Asko Korpela
02 Miehet merellä

• Merisodan sekasorto
• Turms saa itkukohtauksen
• Käynti Kosilla
• Kapina ja kaulanauha
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Merisodan sekasorto

Dorieus on tottunut merenkävijä. Siksi häntä polttelee merelle, sillä kuka on mereen tottunut, hän ei maalla viihdy. Pohditaan persialaisten ja joonialaisten mahdollisuuksia meritaistelussa. Persialaisia pidetään tottumattomina merisotaan. Siihen aikaan laivat kulkivat paitsi purjeilla, myös soutaen. Harjaantuneet soutajat pysyivät tahdissa ja kuin yhtenä miehenä tehtävänsä suorittivat. Itse olen juuri tänä iltana ollut soutamassa vävyn kaksikkokilpaveneessä. Ehkä kaksi kilometriä pyyhkäisimme aika vauhtia. Tärkeätä siinäkin taaempana istuvan noudattaa edessä olevan tahtia. Enpä ole ennen liukuistuimella soutanut. Sillä tavoin eri asia, että soudetaan jaloilla eli jalat koukkuun - suoraksi, koukkuun suoraksi. Kuusimetrinen vene soljuu äärettömän tasaisesti. Satelliittipaikannin tietää missä mennään ja kuinka kovaa. Meidän vauhtimme oli parhaimmillaan 10 km tunnissa. Olisi kyllä hyvä kuntoilulaji minullekin.

Puuroa, leipää, vihanneksia ja oliiveja oli sen ajan laivoilla energian lähteenä. Tässä vaiheessa sankarimme tapasivat Dionisioksen miehistön. Menivät Dionysioksen laivaan. Dorieus kysyy eikö Dionisios ottaisi ystävyksiä - jaa mikähän on tämä virkanimike 'hoplit', kun ei sitä sanakirjani tiedä eikä netistäkään saa selville. Olen todella utelias tietämään. Soutaja se ei siis ole, taitaa olla paremminkin soturi. Taidettiin jossakin sanoa, että 10 hoplitia kohti tarvitaan 100 soutajaa, vai oliko suhde 10 ja 50? Joka tapauksessa varmaan kallispalkkaisempaa väkeä kuin soutajat.Tässähän sitten palkkakin sanotaan drakman tarkkuudella, tai paremminkin palkkahaarukka 5-10 drakmaa päivässä. Dionisioksella on järkähtämätön itsetunto. Hän on todellinen johtaja. Kertoo miehistönsä elämäntavoista ja ihmettelee näin hentojen miesten tarjoavan palveluksiaan.

Kumpi tässä nyt on se joka toisen puolen hyväksyy? Dorieus sanoo joka tapauksessa kaiken näkemänsä perusteella, että Dionisios on hänen makunsa mukainen merikarhu. Kaverukset ostavat itselleen evääksi Poseidonin alttarille uhrattua lihaa. Samoin ostivat viiniä ja jakoivat sitä väsyneille soutajille. Sitten juoksuvauhtia laivalle. Dionysios ei kuitenkaan ollut tyytyväinen ja huitoi miehiään köydenpätkällä moittien heitä etanamaisen hitaiksi. Potkien herätteli väsyneitä miehiä keskellä yötä. Kun paljastui, että tämä tapahtui vain 'harjoituksen vuoksi', syntyi miehistössä kapinaa ja miekat esiin vedettyinä uhkasivat pieksää meidät ellemme antaisi heille yölevon rauhaa. Useimmat herätetyistä olivat kuitenkin niin juovuksissa, etteivät aamulla enää mitään muistaneet.

