Ylä-Liedenpohja Jouko 
Häviäjiä ja hyötyjiä veroehdotuksessa

Julkaistu: Aamulehti 19.11.2001 Alakerta

"Keveimmilläänkin osinkotulojen veroaste ylittää jo nykyjärjestelmässä selvästi palkkatulon keskimääräisen veroasteen."

Arvelan työryhmä haluaa luopua yhtiöveronhyvityksestä ja siirtyä osinkojen kaksinkertaiseen verotukseen kuten nykyisin osakkeiden luovutusvoitoissa, koska järjestelmä on tullut tiensä päähän. Näkökanta on ohut. Yhtiöveronhyvitys on nykyisin ainoa keino vähentää kotimaisten henkilöomistajien verorankaisua verottomaan koti- ja ulkomaiseen eläkerahaan nähden. 

Järjestelmän vaikeudet monikansallisten yritysten verotuksessa eivät johdu yhtiöveronhyvityksestä vaan valtioiden mustasukkaisuudesta verotuloja kohti. Ongelmia ei syntyisi, jos Suomi pitäisi monikansallisten yritysten ulkomaille maksamia veroja kotimaahan maksettavien veroisina, antaisi yhtiöveron hyvityksen ulkomaisille henkilöomistajille ja saisi samat vastineeksi muilta. 

Osinkojen kokonaisveroksi työryhmä ehdottaa maagiseksi muodostunutta 43,75 prosenttia, voittoeurolle 25 prosentin vero yhtiössä ja osingolle lisävero samalla verokannalla. Kiristystä kompensoi varallisuusveron poisto. 
 
 

Osakkeita myytäessä menee luovutusvoittovero

Osakkeiden keskimääräinen reaalinen vuosituotto ennen henkilökohtaisia veroja, mutta osakeyhtiöveron jälkeen oli viime vuosisadalla koko maailmassa vajaa 7 prosenttia, josta varallisuusvero on lähes 1/10. Siten varallisuusveroa maksavien kokonaisveroaste osaketulosta on nykyään noin 36 prosenttia, 100 euron tulosta ensin yhtiön vero 29 euroa ja sen jälkeisestä 71 eurosta varallisuusvero noin seitsemän euroa. 

Osakkeita myytäessä menee lisäksi luovutusvoittovero, joka voidaan muuntaa vuosittaiseksi tuloveroksi. Osakkeen kokonaistuotosta reaalinen arvonnousu edustaa noin 4 prosenttia vuodessa. Laskin vuonna 1999 Verotus-lehdessä, että tällä reaalituotolla, kahden prosentin inflaatiolla ja 2,5 prosentin veronjälkeisellä reaalikorolla (= veronmaksun lykkääntymisetu) reaalisen luovutusvoiton veroaste yhtiöveron kanssa oli yhteensä 46 prosenttia 20 vuoden omistusajalla. 

Nykyverokannoilla lukuun on lisättävä prosenttiyksikkö. Samoilla laskenta-arvoilla Arvelan esitys verokantojen, mutta myös 10 vuotta omistetun osakkeen hankintameno-olettaman alentamisesta tuottaa 45 prosenttia. Luovutusvoiton veroaste on sitä korkeampi, mitä matalampi on reaalikorko ja varan reaalinen tuottoaste, mitä lyhyempi on omistusaika sekä mitä korkeampi on inflaatio. 

Työryhmä kiristäisi siten nimenomaan pörssiyhtiöiden omistajien osinkotulojen verorasitusta lieventämättä olennaisesti luovutusvoittojen verotusta. Piensijoittajan, joka ei maksa varallisuusveroa, osinkojen verorasitus nousisi yli puolella. 
 
 

Perheyrityksillä varallisuusvero lievempi

Muiden kuin pörssin päälistan yhtiöiden osingot jaetaan nykyjärjestelmässä pääoma- ja ansiotuloina verotettaviin. Jälkimmäisten keskimääräinen veroaste oli vuonna 2000 noin 52 prosenttia verohallituksen tilaston mukaan. Ansiotulo-osinkojen osuus muiden yhtiöiden osingoista lienee luonnollisilla henkilöillä noin kolmannes. Se tuottaa osinkojen keskimääräiseksi veroasteeksi 37 prosenttia ja varallisuusveron jälkeen 41 prosenttia, koska perheyrityksillä varallisuusvero on lievempi. 

Työryhmä esittää kaikkien osinkojen verottamista vain pääomatuloina. Näin perheyhtiöiden omistajien verorasitus nousisi ja eniten niiden, jotka eivät maksa nyt varallisuusveroa. Vastineeksi kannuste maksaa omistajille palkkaa (netto tulonhankkimiskulujen ja eläkevakuutusmaksun vähentämisestä) nousee nykyisestä 11600 eurosta 20000 euroon. Se ei tuo veroetua, koska rajaveroaste on tällä tulovälillä jo 33-37 prosenttia. 

