Ylä-Liedenpohja Jouko 
Tehottomuus vai tehokkuus?

Julkaisematon
 

Parodiaksiko on tarkoitettu?

Toimittaja lienee tarkoittanut professori Juha Siltalan kirjoituksen "Tuottaisiko tehottomuus enemmän hyvää?" parodiaksi, kun hän oli sijoittanut sen samalle aukeamalle (HS 18.6.2000, D4-D5) yhdessä neuvostovalokuvasta 1917-1991 kertovan näyttelyselostuksen kanssa. Jälkimmäisen mukaan lavastetuin ja retusoiduin valokuvin luotiin myytti neuvostotodellisuudesta onnellisten ihmisten maana. Siltalan onnelassa "työpaikan tulee olla suojatyöpaikka". Hän myös "sitoisi tuotannon ihmisten tarpeisiin" neuvostosuunnittelun iskusanaston parhaan perinteen mukaisesti. Kirjoitusten muodostama kokonaisuus on korni. 

Viihteeksi Siltalan raskaslukuisesta kirjoituksesta ei ole, koska sen ajatuskulut ovat ymmärtämättömiä. Hän kyhäilee irrallisia lauseita, jotka eivät sisällä selkeän ajatuksen häivääkään, pitää väitteitään yleisinä totuuksina, joita ampuu sitten urhokkaasti alas. Edustava lause Siltalan tyylistä on "Ekonomistit eivät tunnista asunnon käyttöarvoa turvatuksi olinpaikaksi", sisällöltään täysin käsittämätön. Taloustieteilijä sanoisi: mitä turvatumpi olinpaikka asunto on, sitä suurempi on sen käyttöarvo. 

Sekoillessaan käyttöarvojen, vaihtoarvojen ja markkinahintojen kanssa Siltala lienee vihdoinkin ensimmäinen uusmarxilaisesti kirjoittava. Kaikkea muuta uushömppäähän Suomi on jo täynnä. Vai edustaako tämä nyt sitä jälkiuutukaista näkemystä talousjärjestelmien vertailuun? 
 

Kannattaako pyrkiä tehokkuuteen vai tehottomuuteen?

Varsinaisen asian, kannattaako kansakunnan pyrkiä taloudelliseen tehokkuuteen vai tehottomuuteen, kannalta olisi olennaisinta taloustieteen perusteiden oivallinen hallinta. Nyt Siltala näyttää perehtyneen kaikkeen muuhun talousaiheiseen kirjoitteluun. Niiden apu eri talousjärjestelmien ymmärryksessä on sama, kuin pyrkisi ymmärtämään sään vaihteluita perehtymällä sään ennustamisen vaihtoehto-oppeihin sammakonkudusta ahvenen selkäevän raitoihin, mutta ei meteorologiaan. 

Suomen historian professorina Siltalan luulisi hyödyntävän ongelmassaan omaa suhteellista etuaan. Taloustiedettä opiskelematta hän pääsisi taloustieteilijöitä nopeammin selkeään ja yksiselitteiseen tulokseen pistäytymällä Säkkijärven kirkonkylässä. Tai Pitkärannassa ja Suvilahdessa, jos hän tarvitsee tiedemiehenä kaksi lisähavaintoa vakuuttuakseen näkemästään. Niissähän Neuvostoliiton anastuksen jälkeen "finanssikapitalismin saatanallinen mylly lakkasi jauhamasta enemmistön elämän edellytyksiä osakekursseiksi", ja vähemmistökin "joutui riippumattomaksi markkinoilla määräytyvistä vaihtoarvoista". 

Sen verran hän voi ottaa oppia pörssitutkimuksesta, ettei vertaa paikkakuntien nykytilaa niiden tilaan vuonna 1939. Oikea vertailuperusta on etsiä niille samassa kehitystilassa vuonna 1939 olleet parit: Säkkijärvelle Virojoki (naapureita), Pitkärannalle Valkeakoski (Waldenin tehtaat) ja Suvilahdelle tynkä Suomen Klondyke, josta Siltala tulospaineissaan saisi aivan erillisen tutkimuksen. Lopullinen vertailu koskee sitten vastinparien nykytilaa. Näin hän historiatieteellisesti vahvistaisi jokaisen matkailijan havainnot todeksi. Markkinahintojen ja vapaan vaihdannan kieltäminen tuottaa tehottomuutta ja köyhyyttä, niiden salliminen tehokkuutta ja "enemmän hyvää". 

"Kasvun ja tehostamisen pakko" kuuluvat vain suunnitelmatalouteen, josta meillä on loistavana esimerkkinä yliopistolaitoksen nykyinen johtamistapa. Vapaaseen vaihdantaan perustuvassa taloudessa markkinahinnat ohjaavat ihmiset vapaaehtoisesti valitsemaan toimintojensa tehostamisen, josta heidän elintasonsa kasvu seuraa. 
 

Siltala ja myytit 

Neuvostovalokuvan näyttelyyn poikkeaminen ehkä antaisi historioitsija Siltalalle virikkeen epäillä, mitä myyttejä meidän nykyinen järjestelmämme mahdollisesti pitää yllä, joiden vanki hän tiedostamattaan voisi kirjoituksessaan olla. Tieteenteon yksinkertaisin koejärjestely on ajatuskoe. Ajatellaan Siltala vierailevaksi professoriksi amerikkalaisessa tutkimusyliopistossa. Luennoisiko hän sinisilmäisesti ja kirjoittaisiko hän seudun laatulehteen, että USA:n joustavat työmarkkinat ja sen kilpailun esteitä purkava oikeuskäytäntö "proletarisoivat työvoiman enemmistöä". Amerikkalaisessa yliopistossa opiskelijat eivät hyväksy väitteitä ilman niitä tukevia faktoja. Siksi Siltalan on kirjastossa otettava selvää kansainvälisistä tilastovertailuista. Niiden mukaan USA on systemaattisesti kärkisijoilla. Siltala ei voi esittää väitettään. 

Jatkamme ajatuskoetta. Siltalaa kiinnostaa tietenkin Suomen sijoitus suhteessa USA:han. Käytettävissä olevien tulojen ostovoiman vertailutaulukoista hän huomaa, että keskituloisen suomalaisen elintaso ei ole köyhyysrajalla elävän amerikkalaisen elintasoa olennaisesti korkeampi. Siis Suomessa lähes puolet väestöstä elää amerikkalaisen mittapuun mukaan köyhyydessä. Siltala palaakin kirjastosta ja esittää luennollaan, että Suomen maallisten messiaiden ja tiedotusvälineiden vartioima käsitys hyvinvointivaltion tuottamasta suomalaisten vauraudesta on myytti, MYYTTI. 

Siltalan kirjoituksen harvat faktoja koskevat väitteetkään eivät pidä paikkaansa. Yksityishenkilöillä on esimerkiksi aivan samat poisto-oikeudet kuin osakeyhtiöillä. Professori Siltalan kirjoitus on yksinkertaisesti vain kelvoton. 

Jouko Ylä-Liedenpohja 
Professori 
Kansantaloustieteen laitos 
Tampereen yliopisto

 

Palautetta 

Korpela Asko: Allekirjoitan joka-ainoan sanan 

AJK:  Jo vuosia olen ihmetellyt Siltalan juttuja ja sitä ettei kukaan ole reagoinut. Ja miestä pidetään yhtenä johtavista älyköistä ja esittää käsityksiään milloin missäkin, täysin vakavalla naamalla. 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Jouko Ylä-Liedenpohja ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021210 (20021210) o o AJK kotisivu