Kansalaispalkka vie sekaannuksiin

Viime viikkoina on taas keskusteltu julkisuudessa kansalaispalkasta. Pontimena tähän on ollut selvitysmies Pentti Arajärven äskettäin jättämä selonteko siitä, miten suomalaisten toimeentuloturvaa tulisi kehittää.

Osmo Soininvaara kiinnittää mielipidekirjoituksessaan (HS 16.7.) ansiokkaasti huomiota niihin mahdollisiin väärinymmärryksiin, joita kansalaispalkka-ajatusta kohtaan on esitetty.

Kirjoituksen ydinviesti näyttää olevan, että kansalaisille pitää turvata perustulo eli toimeentuloturva myös tulevaisuudessa, kuten jo nytkin on, mutta se on mahdollista tehdä jopa vähän nykyistä halvemmalla ja tasapuolisemmin. Miksi sitä pitäisi kutsua kansalaispaikaksi, jää epäselväksi.

Samoilla linjoilla on ollut mm. Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja vieraskynäkirjoituksessaan jo vuosia sitten (HS 16.1.1995).

Molemmat katsovat kansalaispalkka-termin käyttöönoton kannustavan ihmisiä työntekoon nykyistä paremmin, kun Arajärvi ja myös Helsingin Sanomien pääkirjoittaja (12.7.) ovat päinvastaista mieltä. Niin olen minäkin, mutta osin eri syistä.

Mielestäni ei ole mitään syytä lähteä sotkemaan sitä käsitteellistä selkeyttä, mikä vallitsee termeistä "palkka" ja "palkkio". Nehän tarkoittavat jostakin työsuorituksesta maksettua vastiketta.

Pidän hämmästyttävänä ja vahingollisena, että tähän perinteiseen, kaikille tuttuun ja ilmeisen yhteisesti meillä ja muualla hyväksyttyyn käsitteelliseen käytäntöön pyritään luomaan tarpeettomia, sekaannusta aiheuttavia uusia tulkintoja.

Asko Korpela ja Petteri Pavas (HS 8.1.1998) perustelevat kansalaispalkan ajoa sillä, että näin häivytettäisiin työstä tulevan "palkan saamattomuuteen liittyvää syyllisyyden tunnetta". Heidän mukaansa jokaisen saadessa kansalaispalkkaa, "työttömyyden käsite hämärtyy ja siihen liittyvät sosiaaliset paineet murenevat vähitellen pois". Näin saattaisi käydäkin, mikä tuskin olisi lisäkannuste työntekoon.

On valitettavaa, että sinänsä erittäin tärkeä asia eli kansalaisten perustoimeentulon nykyistä linjakkaampi ja oikeudenmukaisempi turvaaminen on joutunut käsitteellisen kikkailun kohteeksi. Siinä pääasia helposti hukkuu sanojen kääntelyyn.

Lähihistoriakin voisi tässä jotain opettaa. Demokratiana ei opittu pitämään suppean valtaklikin puoluediktatuuria, vaikka sitä monissa maissa "kansandemokratiaksi" ihan virallisesti nimitettiinkin.

SEPPO AHO
fil. tri, valtiot. lis.
Rovaniemi
 


ko Korpela 980731 (970731) - Asko.Korpela@kolumbus.fi - AJK kotisivu