Mitä seuraavaksi? Free counter and web stats

Tiedot kirjasta
Äänestä
Ääniä
Cervantes: Don Quijote (esp 1911 s)
Luettu
 
Gogol: Kuolleet sielut 
 
Dostojevski: Rikos ja rangaistus
 1
Dostojevski: Idiootti
luettu
4
Tolstoi: Sota ja rauha
 
Thackeray: Vanity Fair
 
De Coster: Till Eulenspiegel
 
Hashek: Kunnon sotamies Shvejk (fin 743 s.)
Luettu
 
Dickens: David Copperfield 
 
Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä
Osaksi luettu
 
Rushdie: Saatanalliset säkeet
 
DeLillo Don: Cosmopolis. Tammi (suom. Helene Bützow, 235 s. 29€). 
 
Wolfe Tom: A man in Full
 
Wahlström Erik: Jumala
 
Westö: Där vi en gång gått - Missä kuljimme kerran
Luetaan
3
Saramago: Kertomus näkevistä
 
Musil: Mies vailla ominaisuuksia (Luettu)
 
Nietzsche: Also sprach Zarahustra (Luettu)
 
Isomäki Risto: Jumalan pikkusormi
 
Wahlroos Björn: Markkinat ja demokratia loppu enemmistön tyrannialle
 
Georges Perec: Elämä - Käyttöohje - Romaaneja
 

Vihjeeksi: Akateemisen 100 parasta o AJK 100 parasta

Muu: Mikä? Miksi? 

Kirjoita tähän nimesi:*

..ja sähköpostiosoitteesi:*

(Vain nimen ja yhteystiedot antaneiden äänestäjien vastaukset otetaan huomioon)

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela

Palautetta

Pirkko Perävainio

  • Marcel Proust Mennyttä aikaa etsimässä.
  • Perustelut: 9 osaa suomennettuna ja 10. ilmestyy syksyllä 2006. Maailmankirjallisuutta, meillä on jo kokemusta tiiliskiviromaaneista, kirjaa ei pysty yksin lukemaan.
  • Asko: Tuntuu aivan hurjalta. Olen itse lukenut. 

  • 478 19900310  420 fra 0 Proust              Du Cote de chez Swann
Olin kerta kaikkiaan harmistunut ja annoin 0 (asteikko 0-3). Myös ranskan opettajani sanoo yrittäneensä, mutta kieltäytyvänsä. Jos kaikki osat yhtä laajoja kuin tämä minun lukemani, olisi luettavaa siis 5000 sivua. Jos 50 sivua viikossa, on kahden vuoden urakka, 35 sivulla jouduttaisiin kolmen vuoden urakkaan. Huonossa tapauksessa sitä ennättäisi jo tällainen vanha jäärä haudan poveen ja piiriläiset joutuisivat hautajaisissa pahoittelemaan, ettei vainaja ennättänyt loppuun Proustia (vaimon lausuma ajatus tänään aamukävelyllä).

Pirkko: Haluaisin vielä kommentoida ehdotuksia: 

  • Cervantes: Don Quijote En ole lukenut. Tekisi kyllä mieli.
  • Gogol: Kuolleet sielut Olen nähnyt tv-filminä
  • Dostojevski: Rikos ja rangaistus. Dostojevski lempikirjailijoitani. Kävin äskettäin "pyhiinvaelluamatkalla" hänen haudallaan Pietarin Aleksanteri Nevskin luostarin hautausmaalla. Olen lukenut useita kirjailijan teoksia. Vaikuttava oli myös Turun kaupunginteatterin Rikos ja rangaistus vuodelta 1977, ohjaus Aulis Ruostepuro (ohjelmalehtinen tallessa) Hiljattain oli myös hyvä tv-filmi. Olisi kiva lukea vielä uudelleen, samoin kiehtoo Karamazovin veljesten kertaus.
  • Thackerey: Vanity Fair. Täydellinen aukko sivistyksessäni.
  • De Coster: Till Eulenspigel. Veijarista, joskos sama, luettiiin koulussa saksan tunneilla.
  • Hashek: Kunnon sotamies Shvejk Tuttu tv:stä.
  • Dickens: Davis Copperfield. Samoin tuttu tv:stä.
Kaikki ovat hyviä.

