Pihlanto Pekka 
Optiojärjestelyjen perustelut ontuvat pahoin

Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.1.2001

Optiojärjestelyjen perusteluksi esitetään, että niiden avulla johto saadaan sitoutetuksi yritykseen ja panostamaan yrityksen pörssikurssin nousuun. Lisäksi pätevistä johtajista ei katsota voitavan kilpailla ilman houkuttelevia optiojärjestelyjä. 

Ulkomaisten sijoittajienkin on sanottu edellyttävän johdon optioita. On jopa viitattu siihen, että valtion verotulot lisääntyvät optiovoittojen ankaran verotuksen ansiosta.

Optiojärjestelyjä on meillä arvosteltu voimakkaasti ja viimeksi erityisesti valtionyhtiöiden osalta. Kritiikkiä on torjuttu mm. leimaamalla se kateudeksi. Arvostelijoiden taholta viitattiin vastaavasti optionsaajien ahneuteen. Kumpikin argumentti kiertää asiaperusteet.

Rahoituksen asiantuntijat ovat alkaneet kallistua näkemykseen, että tutkimuksin ei ole kyetty osoittamaan optioiden hyödyllisyyttä osakkeenomistajien kannalta. Moni katsoo, että yritysjohtajat tekevät parhaansa pörssikurssien nousun hyväksi ilman optioitakin. Palkkajohto joutuukin todennäköisesti joka tapauksessa ponnistelemaan kaikkensa säilyttääkseen paikkansa, mutta tekee sen myös pelkästä kunnianhimosta. 

Optiosopimusten sitouttamisvaikutuskin toimii melko rajoitetusti. Jos johtajalle tarjotaan optiosopimus, joka on lunastettavissa esimerkiksi viiden vuoden kuluttua, se sitouttanee hänet viideksi vuodeksi. Tosin kilpailija saattaa ostaa johtajan sitä ennen vielä houkuttelevammalla optiolla. Varmaa sitouttamiskeinoa ei ole. 

Optiosopimuksen sitouttamisvaikutuksen rajallisuus ilmenee myös tilanteessa, jossa optiosopimus on tehnyt johtajasta rikkaan. Hän ei ole enää riippuvainen yrityksestään, eikä työpaikasta yleensäkään. Esimerkiksi Nokian Jorma Ollilaa ei sitouttane enää mikään rahasumma.

Optiojärjestelyjen yleistymisen johdosta saattaa kuitenkin todellakin olla vaikea saada palkatuksi huippujohtajana pidettävää henkilöä ilman optiosopimusta. Usein huippujohtajan maine voi kuitenkin olla vain mielikuva, sillä aikaisempi onnistuminen ei välttämättä toistu toisessa ympäristössä. Siten menestys saattaisi hyvinkin toteutua vähemmän tunnetuin ja halvemminkin johtajavoimin. 

Optioteoria perustuu vahvasti oletukseen, että yrityksen ylin johto on korvaamaton resurssi. Ehkä näin on yksityisyrityksissä, sillä on vaikea kuvitella, että joku muu olisi voinut korvata idearikkaan yrittäjän ainakaan yrityksen toiminnan alkuvaiheissa.

Kuka tahansa ei kykene menestyksellisesti johtamaan tämän päivän suuryritystä, mutta todennäköisesti yksittäisen johtajan korvaamattomuutta on liioiteltu: johtajien vaihtuvuus on lisääntynyt, mutta hyvänkään johtajan lähtö ei ole yleensä merkinnyt katastrofia.

Korvaamattoman huippujohtajan ideaan liittyy näkemys, että yrityksen ylin johtaja tai johtoryhmä tekee tuloksen. On kuitenkin hyvin vaikeaa tai mahdotontakin sanoa, missä määrin johto kulloinkin on vastuussa hyvästä tuloksesta ja paljonko se riippui tilannetekijöistä, joihin johto ei voinut vaikuttaa. Myös muulla henkilöstöllä on vaikutuksensa menestykseen. Tietysti yrityksen toiminnan ratkaisevissa muutosvaiheissa taitavat strategit ovat kullanarvoisia, mutta vakiintuneemmissa oloissa ylimmässä johdossa ei tarvita ihmeidentekijöitä, vaan selväjärkisiä puurtajia. Tosin huono johtaja voi rapauttaa hyvän yrityksen menestyksen. Siksi kukaan ei halua yleensä palkata tomppelia.

