaa sorretuille ja solvaistuille yksilöille ja kansansirpaleille, meidän pienemmille veljillemme.         

  

Olin paikalla, kun Veikko Saksin kirja Karjalan palautus julkistettiin. Läsnä oli harmaahapsista ja uhmakasta Pro Karelian väkeä. Sitten siellä oli myös uteliaita katsomassa, miten suomalaista tabua särjettiin. Joukossa oli myös kuunteluoppilaina venäläisiä lehtimiehiä. He olivat yhtenä silmänä ja korvana ja epäilemättä kertovat Kremlin vallan kammareihin, mitä Suomessa nykyään ajatellaan. Hyvä niin.

 

Kirjaa esitelleet eivät pitäneet mitään palopuheita. Linjana oli asiallisuus ja läpinäkyvyys. Aivan ensiksi olisi saatava Suomen kansan enemmistö heräämään Karjalan palautukselle. Se on välttämätön edellytys. Sitten johtavat poliitikotkaan eivät enää kehtaa vaieta. Samalla on herätettävä EU ja YK. Vasta kaiken tuon jälkeen kannattaa tosissaan alkaa lähestyä Putinin Venäjää. Suomen  vuosikymmeniä jatkuneesta Neuvostoliittoa ja Venäjää kohtaan osoitetusta pitkämielisyydestä olisi vähitellen aika saada palkinto. Näin voi toivoa. 

 

Mutta siltikin epäilys hiipii mieleen, kun ajattelee, miten yliherkkä Venäjä on kaikenlaista separatismia kohtaan. Tshetshenia on tästä verinen ja kaamea esimerkki. Viime aikoina on siis myös tullut hälyttäviä uutisia suomensukuisten marien tasavallasta. Mutta oikea ja asiallinen tieto voi tehdä ihmeitä. Siitä esimerkkinä ovat Etykin päätösasiakirjan pohjalta 1980-luvulla aktivoituneet itäblokin maiden ns. Helsinki-ryhmät, joiden toiminta omalta osaltaan oli kaatamassa Neuvostoliittoa. Ikävä kyllä Suomen valtionjohto myöhästyi tuossa vaiheessa pahasti aluekysymyksen hoidossa. Voi vain toivoa, että ovi joskus vielä raoittuisi uudelleen säikkyjen suomalaistenkin astua sisään. 

 
Timo Uotila
Hiidenkiventie 22 A / 00730 Helsinki / Finland
Puh. +358-9-3865416,  050-5378924
timo.t.uotila@kolumbus.fi, i
 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Timo Uotila ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050415 (20050415) o SP-osoite o AJK kotisivu