Kuka voi olla puoliso? 

Ilmoitin julkisesti kannattavani Tarja Halosen valintaa Suomen tasavallan presidentiksi luottaen ehdottomasti hänen harkintakykyynsä ja eettiseen sitoutuneisuuteensa, enkä tahdo tätä luottamusta peruuttaa.

Olin kuitenkin valmistautumaton siihen hämmennykseen, mitä virkaanastujaisseremonian yhteydessä ja sitä seuranneissa täsmentävissä keskusteluissa heräsi.

Meille näytettiin miten presidenttien puolisot lähtevät linnasta kohti eduskuntataloa. Pentti Arajärvi oli siis puoliso, ei esimerkiksi tuleva puoliso. Tosin samassa lähetyksessä toimittaja myöhemmin nimitti häntä myös presidentin pitkäaikaiseksi ystäväksi ja linnaan takaisin ajettaessa avopuolisoksi.

Samassa ohjelmassa professori Matti Klingen kanssa käydyissä keskusteluissa kuitenkin itsestään selvästi puhuttiin hänelle presidentin puolisona tulevista velvoitteista ja tehtävistä, jotka toki samalla ovat valtiolle ja veronmaksajille tulevia velvoitteita. Tämä herätti monia kysymyksiä. Onko heidät vihitty eikä meille ole kerrot tu? Millä perusteella häntä voidaan vaatia luopumaan työstään?

Ajattelin alun perin pyytää vastausta protokollapäälliköltä. Seuraavana lauantaina MTV3:n ohjelmassa haastateltu, ilmeisesti maan protokolla-asiantuntija professori Matti Klinge kuitenkin jo kertoi, että protokolla on se mitä ilmoitetaan se ei siis ole mitään syvästi sovittuja pelisääntöjä. Kun Pentti Arajärvi on ilmoitettu Puolisoksi. hän protokollan mukaan on sitä.

Suomi on astunut aivan omalle tielleen suhteessa valtion päämiehen puolisoon. Ilmeisesti diplomatia toimii sillä tavalla, että muut Euroopan maat suvaitsevat valtiollisten vierailujen yhteydessä Suomen valtion päämieheltä sellaista mitä missään tapauksessa eivät sallisi omilleen. Kysymys presidentin parisuhteen laadusta on kuitenkin vakavampi asia kuin se, mitä muut maat meistä ajattelevat.

Meillä on niin kuin kaikilla muillakin yhteiskunnalla laki, joka säätelee sellaista miehen ja
naisen yhteisen elämän muotoa, josta seuraa joitakin oikeuksia ja velvollisuuksia. Vaatimus tällaisen yhteiskunnallisen sopimuksen solmimiseen ei ole kovin suuri.

Esteiden tutkimisen jälkeen asianomaisten edellytetään olevan viranomaisten luona muutamia minuutteja samanaikaisesti ja vastaavan myöntävästi heille tehtyyn kysymykseen. mitään juhlia ja kirkkoja ei tarvita.

Lain merkitys on ilmeisen hämärtynyt. Taannoin Suomea järkyttäneiden poliisimurhien aikaan jotkut havahtuivat siihen todellisuuteen, että murhatun virkamiehen avopuoliso ei saakaan mitään eläkettä. Ei, jos lain edellyttämä Sopimus suhteesta puuttuu.

Monet iäkkäät ihmiset. jotka ovat tunnollisesti hoitaneet toisiaan vuosia eläen turvallisena pitämässään avosuhteessa joutuvat usein saman järkytyksen eteen toisen kuollessa ja tämän lasten häätäessä jäljelle jääneen armotta pois yhteiseksi luullusta kodista.

Syytä on olla erityisesti huolissaan nuorista lapsiperheistä, jotka eivät ole ajatelleet suhteen virallistamisen merkitystä perheen eläketurvan kannalta.

Ei ole kysymys parisuhteen sisäisestä laadusta, sen eettisestä tasosta tai sen tunnearvosta osapuolille, on kyse julkisen laillistamisen merkityksestä. jos ajatellaan sitä tuskaista taistelua, mitä pitkään on käyty homoseksuaalisten parisuhteiden rekisteröimisoikeuden puolesta, niin siinähän juuri näkyy suhteen laillisuuden tuoman. oikeuksien saamisen arvo.

Mihin suuntaan avioliittolakia nyt on muutettava? Riittääkö vastaisuudessa suhteen virallistamiseen se, että asianomaiset ilmoittavat olevansa puolisoita? Miten tällainen ilmoitus tehdään ja miten siitä seuraavat oikeudet ja velvollisuudet määritellään?

Toivon, että joku asiantuntija, joka ymmärtää Suomen lainsäädännön historiallista kulkua vastaisi tähän kysymykseen. Lakiahan on aina muutettava, kun laki ja käytäntö ovat liian kaukana toisistaan.

Liisa Tuovinen
rovasti
Järvenpää

Asko Korpela 20000309 (20000309) o o AJK kotisivu