Optiojärjestelyjen teho on siis kyseenalainen, mutta niillä on kuitenkin hintansa ja haittavaikutuksensa. Osakkeenomistajien omistuksen arvo "laimenee", jos osakkeita tulee markkinoille optiojärjestelyjen johdosta lisää. Järjestelyjen ulkopuolelle jäävien motivaatio heikkenee, varsinkin jos järjestelyt ovat liian "helppoja" ja runsaskätisiä. Johtuipa tämä moitittavasta kateudesta tai näiden ihmisten kokemasta työpanoksensa vähättelystä, lopputulos on todennäköisesti yrityksen tulosta jäytävä. Suomen kaltaisessa kansalaisyhteiskunnassa ylimitoitetut ja "helpot" optiot ovat aiheuttaneet kansantaloudellisiakin haittavaikutuksia, kuten ammattiyhdistysliikkeen puheenvuorot osoittavat. Vaikka katsottaisiinkin, että asia ei näille kuulu, optiovoittojen vaikutukset ovat kansantaloudellinen ja yritystaloudellinenkin realiteetti.

Tuntuu yhä selvemmältä, että optiojärjestelyt ovat tulleet jäädäkseen. Pelkällä olemassaolollaan ne ruokkivat leviämistään. Niitä ei voida perustella millään selvästi rationaalisilla näkökohdilla - ne vain ovat eräs palkkauksen muoto. Optioiden olemassaolo perustuu pitkälti siihen, että optioita haluavat johtajat pystyvät niitä hankkimaan itselleen. Vaikka optiot ovatkin periaatteessa osakkeenomistajien antama kannustuspalkkio yritysjohtajille, viimeksi mainitut ovat usein avainasemassa järjestelyjen valmistelussa ja idean myymisessä osakkeenomistajille. Optiojärjestelyillä ja eduskunnan palkankorotuksilla on se yhteinen valtapoliittinen piirre, että kummassakin on ottanut se, joka pystyy. Tällaisessa tilanteessa "työmies" katsoo aina palkkansa ansainneensa.
 

Palautetta 

Juha Tapio Maijala:  Luonto-optio kehitettävä! 

Vesa Nuolioja, Kotka 

  
Subject: Optiot
   Date: Wed, 3 Jan 2001 08:00:46 +0200
   From: nuolioja@kotka.fi
     To: pekka.pihlanto@tukkk.fi b>    CC: Asko.Korpela@kolumbus.fi, salla.korpela@kolumbus.fi

Hyvää Uutta Vuotta,

Kiitos mielenkiintoisesta puheenvuorosta tämän päivän Hesarissa. Yllättävän vähän tuota optiopolitiikkaa käsitellään julkisuudessa kriittisesti. Omasta puolestani harkitsen kirjoittaa mielipiteen siitä, mikä on opitofilosofian takana oleva ihmiskuva. Minusta se kuva nimittäin ei ole sivistynyt. Jos johtajien ensisijainen tai jopa ainoa motiivi on raha, niin hehän ovat primitiivisiä olentoja. Mitä yksilö oikeasti voi tehdä rahalla sen jälkeen, kun sitä on kohtuullisen paljon? Sivistyneelle ihmiselle perusarvoja ovat esimerkiksi taiteesta ja luonnosta nauttiminen. Ne ovat halpoja asioita. Minullakaan pienipalkkaiseksi sanotulla ei siinä suhteessa ole mitään taloudellisia ongelmia. En tarvitse tärkeimpien asioiden toteuttamiseen enempää rahaa. Jos opitojohtajat eivät näe, pysty eivätkä halua tällaisia asioita ajatella, he ovat jotenkin säälittäviä ressukoita.