Tapio Rintanen

  • Cervantes: reliikkimäinen mielikuva. En ole lukenut riviäkään. Menee mukiin.
  • Gogol: Olen kuullut aikanaan radiokuulokuvana. Mikä ettei!
  • Dostojevski: Olen lukenut sekomielisenä murrosikäisenä ja samaistunut rikolliseen. Olisi hyvä nähdä, olenko kehittynyt.
  • Thackeray. Nimi on tuttu ja herättää arvostusta. Vanity Fair. Tunnen vain tuon nimisen rockyhtyeen.
  • De Coster. Outo nimi. Till Eulenspiegel. Tuttu vain Rikhard Straussin musiikkina.
  • Hashek. Muistan lapsuudesta katkelmia radiojatkokuunnelmasta.
  • Dickens ja David. Mielikuva englantilaisesta puolikurjuudesta.
  • Tsypkin: Kesä Badenissa. 
Mikä tahansa käy.

Asko Korpela

  • Cervantes: Olen lukenut kolme kertaa, aivan ihastuttava, mutta iso urakka
  • Gogol: Sanovat, että koko Venäjän kirjallisuus on peräisin Gogolin viitan alta? Kurkistaisimmeko sinne mekin? Olen lukenut venäjäksi ja ranskaksi melkein 40 vuotta sitten. Tekisi mieli lukea uudelleen.
  • Dostojevski: ehdoton suosikkini (Karamazovin veljekset mielestäni maailmankirjallisuuden ykkönen). Rikos ja rangaistus luettu suomeksi, venäjäksi, unkariksi, portugaliksi. Vieläkin olen valmis lukemaan. Se on vauhdikas ja terävä; rytmittäisi meininkiä mukavasti Joycen kummallisuuksien jälkeen. Useampaan kertaan olen jo siteerannut jo unohtunutta asiantuntijaa: 'Dostojevski ei ole kirjoittanut sanaakaan, joka ei voisi olla totta'. Taitaisin pitää ykkössuosikkina.
  • Thackeray odottaa ensi lukemistaan.
  • De Coster: Till Eulenspiegel - Olen lukenut viroksi! (ystävä antoi ja suositteli). De Coster on kirjoittanut ranskaksi, mutta kirja on rajun yltiöisänmaallinen Hollannista. Haluaisin lukea hollanniksi tai ranskaksi. Jompi kumpi minulla pitäisi ollakin. (Onkohan se suomeksi olemassa?)
  • Hashek: Kirkkoa ja sotalaitosta pannaan niin halvalla, ettei mitään rajaa. Olen lukenut tshekiksi ja suomeksi. Valmis lukemaan koska tahansa uudelleen.
  • Dickens ja David Copperfield: Olen lukenut, hieno kirja. Ehkä mieluummin itse lukisin Oliver Twistin, josta en tiedä mitään. 
  • Tolstoi: Itsekin piti liittää myös Tolstoi mukaan. Kaksi kertaa olen lukenut venäjäksi. Kyllä sekin on aika urakka, mutta Tolstoin teksti on sittenkin kevyttä luettavaa, koko ajan tapahtuu jotakin kiinnostavaa. (Anna Karenina ja Ylösnousemuskin olisivan lukemisen arvoisia.)
  • Wolfe:  Olen lukenut puolet (alun) portugaliksi. Nyt minulla on tyttären englanninkielinen kappale (750 s). En tiedä onko suomennettu. Jos olisi, oikea nimi olisi 'Tosi mies'. Kertoo vauhdikkaasti ja värikkäästi amerikkalaisesta elämänmenosta. Juoneen kuuluu myös suomalainen nainen! 
  • Wahlström: Jumala on romaani paitsi Jumalasta myös ihmisistä. Jumala on uhkarohkea komedia, jonka pohjavire on vakava. Se tapahtuu taivaassa ja maan päällä.