Turms saa itkukohtauksen

Ja niin lähdetään merelle. Myös Turms saa soutaa kämmenensä rakoille. Taisteluun valmistauduttiin. Se myös tulee ja kuvataan laivojen sekamelskaa, haavoittuneiden karjuntaa, ihmisten putoamista laivoista mereen nuolten vihellystä ilmassa ja soutajien yhä hurjemmaksi käyvää laulua. Soutajat suojautuvat kilvillä, mutta kuitenkin monet menehtyvät persialaisten nuolista. Foinikialaisten laivat tekevät vaikutuksen. Jos meillä olisi sellaiset, olisimme kaikkien merten valtiaita. Turms saa 'itkukohtauksen' eikä oikein itsekään ymmärrä miksi itkee. Muistelee jotakin omenaa ja sanoo sen olevan itselleen arvokkaamman kuin opettajiensa viisauden. - Olenkohan nyt ymmärtänyt oikein? Vähän ihmettelen. Joka tapauksessa olen vihdoinkin tilannut itselleni suomenkielisen Turmsin, eiköhän lopu ymmärtämättömyys! Joka tapauksessa Dionisios ei voi sietää Turmsin itkemistä ja lupaa kauneimman kaulanauhansa, jos tämä vain lopettaa itkemisen. Karmii selkäpiitäni enemmän kuin persialaisten sotahuudot. Voit heittää kaulanauhasi mereen. Olen hakannut lähimmäisiäni miekalla ja keihäällä. Heidän varjonsa vainoavat minua. Näen heidän miekalla haavoitetut kasvonsa. Heidän kylmä hengityksensä osuu otsaani.

Käynti Kosilla

Seuraavana aamuna Turms herää, kun aurinko on jo korkealla ja soutajat laulavat iloisina siitä, että keula osoittaa etelään. Mihin olemme oikein menossa? Mihin Dorieus: en tiedä enkä haluakaan tietää, päässäni surisee kokonainen mehiläisparvi ja sumentaa katseeni merelle. Tuuli yltyy, aallot lyövät vettä sisää soutuaukoista. Mutta Dionisios hymyilee ruorin ääressä. Minne olemme menossa? kysyn häneltä. Olemme kaukana Persian laivastosta eikä meidän täällä tarvitse pelätä, että ne ajaisivat meitä takaa. Keulan edessä vilahtelevat delfiinien hopeiset kyljet. Huomaatko, merenneidot näyttävät meille tietä pyörein povin. Meille on hyvä jokainen merkki, joka näyttää etenemistä loitommalle persialaisista ja joonialaisten takaa-ajosta. Näin hänen silmiensä pilkkeestä, että hän vain laski leikkiä. Meistä viisaimpia olivat ne, jotka jättivät Joonian jo vuosia sitten.

Edessämme on Kos, ihmeidentekijän saari. Älä seiso töllistelemässä, vaan mene katsomaan, paljonko meiltä vaaditaan (obola?) kielelle laivan maksamiseksi. Laskeudun laivan ruumaan, missä haavoittuneet makaavat. Verta laivan pohjalla. Kuolleita haavoittuneiden keskellä. Dionisios sanoo: anna kuolleet Posidonille ja sen nymfeille. Säästä vain ne, jotka omin voimin pystyvät kömpimään kannelle. Kuolleille pannaan kolikko suuhun ja heitetään mereen. Haavoittuneet lukevat rukouksia jumalille. Jotkut haavoittuneet putoavat takaisin ruumaan. Dionisios, olet säälimätön. Ei, Turms, päinvastoin, olemme armollisia niille, jotka jäävät kanssani.

Papit ja lääkärit nousevat laivoihimme. He saavat viedä maihin pahimmin haavoittuneet. Papit ovat valmiit suojelemaan haavoittuneita pyhäköissään. Emme pelkää persialaisten vihaa. Parantaja ei katso keihästä vaan kuuntelee haavoittuneen sanaa, katsoo hänen partaansa tai pukunsa kuosia. Myös persialaiset ovat uskoneet haavoittuneitaan meidän huomaamme. Emme paranna rahasta, vaan jumalille annetuista lahjoista. Lähdemme kohta merelle, kun saamme suotuisan merkin. Kairoon! Me Dorieusin kanssa emme kuitenkaan lähde sinne. Siinä tapauksessa jäätte tänne näiden pappien luo.

Tapaavat Mikon-nimisen pienen miehen. Turms muistaa jossakin sen nimisen miehen ennenkin tavanneensa. Kreikkalainen. Kreikkalaiset ovat kelvottomia sotavankeja, olipa puvussa kultaa kuinka paljon hyvänsä. Etkö muka itsekin ole vanki? Ehkä todellakin kaikki olemme kohtaloidemme vankeja. Kuka itse olet? Kasvosi eivät ole kreikkalaiset. En tiedä kuka olen. Lähdemme hiljaiselle purppuranhohtoiselle merelle. Armottomien neitsyiden kuu valaisee taivasta, kun purjehdimme ulos Kosin satamasta.