terveisin,

Vesa Nuolioja 
 

Salla Korpela, Helsinki 

  
Subject:  Vs: Optiot
   Date: Wed, 3 Jan 2001 09:10:20 +0200
   From: "Salla Korpela" <salla.korpela@kolumbus.fi>
     To: <nuolioja@kotka.fi>, <pekka.pihlanto@tukkk.fi> b>    CC: <Asko.Korpela@kolumbus.fi>

Hyvä Vesa!

täsmälleen samaa mieltä! Samoista syistä tunnen olevani tosi rikas ja rikastun taas kohta lisää, kun kolmas lapsi ilmestyy syliin!
.........

Salla
 

Asko Korpela, Nilsiä 

  
Subject: Re: Optiot
       Date:  Wed, 03 Jan 2001 09:47:57 +0200 b>      From:  Korpela Asko <Asko.Korpela@kolumbus.fi>
        To:  nuolioja@kotka.fi
        CC:  Korpela Salla <salla.korpela@kolumbus.fi>
 References:  1

Kiitos molemmille kopioista. Olen juuri oikea henkilö niitä saamaan. 

nuolioja@kotka.fi wrote: 

  Hyvää Uutta Vuotta, 

  Kiitos mielenkiintoisesta puheenvuorosta tämän päivän Hesarissa. Yllättävän 
  vähän tuota opitopolitiikkaa käsitellään julkisuudessa kriittisesti. Omasta 
  puolestani harkitsen kirjoittaa mielipiteen siitä, mikä on opitofilosofian 
  takana oleva ihmiskuva. Minusta se kuva nimittäin ei ole sivistynyt. Jos 
  johtajien ensisijainen tai jopa ainoa motiivi on raha, niin hehän ovat 
  primitiivisiä olentoja.

Joudun tässä paljastamaan itseni. Olen ja haluan olla juuri tällainen primitiivinen olento. Minussa on jäljellä ripaus sitä teidän vähän niinkuin ylenkatsomaa rahanahneutta, vaikken sitä mitenkään toteutakaan, toisin kuin ystävämme Matti Tuhti, joka ilmoitti olevansa vielä täysin rinnoin "ahneuden palveluksessa", kun provosoin häntä tekemään kanssani (maksutonta) rannikkolaivurikurssia nettiin: hän tekisi sisällön ja minä olisin valmis tekemään paketin. 

  Mitä yksilö oikeasti voi tehdä rahalla sen jälkeen, 
  kun sitä on kohtuullisen paljon?

Tässä olen täsmälleen samaa mieltä. 

  Sivistyneelle ihmiselle perusarvoja ovat 
  esimerkiksi taiteesta ja luonnosta nauttiminen. Ne ovat halpoja asioita.

Minäkin aivan erityisesti nautin halvoista asioista, mutta nimenomaan taloudellisista syistä. Taiteeseen, tieteeseen ym 'korkeampiin arvoihin' suhtautumisessa viittaan AJK-sivuun. Jotain minäkin sentään kunnioitan, nimittäin luontoa ja ns. luonnonlakeja, jotka mielestäni ovat kaiken perusta. Mutta taidan nähdä ne vähän toisesta näkövinkkelistä kuin te kaksi. En rupea pitkään selittämään näkemystäni, mutta toivon, että jyvälle pääsette, kun totean: 

  • luonto on ydin, tekninen kehitys tapahtuu luonnon ehdoilla, 
  • taloudellinen toiminta puolestaan teknisen kehityksen ehdoilla, 
  • politiikka, sivistys, kulttuuri ym 'jalommat' asiat ja vielä ihan erityisesti tämä hömpötys luonnonsuojelu [luonto on mielestäni niin mahtava asia, että se kyllä pystyy suojelemaan itse itsensä, olisi paljon realistisempaa, jos ihmiset pyrkisivät suojelemaan itseään luonnolta], talouden ehdoilla 
  • Viittaan filosofiakeskusteluun Niin taloudellisuus 


  Minullakaan pienipalkkaiseksi sanotulla ei siinä suhteessa ole mitään 
  taloudellisia ongelmia. En tarvitse tärkeimpien asioiden toteuttamiseen 
  enempää rahaa.