  • Raamatun ensimmäisissä kirjoissa kuvattu Jumala on ihmisille erittäin läsnä. Hän jopa omakätisesti ompelee Aatamille ja Eevalle vaatteet ajettuaan heidät ensin pois paratiisista. Toisaalta hän on laskelmoiva ja julma. Eikä hän valitettavasti pidä ollenkaan naisista. 
    Hän puhuu paljon. Mutta Jumala muuttuu ja alkaa vetäytyä ihmisten keskuudesta. Viimeiset sanansa hän osoittaa Job-raukalle, jonka hän on tuhonnut ilman mitään syytä. Tästä lähtien Jumala suostuu puhumaan vain edustajansa välityksellä – kunnes vaikenee kokonaan. 
    Erik Wahlström selittää Jumalan muuttuvan käytöksen yksinkertaisesti sillä, että tämä vanhenee. Se Jumala joka loi maailman ja ompeli vaatteet Aatamille, oli nuori ja täynnä energiaa. Mutta hän kasvaa aikuiseksi, saa pojan, tulee keski-ikäiseksi. Lopulta Nietzsche jopa väittää Jumalan olevan kuollut. 
    Erik Wahlström uskaltautuu jälleen tulkitsemaan tuttua hahmoa kuvia kumartamatta ja taitavasti. Kirjailijan omin sanoin: »En itse voi mitenkään uskoa, että Jumala koskaan kuolisi. Kirjassani hänestä tulee vanha ja väsynyt. Lopulta hän vetäytyy aktiivisesta toiminnasta maailmassa ja katoaa lopulta kuvasta. Mutta että kuolisi? Se ei olisi ollenkaan hänen kaltaistaan.»
    Jumala ilmestyy samanaikaisesti myös ruotsiksi.
    Erik Wahlström on kirjailija ja toimittaja. Hänen edellinen romaaninsa Tanssiva pappi (2004) oli Finlandia-palkintoehdokas. 
    Hinta:    31,90 ISBN: 951-50-1614-2 Ilmestymisaika: 2006 
    (tiedot Akateemisen verkkosivuilta)

    Minusta alkaa tuntua, että taitaisi olla parasta etsiä sellainen luettava, joka kiinnostaa, mutta jota ei ole tullut luetuksi, eli jokainen äänestäisi niiden joukosta, joita ei ole vielä lukenut

Pirjo Hellä

  • Cervantes: tuntuisi mielenkiintoiselta. 
  • Gogol & Dostojevski: Venäläisen kirjallisuuden tuntemukseni perustuu lähinnä Tsehoviin, joten jompi kumpi näistä olisi hyvä lisä. Nämä olisivat minun ykkössuosikkejani jatkoksi. 
  • Thackeray & De Coster: olisivat hyppy tuntemattomaan. 
  • Hashek: Svejkin olen lukenut niihin aikoihin kun Suomi liittyi EU:seen. Minusta kirja oli hauska ja antoi herkullisia näkökulmia, siitä mitä tapahtuu kun  päätöksen teko viedään tarpeeksi kauas ihmisistä ja asioista, joita päätökset oikeastaan koskevat. Siinä mielessä voisi olla mielenkiintoista lukea uudestaan - nyt kun on kokemusta EU-elämästä muutaman vuoden ajalta. 
  • Dickens: David Copperfieldin olen lukenut joskus lukioaikoina - ei ole jättänyt kovin kirkkaita muistijälkiä. Jos Dickensiin päädytään olisin Askon tavoin Oliver Twistin kannalla. 
  • Proust: tuntuu liian järkälemäiseltä, joskin Pirkko P:n perustelu kyllä osuu naulan kantaan. 
 

