Kanniainen Vesa  
Uusien yritysten syntyminen on hyvinvoinnin ehto  HS vieraskynä

Hallituksen tavoite moninkertaistaa uusien yritysten määrä on vaativa, kirjoittaa Vesa Kanniainen. 

Suomen kansantalouden kohtalonkysymyksiä arvioitaessa on hyödyllistä ottaa lähtökohdaksi lähihistoria. Talouden rakenteet luotiin valtiojohtoisen teollisuuden kivijalalle. Korkokartelliin perustunut rahoitus sekä inflaatio- ja devalvaatiosyklin tuottama kollektiivinen riskivakuutus mahdollistivat laiskan pääoman. Sitä seurannut globalisoituminen ja kansainväliset markkinat ovat olleet maalle siunaus. Nyt olemme siirtyneet aikaan, jossa globalisaation haittavaikutukset - uhka työpaikkojen katoamisesta ja hyvinvointivaltion rahoituskriisistä - korostuvat. Yrityksiä siirtyy halvan kustannustason maihin ja lähemmäs markkinoita. 

Samalla kotimaahan jäävien yritysten pääoma on viritetty tehokkaaksi. On siirrytty uudenlaiseen työpaikkojen epävarmuuden aikaan. 

Hallitus on nostanut uusyrittäjyyden vauhdittamisen kansalliseksi suurtavoitteeksi. Ministeri Mauri Pekkarinen on todennut, että Suomi tarvitsee 90.000 uutta yrittäjää vuoteen 2010 mennessä. Hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelman vetäjän Raimo Luoman pyrkimyksenä on nelinkertaistaa vuosittain perustettavien uusien yritysten määrä. 

Tehtävä on haastava. Mistä uudet yrittäjät tulevat?

Tutkimusten mukaan yrittäjyyskynnykseen vaikuttavista tekijöistä merkittävin on riski. Paras lahja yritystoiminnalle onkin kansantalouden vakaus. Yhteisin varoin rahoitettu sosiaaliturva on vahvempi työntekijälle kuin yrittäjälle. Vaikka tilanne on parantunut, yrittäjän sosiaaliturvassa on edelleen kehittämistä. 

Työttömyysriskin lisäksi yrittäjän on kannettava yrittäjyysriski, riski varojen totaalisesta menetyksestä. Tätä riskiä ei voi siirtää yhteiskunnalle. Yritysverkostot siirtävät riskit sopimustuottajille. Riskitietoisuus kasvoi merkittävästi laman aikana, katosi välillä internet-huumassa ja on taas laskukauden aikana palannut. Uusista yrittäjistä puolet katoaa muutamassa vuodessa. Etukäteen onkin mahdotonta arvioida, mikä idea menestyy, mikä ei. Monen high-tech yrityksen nousu ja tuho osoittivat, että myös alan spesialistit, riskirahoittajat, voivat erehtyä raskaasti. 

Valtio ei voi kehottaa ketään yrittäjäksi, vaan sen tehtävänä on luoda puitteet sille, että uranvalinnassa myös yrittäjyys on houkutteleva vaihtoehto. Verotuksen tulee olla ennustettava ja taitavasti rakennettu. Epätietoisuus tulossa olevista muutoksista on yrittäjyydelle haitta. Aidot rahoitukselliset esteet ovat nykyisin jo pieniä. On arvioitu, että heikotkin hankkeet saavat rahaa. Rahoitusjärjestelmä karsii puutteellisesti. Monet yrittäjyysideat ovat syntyneet työntekijöille heidän työskennellessään jo toimivissa yrityksissä. Idean turvin he voivat jättää työnantajansa ja perustaa oman yrityksen. Ristiriita voi syntyä, jos kysymys on idean kopioinnista uuteen yritykseen. 

Yritysidean kopiointiriski puoltaisi sitä, että uusia yrityksiä ei tulisi suosia alalla jo toimivien kustannuksella. Vain yrittäjän osaamisen tulisi ratkaista eloonjäämistaistelu. Toisaalta markkinoilla jo olevilla on keinoja luoda markkinoille tulolle esteitä. Se puoltaa uusien tukemista. Jos uusi idea on vanhan yrityksen ydinosaamisen kannalta toissijainen, työntekijän siirtymisen yrittäjäksi on mahdollinen ilman reviiriongelmaa. 

Suomen menestys elektroniikkateollisuudessa ei tarjoa pysyvää etua. Siksi uutta yritystoimintaa on aihetta edistää muillekin aloille. Hoiva-alalla palveluiden kysyntä kasvaa. Yrittäjien riskit ovat rajalliset, mutta ilmaiseksi tulos ei tule. Julkisen sektorin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen sekä yksittäisten palveluyritysten uusien yhteistyömuotojen esiinmarssi on vasta alussa. 

Yrittäjyyden vieroksuminen ei ole luonneongelma. Se ammentaa voimansa niistä historiallisista puitteista, joihin suomalainen yhteiskunta rakennettiin: valtiojohtoisuus, suuryritysten tukeminen valuuttakurssi- ja veropolitiikalla, idänkaupan rooli, veropolitiikka, sosiaaliturva, yhtiölainsäädäntö, konkurssimenettely. Näillä kaikilla oli tarkoituksensa. Nyt aika on uusi. Hallitus aivan oikein painottaa uusyritysten käynnistymisen merkitystä. 
Epäonnistuvankin yrittäjän asemaa voisi parantaa. USA:ssa konkurssin tehnyt yrittäjä voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Euroopassa hän joutuu kokemaan julkista häpeää, kun onnistunutta yrittäjää taas kadehditaan. On ilmeistä, että eurooppalaisilla on vielä paljon oppimista sen ymmärtämisessä, että ilman riskien ottamista uutta ei synny. 

Aikaisemmin pienten ja keskisuurten yritysten merkitystä ilmeisesti aliarvioitiin. Käynnistyville yrityksille ei suotu edes laman aikana tilapäistä mahdollisuutta työllistää idean kokeiluvaiheen aikana ilman samoja velvoitteita, joita asetetaan suuryhtiöille. Suureksi ei synnytä. Suureksi kasvetaan. Markkinoille tulo on brutaali testi yritysidean toimivuudesta, mutta vaihtoehtoa ei ole. Yritysidean tulisi olla hyvä, mutta poikkeuksellisen mullistava sen ei tarvitse olla. Yritysten syntyminen ja menestyminen on viime kädessä hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen ehto. Yrittäjyyspääomaa tarvitaan lisää koko maahan. Siitä kiinni pitäminen on kuitenkin entistä vaikeampaa. Rajat ovat avautuneet. Onnistuminen on myös ay-liikkeen intressissä ja edellyttää sen tukea. Hallituksen asettama tavoite on vaativa. 

Vesa Kanniainen 
Kirjoittaja on kansantaloustieteen professori Helsingin yliopistossa. 

HELSINGIN SANOMAIN TOIMITUS, VIERASKYNÄ, PL 71, 00089 SANOMAT, (09) 1221, FAKSI (09) 122 2366, x HS.ARTIKKELI@SANOMA.FIx

Asko Korpela 20031030 (20031030) o Asko.Korpela@kolumbus.fi o AJK kotisivu