Ajattelen aivan samoin - täsmälleen samoin - vaikka olenkin ihan tarkoituksella opportunisti. Olen kerran eronnut puolueestakin tästä syystä. Kun Liberaalitkin TV-keskusteluissa aina vetosivat siihen kuinka hekin olivat jo silloin ja silloin olleet sitä mieltä ja siis toimivat johdonmukaisesti, sain tarpeekseni ja erosin [varmaan melkein 30 vuotta sitten]. Minun ihan tärkeimpiä johtotähtiä on valmius muuttaa mielipidettä aina kun asia vaatii. Se kai on opportunisimia? Nyt olen keksinyt keppihevosekseni, että vanha lause 'Minkä kirjoitin, sen kirjoitin' ei sovi nettiaikakauteen. Kirjoituksiani ja mielipiteitäni olen valmis muuttamaan ja korjaamaan minä hetkenä hyvänsä. Melkein nautin, kun eräät kiehuvat periaatteidensa liemessä. Tähän nykyiseen elämänasenteeseeni olen päätynyt noin viisi vuotta sitten, keksin käsitteen 'epäkriittinen elämänasenne'. En siihen aina pysty mutta se on ehdottomasti tavoitteeni. 

-- 
* Asko Korpela  email: Asko.Korpela@kolumbus.fi 
* homep: http://hkkk.fi/~korpela 
* phone: +358-9-483860 
* GSM +358-50-523 8697 
 

Asko Korpela 

  
Subject: Re: Optiot
       Date: Wed, 03 Jan 2001 09:53:08 +0200 b>      From: Korpela Asko <Asko.Korpela@kolumbus.fi>
        To: nuolioja@kotka.fi
        CC: Korpela Salla <salla.korpela@kolumbus.fi>
 References: 1

Niin, unohtui kommentti pääasiasta: en ole Pekan kirjoitusta nähnyt, mutta tekstistä arvaan, että on optioihin nähden kriittinen. Olen kiivaasti samaa mieltä jo etukäteen. Optiot eivät ole asiallista korvausta mistään tuotannontekijäpanoksesta, vaan nättiin pakettin pantu ruma temppu. Viittaan teatterisivuihini

http://www.hkkk.fi/~korpela/harraste/teatteri/TeaOpi-2000-231.htm
239 Konkurssi

Nyt joudun jo anteeksi pyytelemään, että mielipiteitäni tyrkyttelen. Pärjäätte hyvin varmaan ilmankin - periaatteinenne. 
 

KTM ja Pekka Pihlanto 

Subject:  FW: Optioista
   Date: Thu, 4 Jan 2001 10:02:58 +0200
   From: Pekka.Pihlanto@tukkk.fi b>       To: Asko.Korpela@kolumbus.fi

Tässä erään nuorehkon KTM:n kommentti kirjoituksestani sekä omat vastaukseni. Hän on toimessa eräässä IT-yhtiössä. 
 