Pirkko Koskela

  • Cervantes: olen lukenut opiskeluaikana ja nähnyt taannoin Tampereella teatterissa. Hauska opus, mutta olisi mukavampi löytää jotakin uutta!
  • Gogol & Dostojevski: tuttuja myös, ehdottomasti suositeltavia, mutta ks. ed.
  • Thackeray & De Coster: nimeltä tuttuja, en ole lukenut, eivät jostain syystä hirveästi kiinnostakaan...
  • Hashek: kiinnostaisi eniten listalla olevista. Olen kyllä käynyt U Flekussa syksyllä 1979, ja katsellut bussissa arvokasta vanhaa herraa, joka ei pystynyt pidättelemään naurunpyrskähdyksiään Shvejkiä lukiessaan, mutta itse kirjaa en ole tietääkseni koskaan lukenut. TV-sajan muistan hämärästi.
  • Dickens: luin muutama vuosi sitten muistaakseni.
  • Proust: yritin joskus kauan sitten , liian iso urakka minustakin.

  • Oma lisäehdotukseni: Tolstoi: Sota ja rauha
    Jostakin syystä en koskaan ole itse sitä kyennyt lukemaan. Kolme kertaa kai olen yrittänyt, vaikka aika harvoin jätän aloitetun romaanin kesken. Minun näkökulmastani tämä olisi sopivinta materiaalia joukolla mutusteltavaksi.


    Ikkunat auki ulkoEurooppaan? 

    Heitänpä nyt vielä yhden kirjaehdotuksen. Miten olisi Salman Rushdie ja kuulut Saatanalliset säkeet? Olen lukenut Keskiyön lapset n. 20 vuotta sitten, ja aina vain aikonut hankkia käsiini tämän toisenkin. Nyt tuntuisi jotenkin sopivalta sekin, Joycen jatkoksi - ja muutenkin. 

    Pirkko (20031205)

 

Pirjopäivi Pihlanto

Orhan Pamuk: Nimeni on Punainen
Margaret Atwood on verrannut Pamukia mm Dostojevskiin, Conradiin ja Kafkaan. Kirjan lukeneet pitävät Nimeni on Punainen-teosta Pamukin toistaiseksi parhaana kirjana. Olen nyt lukenut White Castle ja melkein Mustan kirjan ja väitän, että Pamukin teoksissa on tarpeeksi purtavaa länsimaalaiselle lukijalle. Ainoa arveluttava seikka, mitä kirjailijasta olen lukenut, on, että Bushkin on suositellut hänen teoksiaan! 

Pekka Pihlanto

  • Ottamatta vielä kantaa ehdotuksiin muiden kuin Proustin osalta ehdottaisin ”välipalana” Kadonnutta aikaa etsimässä ensimmäistä nidettä. Se ilmestyi suomennoksena mm. pokkarina 1975 (3. p). Se ei olisi liian suuri urakka (230 s.), mutta päästäisiin Proustin makuun. Koko sarjan lukeminen veisi vuosia ja siihen voisi kyllästyä. 
  • Mielestäni luettavan teoksen tulisi olla suomennettu. Vieraalla kielellä luetusta jää aina vivahteita tajuamatta ja se on työläämpää kuin äidinkielisen lukeminen.
  • Mielestäni voisimme lukea myös jonkun uudenkin teoksen. Ensin ajattelin ehdottaa jotakin suomalaista kilpailuehdokasta – ei välttämättä voittajaa. Sitten huomasin, että Helsingin Sanomissa arvosteltiin 7.12.2003 yhdysvaltalaisen Don DeLillon teos Cosmopolis. Tammi (suom. Helene Bützow, 235 s. 29€). Siinä olisi uusi teos ja uudelta mantereelta peräisin oleva. Aasinsiltana voidaan nähdä se, että kyseessä on eräänlainen odysseia (Manhattanilla): arvostelu on otsikoitu ”Odysseia pimeyden ytimeen”. Kirjailijasta on edellisellä sivulla koko sivun esittely ja haastattelu otsikolla "Limusiinin kyydissä rahan kaatopaikalle". Alaotsikko: ”Don DeLillon romaani tiivistää uuden talouden romahduksen päivän”. 
  • Ote tekstistä: ”DeLillo ei pidä Cosmopolista satiirisena tai ironisena tulkintana uuden talouden buumista ja kuplan puhkeamisesta. Hän puhuu ’liioitellusta todellisuudesta’ ja muistuttaa moneen otteeseen puristaneensa joukon isoja tapahtumia ja koko draaman kaaren yhteen ainoaan päivän”. Siinä yksi kytkentä Joycen teokseen. DeLillo toteaa myös: ”Suuryhtiöillä on kaikki se valta, jonka pitäisi olla hallituksen käsissä”. Jonkinlaista globalisaation kritiikkiä siis. 