Keskiarvot kätkevät kuitenkin selviksi häviäjiksi ne yrittäjät, joiden yhtiöiden varallisuus oli muodostunut ennen nykyjärjestelmän käyttöönottoa vuonna 1993. He omistanevat yrityksiä, joiden osingot verotetaan pääasiassa pääomatuloina. Heille verorasituksen kasvu olisi kovempi kuin pörssiyhtiöiden varallisuusverotettavilla omistajilla. 

Toinen selvä häviäjien ryhmä ovat ne, jotka ovat kieltäytyneet osinkojen nostosta mahdollisimman pitkälle ja sijoittaneet voittovarat toivossa, että voisivat nostaa tulevaisuudessa korkeampia pääomatuloina verotettavia osinkoja. Heille on muodostunut veroylijäämiä, jotka he saisivat yhtiöveronhyvityksinä nykyjärjestelmässä. 

Aloittavat yrittäjät voivat hyötyä Yrittäjälle veroylijäämä on sama asia kuin jos työmiehen palkasta olisi maksettu ennakonpidätys, mutta palkkaa ei ole maksettu tilille. Yhtiöveronhyvityksen poistaminen ja veroylijäämien nollaaminen vastaa puolestaan sitä, että yrittäjän maksaessa nettopalkan lopulta tililleen, verottaja iskee siihen uudelleen. 

Lieviä hyötyjiä esityksestä ovat kuitenkin alkavat yrittäjät. Hehän eivät ole olleet verottajan suosiossa nykyisessä järjestelmässäkään, koska alkavan yhtiön nettovarallisuus on vähäinen ja siten myös pääomatulo-osingot. Yrittäjän on elätettävä perheensä ja siksi maksettava itselleen palkkaa ja ansiotulo-osinkoja, mutta sijoitettava voitoista mahdollisimman paljon yhtiön kasvun rahoittamiseksi. Jokaisesta ansaitusta eurosta 13.5 prosenttia verotetaan pääomatulona ja loppu ansiotulona. Ensi vuoden asteikossa tällainen painotettu rajavero on korkeimmillaan hieman yli 52 prosenttia. 

Aloittava yrittäjä siis hyötyy ansiotuloina verotettavien osinkojen poistamisesta. Hänen todellinen rajaveronsa ei ylittäisi enää 43,75 prosenttia. Sama koskee kaikkia niitä sivutoimisia yrittäjiä, joiden yhtiöiden nettovarallisuus on vähäinen ja osingot verotettu pääasiassa ansiotuloina päätoimen päälle. 

Todettakoon, että osinkojen kokonaisveroaste 43,75 prosenttia saavutetaan ensi vuoden veroasteikolla vasta 74000 euron ansiotulojen tasolla ja että keskiarvoveronmaksajan ansiotulot ovat ensi vuonna vain noin 22000 euroa, josta verot vievät alle 26 prosenttia. Keveimmilläänkin osinkotulojen veroaste ylittää siis jo nykyjärjestelmässä selvästi palkkatulon keskimääräisen veroasteen. 

Nykyjärjestelmä verottaa kuitenkin täysin kohtuuttomasti korkotuloja. Harva pankkisäästäjä saa mitään reaalikorkoa, mutta maksaa silti likviditeetin pidosta veroa. Parhaimmillaan nimelliskorko on 3 prosenttia, josta nykyjärjestelmän vero on 87 senttiä eli 87 prosenttia yhden prosentin reaalikorosta. Eikö tälle pitäisi tehdä jotakin? 

Arvelan ryhmän ei myöskään huomioi sitä epäneutraalisuutta, joka syntyy vuokratulon ja osingon verotuksen välille. Osakevarallisuudesta osa vaihtuu vuokra-asuntovarallisuudeksi, jonka tuoton verotusta kevennettäisiin ja varsin tuntuvasti nykyisin varallisuusveroa maksavien osalta. Muutos ei suinkaan alenna vuokratasoa, vaan nostaa asuntojen neliöhintoja. 

Jos pääomatuloverokanta pidettäisiin ennallaan, mutta osingoista ja korkotuloista vain puolet luettaisiin verotettavaksi pääomatuloksi, Arvelan haluaman osinkojen kaksoisveron asteeksi tulisi 36 prosenttia. Nyt varallisuusveroa maksavien osakeomistuksen veroaste säilyisi ennallaan ja maastamuuton houkutin ei kasvaisi. Korkotulon todellinen veroaste laskisi. Aloittavan yrittäjän verokannusteet olisivat samat kuin vanhan pääoman. Sivutoimisten yrittäjien osingot pitäisi edelleenkin jakaa pääoma- ja ansiotuloiksi. Kansankapitalismin verokuorma kovenisi. Poliitikot keksinevät osinkotulovähennyksen uudelleen. 

Kirjoittaja on kansantaloustieteen professori Tampereen yliopistossa

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Jouko Ylä-Liedenpohja ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021219 (20021219) o o AJK kotisivu