KTM:  Monista pointeista olen osin samaa mieltä, joistakin osin eri mieltä. Täysin samaa mieltä olen siitä, että ahneus ja kateus eivät ole perusteluita optioiden puolesta tai vastaan, mihin otsikollasi viittaat.
   Mielestäni yksi keskeinen ajatus jutusta puuttuu ja se on optioiden arvo ja sen linkki motivoimiseen. Optio on oikeus. Optioiden käyttämiselle on sovittu hinta, jolla sitä voi käyttää. Optioiden arvo vaihtelee, riippuen julkisesti noteeratun yhtiön osakekurssista eli perusinstrumentin arvonkehityksestä sekä ajan kulumisesta. Tämä on se seikka, joka motivoi optioiden haltijaa toimimaan linjassa organisaation tavoitteiden mukaisesti (vrt. agency theory). Voipa olla tilanteita, jolloin optiot ovat arvottomia, ts. haltija saa osaketta halvemmalla pörssistä, kuin mihin hintaan olisi oikeutettu sitä ostamaan optio-oikeudellaan.
PP:   Tuo motivointi-idea oli siinä muodossa mukana, että väitin johtajien ja muidenkin palkkarenkien joutuvan tänä päivänä ponnistelemaan palkkansa ja paikkansa ansaitakseen niska limassa joka tapuksessa. Tietysti tuntuu mukavalta saada optiosopimus ja se voi tuoda hyvää mieltä sekä lisää tehoa,  mutta kysymyksessä on käsittääkseni paljolti uskon asia. Samoin kuin se, että optiot saisivat työntekijät paremmin suuntaamaan toimintansa tavoitteiden mukaisesti optioiden avulla. Kun tavoitteet on asetettu ja informoitu (tietysti edellyttäen, että näin on tehty) luulisi kaikkien toimivan jo itsesuojelumielessä niiden mukaisesti. Jos tavoitteiden saavuttamista valvotaan, ei kenelläkään luulisi olevan varaa tehdä  jotakin muuta kuin mitä firman tavoitteet ovat.
KTM:   Toinen järjestelmän puoli on kuten mainitsetkin, sitouttaminen. Optioiden sitouttaminen toteutetaan usein niin, että optioiden käyttöoikeuksia realisoituu esim. kaksi kertaa vuodessa optio-ohjelman keston ajan, joka voi olla esim. kymmenen vuotta. Mikäli lähdet ulos firmasta, saat vain ne optiot, joihin olet ajankulumisen perusteella oikeutettu. Uusia optiojärjestelmiä rakennetaan koko ajan päällekkäin sitouttamisen jatkamiseksi niin, että luonnollisesti uudet tavoitteetkin ovat korkeammalla.
PP:  Tämä käytäntö osoittaa mielestäni sen, että kun optiohommaan on ryhdytty, sitä on jatkettava, jotta porukka saadaan pysymään talossa - se on ikäänkuin kierre. Voi olla, että tänä päivänä reippaasti kasvavissa IT-firmoissa homma toimii näin ja optioista on sitouttavaa hyötyäkin, mutta kirjoitin enemmänkin yleisellä tasolla.
KTM:  Siitä olen samaa mieltä, että sitouttamisvaikutus voi laimeta, jos optioiden haltija on rikastunut muilla keinoin. Siinä vaiheessa ollaan jo kuitenkin motivaatiohierarkiassa jo sillä tasolla, että työnteko ei välttämättä voi millään konstein kilpailla ko. henkilön "koetulla hyötykäyrällä" muiden tekijöiden kanssa.
   Kolmas pointti on se, että optioita ei ole vain johtajilla. Niissä tilanteissa, joissa firman menestyminen on näköpiirissä, voi olla varma siitä, että sihteeritasoa myöten jonkinlaista motivaatio- ja sitoutusvaikutusta tulee, mikäli kaikilla todella on optioita. Siellä motivaatiovaikutus voi olla suurikin, jos tietää, että optioilla voi esim. lyhentää asuntolainaa muutamien vuosien kuluessa parilla sadalla tonnilla, jos firma menestyy.