Pekka Pihlanto 20070224

Kjell Westö, "Missä kuljimme kerran"
Olisi mukavaa lukea vaihteeksi kotimaista ja uutta kirjallisuutta. Olisi myös mielenkiintoista selvittää, onko lukupiiri samaa mieltä kuin innostuneet arvostelijat ja lukijat

Auvo Sarmanto

2007: Tarkoitus lienee löytää seuraava yhteinen luettava. En kuitenkaan löytänyt nimeäni lukijalistalta.
Mutta voin kait siitä huolimatta ehdottaa jotain.

Onko Dostojevskin joku romaaneista vapaana, esim. Rikos ja rangaistus?

    2012: Yöpöydälleni ilmestyi pari viikkoa sitten Björn Waglroosin itsepaljastusopus Markkinat ja demokratia. Yritettyäni saada siitä otetta olen tullut siihen tulokseen, ettei satunnainen kirjallisuuden rakastaja pysty omaksumaan ko. opusta ilman sopivaa referoivaa seuraa. Wahlroos on pannut itsensä likoon varmaankin aivan vilpittömällä mielellä. Kirja on eräänlainen elämänkertatarina, johon kätkeytyy dramaattinen ajattelutavan muutos. Kirja ei kuitenkaan tarjoa tyydytyävää selitystä globaalitalouden kriisiin. Ehkä Nalle pohjustaa opuksellaan siirtymistä elämänsä seuraavaan vaiheeseen. En ole löytänyt kirjasta selkeää punaista lankaa tai opetusta jälkeen tuleville. Olisi mielenkiintoista panna lukupiiri tutkimaan Wahlroodia ja päättelemään, mitä hän todella tarkoittaa. Takaraivossa kytee kylläkin sellainen tumma ajatus, että mies taitaa olla samanlainen peluri ja opportunisti kuin isänsä.

    Onko Wahlroos sopivaa luettavaa viattomien lukupiirille?

Pekka ja Pirjopäivi Pihlanto 20070708
Kiitokset viestistä. Uudelleen mietittyämme Idiootti alkoi kiinnostaa. Onhan siinä on sentään vähemmän sivuja kuin Karamazovin veljeksissä. Siitä on ilmestynyt uusi painos, joten on saatavissa.
Terveisin, Pekka
Minna Artimo 20120202

    Kirja on Georges Perecin Elämä - Käyttöohje - Romaaneja.

    Kirjassa on 618 sivua, joista viimeiset 62 sivua liitteitä, mm. hakemisto ja "kronologiset kiinnekohdat" eli kirjan tapahtumia vuodesta 1833 vuoteen 1975. Kustantajan sivulta saa käsityksen, mistä on kyse: http://www.lokikirjat.fi/pereelam.html

    Kun kirjaa selailee, siellä näyttää olevan erilaista fonttia ja välissä ilmoitusten ja kaavioiden kuvia. Luin kirjasta noin 30 sivua ja melkein nukahdin yksityiskohtaisia huonekuvauksia lukiessani. Kuitenkin kirja kiehtoo, varsinkin kun sattumalta kuulin eräässä podcastissa Marjorie Perloff -nimisen kirjallisuuden professorin (emerita) kehuvan kirjaa.


     

Asko Korpela 20061224 (20031015) o  o AJK kotisivu
20061224-4