Kapina ja kaulanauha

Purjehdimme kauas avomerelle. Erkaannumme saarista ja mantereesta. Soutajat alkavat läähättää ja jotkut oksentelevat hyviä Kosin ruokia yli laidan. Kiroavat Dionysiosta ja sanovat, että soutaminen on järjetöntä ja että ensimmäisellä kontaktilla maihin he lähtevät, tällainen purjehtiminen on vastoin sopimusta. Kapinoivat ja soutavat ja taas kapinoivat ja soutavat. Dionisios kuuntelee heidän torailuaan hymy huulessa ja läimäyttelee köydenpätkällä heidän hartioitaan, pikemminkin hyväntahtoisesti kuin vihaisesti. Kuvailee heille tilannetta varsin synkkään sävyyn. Näin on asia, surkimukset. Mutta voitte kiittää kuolemattomia siitä, että olette liittyneet sellaiseen kuin minä. Minä tiedän mitä tahdon. Ja Fokain Dionisios ei päästä teitä. Olen teitä väkevämpi. On myös muita väkeviä miehiä kuten Dorieus ja Turms, joka on ehkä minua viisaampikin ja vielä sotilaslääkäri Mikon Kosilta. Olisiko täällä taitavampaa johtajaa kuin minä? Miettikää sitä. Jos on, tulkoon esiin.

Olisiko esimerkiksi Likymnios, vähäpuheinen, mutta vahva sikopaimen, josta ei muuta voi odottaa kuin että hän antaa nimensä perinnöksi lapsilleen. Hänellä on tosin kuulemma niin suuri kalu, että kokeneimmatkin naiset kieltäytyvät yhteistyöstä hänen kanssaan. Myös on teissä ehkä parempia puhujia, joiden kanssa en pysty kilpailemaan. Tähän asti olette kulkeneet mukanani, onni on ollut myötä, mutta jos erkaannutte minusta, teidän käy huonosti. Fokaihin emme voi palata, sillä Jonia on menetetty.

Aivan oikein, siellähän on länsituuli nousemassa, voitte antaa lepoa jäsenillenne, kun tuuli vie meitä eteenpäin. Kuukauden kuluttua olemme rikkaita ja voimme palata kotiin. Onko vielä halukkaita asettamaan johtajuuteni vaakalaudalle? Jokaisella on oikeus sanoa sanansa. Vai menisittekö Sisiliaan ja Italiaan? Ottakaa osuutenne saaliista ja pukekaa itsenne kultaan, autan teitä miekalla yli laidan, että pääsette lähtemään. Vesihän on lämmintä ja kurssin näette tähdistä. Arvaamatonta väkeä, kun eivät tiedä mitä haluaisivat: milloin sitä, milloin tätä. Äänestämme siis. Käsi ylös, joka omasta tahdostaan haluaa seurata minua. Kaikki nostavat kätensä, myös Dorieus ja minä. Vain Mikon hiljainen hymy huulillaan jättää kätensä nostamatta. Dionysios läimäyttelee väkeä hartioille ja kehuuu heidän tehneen hyvän päätöksen. Mutta entä sinä lääkäri, kysyy Mikonilta, haluatko siis delfiinien seuraksi? Mielelläni tulen mukaasi.

Dionisios palaa väkensä luo ja sanoo: Poseidonille, meren jumalalle annan tämän kultaisen kaulanauhan, jonka arvo on monen talon arvo, osoittaakseni teille että uhmaan kohtaloani. Pian saan vielä arvokkaampia. Sitten kaikki menevät nukkumaan. En saa unta ja lähden kannelle. Siellä on myös Dionisios, joka ei huomaa minua. Nostaa jotakin keulassa laidan yli. Oletko kalastamassa, kysyn. Siellä on langan päässä hänen suuripiirteisesti mereen heittämänsä kaulanauha! Totta kai hän oli varmistanut langalla, joka pimeydessä ei näkynyt. Uhraukseni oli vain vertauskuvallista, sillä näin jo meren väristä, että tuuli on tulossa lännestä. Et siis usko jumaliin? Uskon mitä uskon, mutta tuulta et käännä vaikka heittäisit sata kaulanauhaa laidan yli. Vain meren merkit tekevät mahdolliseksi ennustaa tuulen suunnan.

Palautetta 

Lähetä palautetta!