PP:  Kun kirjoitin optioista ensimmäisen kerran HS:ien talousosastossa kolmisen vuotta sitten tähdensin sitä, että niitä pitäisi antaa henkilökunnalle laajemmin. Sittemmin optioasiantuntijat (mm. ystävämme Seppo) ovat torjuneet tämän ajatuksen eli suosittelevat optioiden antamista vain avainjohdolle. - Yksi näkökohta on vielä se, että kirjoitin erityisesti helpoista optioista, jotka tulevat kasvuboomissa kuin manulle illallinen.  Ne eivät voine motivoida kovinkaan paljon ja juuri ne herättävät kateutta ja mielipahaa firman optioita vaille jäävissä henkilöstöryhmissä. Lisäksi on muistettava, että henkilön ponnistelujen ja yrityksen osakekurssin välinen riippuvuussuhde on hankalasti (jos lainkaan) todennettavissa. Eli kysymyksessä on todellakin optioteoria ja sellaisena pitkälti uskon (ja toivon) asia.
KTM:   Tärkein sitoutuselementti optioilla on niillä toimialoilla, joilla todella kilpaillaan työvoimasta. Viime kädessä voisi jopa väittää että valtiollinen koulutusjärjestelmä ei ole pysynyt perässä työmarkkinoiden vaatimuksissa, koska osaavasta työvoimasta (ei johtajat) joudutaan kilpailemaan ja sitouttamaankin juuri optioilla. 
PP:  Näin voinee sanoa, mutta työvoimapulaa tulee aina (ainakin tilapäisesti) olemaan kasvualoilla. Jos vaikka Nokian kasvu tyrehtyisi ja romahtaisi rajusti, osaajia olisi taas saatavilla paljonkin. Silti optiohommia jatkettaisiin, koska ne ovat tulleet jäädäkseen
KTM:   Samaa mieltä olen jälleen siitä, että optiojärjestelyjen välittömistä ja välillisistä kustannuksista ei tiedetä tarpeeksi. Toisaalta omistajat päättävät tällaisista asioista, joten he ovat itse usein valmiita omistuksensa laimenemiseen.
PP:  Laajaomisteisissa OY:issä ei niinkään kysytä omistajilta, vaan heidän edustajiltaan, jotka ovat usein itsekin optioita saavia palkkajohtajia. Pienissä IT-firmoissa taas pääomistajat ovat itse samalla johtajia ja optioiden saajia, joten osaavan henkilöstön saantimotiivin lisäksi omakin optioetu on mukana optiopäätöksissä.
KTM:   Olen kuitenkin eri mieltä kanssasi siitä, etteikö optiojärjestelyjä, varsinkin koko henkilökunnan osalta voisi perustella rationaalisilla seikoilla. Mielestäni esitin yllä joitakin.
PP:  Tämä on asian ydin. Tutkittua tietoa ei juurikaan ole puoleen eikä toiseen. Tietysti optioteoria näyttää rationaaliselta, mutta onko se sitä niin laajalti kuin annetaan ymmärtää, siitäpä kysymys.
KTM:  Vaikka aluksi totesit, että optiojärjestelyitä ei voi vastustaa ahneusargumentilla, päätät kuitenkin kirjoituksesi viittaukseen siitä, että ne joilla on valtaa (johtajat/kansanedustajat) voivat parantaa omaa ansaintatasoaan. Eikö tämä ole lähellä juuri ahneusargumenttia. Omasta mielestäni yrittäjyys ja ahneus ovat saman kolikon kääntöpuolia. Optiojärjestelyillä voidaan ruokkia kumpaakin. Vaikutukset voivat siis omasta mielestäni olla sekä negatiivisia että positiivisia.
PP:  Kyseessä ei ole mielestäni ahneusargumentti vaan valta-argumentti. Eikä kyseessä ole vasta-argumentti vaan toteamus, joka koskee vallitsevaa olotilaa. Kyllä on silti totta, että yrittämisen halu ja ahneus voivat olla lähellä toisiaan tai jopa sama asia. Kyse on lähinnä retoriikasta: missä valossa asia halutaan ilmaista.En kylläkään kirjoittanut, että optiojärjestelyjä ei voisi vastustaa ahneusargumentilla, vaan että se - ja kateusargumentti - kiertää asiaperusteet; silti niillä voi olla suurtakin retorista merkitystä.
KTM:   Sen voisin lisätä vielä keskusteluun, että optiojärjestelmien vaikutuksia ei ehkä tunneta kaikissa niiden elinkaaren eri vaiheissa, eri mikro- ja makrotaloudellisten tekijöiden vallitessa. Tämän vuoksi optiot saattavatkin olla osuva ja toimiva ratkaisu juuri nyt, mutta ontuva palkkiojärjestelmän osa toisessa tilanteessa.
PP:  Tilanne vaikuttaa varsin paljon. IT-yritysten osalta tilanne on nyt erilainen kuin muiden yritysten  tässäkin mielessä.

Asko Korpela 20010103 (20010103) o o AJK kotisivu