Ylä-Liedenpohja Jouko 
Ryhdikäs puukotus vauraille, pieni lahja köyhille yrittäjille

Julkaisematon
 
Toimittaja Raeste käsitteli Arvelan työryhmän esityksiä näkökulmassaan HS 13.11.02, jota ei voi olla kommentoimatta. Palkkatyön verotaso ei nykyjärjestelmässä voi koskaan nousta väitettyyn "yli 60 prosenttiin", koska viimeisen ansaitun palkkaeuron veroaste on ensi vuonna korkeimmillaan noin 56 prosenttia. Eräillä suurituloisilla palkanansaitsijoilla verot vievät tuloista yli 60 prosenttia, mutta vain varallisuusveron takia. Keskimääräinen verotettava palkkatulo oli vuonna 2000 alle 20000 euroa ja veroaste 28 prosenttia Verotilaston mukaan. 

Raesteen mukaan ehdotetussa järjestelmässä, jossa osinkojen jakamisesta ansio- ja pääomatuloina verotettaviin osinkoihin luovutaan, "köyhätkin yrittäjät voisivat … nostaa voittorahat osakeyhtiöstään 43,75 prosentin verolla", ja "yrittäjien kannattaakin ottaa palkkana enintään noin 20000 euroa ja loput osinkoina. Tämä on melkoinen kädenojennus yrittäjille". 

Se, että palkkana nostettava tulo nousee 11600 eurosta, ei ole mikään kädenojennus sen paremmin vanhoille vauraille kuin köyhille yrittäjille eikä uusille köyhille yrittäjille. Tulovälillä 11600-20000 euroa ansiotuloa verotetaan jo 33-37 prosentin rajaveroasteilla. Vauraiden yrittäjien varallisuusvero nostaa heidän osakeomistuksensa tosiasiallisen veroasteen nykyjärjestelmässä 33 prosenttiin (passiivisten omistajien 36 prosenttiin) ilman luovutusvoittoja. Köyhä vanha yrittäjä, joka ei maksa nykyisin varallisuusveroa ja jolle siitä luopuminen ei ole edes "pieni lahja", kokee osinkojensa verorasituksen nousun yli puolella, jos hän on saanut ne pääomatulona. Jos yrittäjä on niin köyhä, ettei kykene elättämään perhettään pääomatulo-osingoilla¸ vaan on joutunut nostamaan ansiotulo-osinkoja, nämä vain korvautuvat palkalla tällä tulovälillä. 

Mutta Arvela todellakin ojentaa (!) käden sekä kaikille vanhoille ja uusille köyhille että sivutoimisille yrittäjille kannustaen heitä hankkimaan tuloja osakeyhtiön kautta, koska lisätulojen rajaveroaste ei näin ylitä 43,75 prosenttia. Vuonna 2000 ansiotulo-osinkojen keskimääräinen veroaste oli 52 prosenttia. 

Todellisen puukotuksen mietintö tekee veroylijäämien osalta, joita vuoden 2000 lopussa oli jo lähes 18 miljardia euroa, mutta jotka Arvelan "ryhdikäs" mietintö esittää nollattaviksi. Veroylijäämät eli maksetut osakeyhtiöverot yhtiöön takaisin investoiduista voittovaroista ovat osa vahvistettua verotusta siinä kuin vahvistetut tappiot ja yhtiöveronhyvityssaatavat. Yrittäjä saa nykyjärjestelmässä veroylijäämät hyväkseen yhtiöveronhyvityksinä, kun se ei enää löydä kannattavia investointikohteita vaan jakaa osinkoina myös aikaisempien vuosien voittovaroja. 

Tässä mielessä Arvelan mietintö on klassillinen esimerkki veropolitiikan aikaepäjohdonmukaisuudesta. Yrittäjät houkutellaan säästämään ja investoimaan työpaikkoihin alhaisella verokannalla. Kun pääomaa on akkumuloitunut poliitikkojen silmissä niin paljon, että sen verotusta kiristämällä he voisivat jakaa "hyvää" eri puolille ja tulla valituiksi uudelleen, he kiristävät vanhan pääoman verotusta. Pitkälle tulevaisuuteen katsova yrittäjä tietenkin ottaa tämän huomioon päätöksiä tehdessään ja on siksi investoimatta työpaikkoihin ja kasvattamatta liikaa veroylijäämiä. Poliitikothan pettävät aina. 

Jouko Ylä-Liedenpohja, 
professori 
33014 Tampereen yliopisto 
 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Jouko Ylä-Liedenpohja ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021210 (20021210) o o AJK kotisivu