Työttömätkö laiskoja pelureita?

Kysymys työttömän velvoittavasta osallistumisesta jonkinasteiseen yleishyödylliseen yhteiskuntapalvelukseen (saadakseen nauttia etuja, joiden aiheuttamista reaktioista ei kateus näytä olevan vähäisin) nostaa tasaisin väliajoin päätään. .

Raha-automaattiyhdistyksen toii-nitusjohtaja Markus Ruohonen mm. esittää viittätoista tuntia viikossa nappulaliigalle tai vanhustoimintaan (HS vieraskynä, 15. 7.). Seuraavassa muutama tosiasia työttömyydestä ja kolmannesta sektorista.

1. Kolmatta sektoria ei keksitty siksi, että työttömän tulisi täyttää saneerauksen kansalaispalveluihin jättämä työntekijän mentävä aukko. Vapaaehtoistvötä ei pidä sotkea työttömyyteen. Työtön ei pie oikea. taho, täyttämään nappulafutaajan vanhempien kyseenalaisia ambitioita. Liikunta on harrastus, tä ssä . tapauksessa perheen yhteinen.

2. Kansälainen ei ole valinnut työttömyyttä. Työttömyys on juuri sellaisen (valtionhallinnon) toiminnan tulos, josta mm. Sixten Korkman (SK 11. 7.) epätoivon vimmalla pesee käsiään puhtaaksi, ymmärtämättä, että menestyminen taloudessa, tai edes onnistunut luoviminen, ei ole verbaalitekninen suoritus. Korkiiian esikuntiiieen on vuosikymmenen vaihteen laman keskeisiä arkkitehtejä. Voidaan perustellusti kysyä, missä olivat Korkmanin tai Ruohosen lamaan jolitaneiden syiden kritiikit, kun niitä kipeimmin tarvittiin?

3. Kansalaispaikkakeskustelua on jatkettava. Kansalaisen on saatava itse päättää halustaan jatkaa tai olla jatkamatta työelämässä. Tållöin työttömyys muuttuu vapaan tahdon tekemäksi valinnaksi.

4. Keskustelua yrittämisen moraalista on syvennettävä ja saatava tähän asti vaienneet yritysjohtajat keskustelun piiriin. Kymys kansalaisen oikeudesta tuottavaan palkkatyöhön on ratkaistava.

5. Työllisyys on välitön seuratus omaehtoisesta innovatiivisesta toiminnasta. Yhteiskuntapalvelukseen alistettu työtön ei edusta kumpaakaan.

6. Ihmisen psyyke ei kestä jatkuvaa yhdensuuntaisten ehtojen virtaa. Mikään työttömyyttä seuraava toinen pakko ei ole lääke pätkivän yhteiskuntakoneen perustilanteeseen.

Ruohonen henkiveljineen ja -sisarineen jaksaa edelleen pitää työtöntä sylkykuppina, vetelyksenä, joka ammatinpelurin tavoin, vastikkeetta, kuppaa yhteiskuntaruumista tyhjäksi rahasta. Tällainen käsitys elämän kohtalotoverista viestii syvää ymmärtämättömyyttä, kykenemättömyyttä arvostaa yksilöä, jolta tuottavuuden arvo jo on riistetty. Onko niin, että Raha-automaattiyhdistyksen norsuniuutornista työttömän asiat näyttävät jotenkin niin pieniltä ja yksinkertaisilta pelinappuloilta, että niitä on helppo asettaa uuteen järjestykseen?

JOUKO KÄMÄRÄINEN

Vantaa


RAY tukee tuntuvasti työttömiä

Viittaan Jouko Kämäräisen Helsingin Sanomien mielipidesivulla 23.7. olleeseen kirjoitukseen "Työttömätkö laiskoja pelureita?" Kirjoittaja on tuohtunut keskustelusta, jossa pohditaan pitkäaikaistyöttömien osallistumista vapaaehtoistoimintaan. Työttömien leimaaminen ja kirjoittajan esittämät asenteet eivät ainakaan ole kotoisin HS:n Vieraskynä-paistalla 15.7. olleesta artikkelistani.

Otin lähtökohdaksi tosiasian,jonka mukaan yhteiskunta on sitoutunut hoitamaan suomalaisten sosiaaliturvan ja maassamme on toisaalta yli 400 000 henkilöä, joiden työpanos on palkkatyöstä joutilaana. Kysyinys on siitä, miten syrjäytymisuhan alla oleva työtön voisi itse valitsemallaan tavalla osallistua sosiaaliturvan tason ylläpitoon, jos vaihtoehtona on turhautuminen ja vieraantuminen tai keinotekoisen toiminnan etsiminen.

Raha-automaattiyhdistyksen "norsunluutorni" on täysin ruohonjuuren tasolla. Jatkuva yhteistyö noin tuhannen, ihmisten arkitodellisuutta tuntevan järjestön kanssa pitää RAY:n maan tasalla. Tänäkin vuonna avustuksia saa muun muassa 57 työttöinien yhdistystä, jotta työttömät voisivat kehittää itseään haluamallaan tavalla ja saisivat mielekästä tekemistä ja yhdessäoloa. Lisäksi RAY:n varoja ohjautuu monin tavoin työttömien perheiden hyväksi, niillä torjutaan syrjäytymistä ja tuetaan elämänhallintaa vaikeissa tilanteissa. Suurtyöttömyys näkyy monin tavoin niissä avustuskohteissa, joihin 955 järjestöä saa tänä vuonna RAY:n varoja

MARKKU RUOHONEN

RAY:n toimitusjohtaja

Espoo


Työttömyyden kokokuva

Tuulikki Juusela jatkaa keskustelua (VS 8.10.) kolmannesta sektorista. Kirjoitus sinänsä ei tuo esiin mitään uutta auringon alta -jos ei sitten viimeinen, RAY:n toimitusjohtaja Markku Ruohoselta lainattu, lause paljastaisi enemmän kuin tuhat työttömästä otettua kuvaa: "Työttömyyden ovat aiheuttaneet taloudelliset tekijät, mutta työttömyyden laajuuden ja keston määrittelevät paljolti politiikassa ja työmarkkinoilla tehdyt linjanvedot ja saavutetuista eduista kiinnipitäminen."

Tässä tämä lause todellisuutta vastaavaksi käännettynä: "Työttömyyden ovat aiheuttaneet politiikassa (ja työmarkkinoilla) tehdyt linjanvedot ja saavutetuista eduista kiinnipitäniinen, työttömyyden laajuuden ja keston määrittelevät taloudelliset tekijät."

Kansalaiset eivät enää tosissaan usko poliittisen eliitin tai virkamiesjohtajien kykyyn ratkaista työttömyysongelmaa. On siis varsin loogista, että Ruohonen ja Juusela kumppaneineen ajavat työttömiä laumana kohti kolmannen sektorin karja-aitausta.

Sanojen merkityksien hämärtymistä edeltää todellisuuden hämärtyminen.

Jouko Kämäräinen
Pähkinärinne


Mielipidesivulle o AJK kotisivulle

ko Korpela 980127 (980126) - Asko.Korpela@kolumbus.fi (palaute)