|
Laivojen ollessa merikelvottomia pääsevät miehet vihdoin maihin. Rantautumispaikasta syntyy tosin ensin riita, kun eri miesten unia tulkitaan sopivan maihinnousupaikan löytämiseksi. Laivat sitten kellahtavat Himeran rantaan. Paikalle tulee uteliaita ja kaupustelijoita ynnä muita, jotka haluavat hyötyä merimiesten rahoista, mutta Dionysios tekee lopun tuhlaamisesta muistuttamalla, että joonialaisia ollaan. Lienevätkö joonialaiset antiikit laihialaisia vai muuten vain vaatimattomasti elävää väkeä?
Tyranni ei olekaan paha mies
Paikan johtaja, jonka nimike tyranni saa ensin ajattelemaan huonoa kohtaloa merimiehille, onkin leppoisa ja viisas mies. Tämä tyranni Krinippos ja Dionysios pääsevät sopimukseen, ja joukot pääsevät rantajuhlinnan jälkeen lopulta kaupungin muurien sisään nauttimaan kunnon kestityksestä.
Katsoin taas Wikipediasta, että tyranni tosiaan oli vain kaupungin hallitsija eikä ollenkaan nykymerkityksen mukainen hirmu. Sitaatti suomalaisesta Wikipediasta: ”Alkujaan muinaisessa Kreikassa tyranni tarkoitti henkilöä, joka puoluetaisteluissa 600- ja 500-luvuilla eaa. anasti kansan avulla vallan, eikä sanaan sisältynyt moraalista paheksuntaa. Ateenalaisen demokratian kehittyessä 500-luku eaa. tyranni-nimikkeeseen alkoi kuitenkin liittyä nykyisenkaltaisia kielteisiä mielleyhtymiä.”
Krinippos sanoo jopa suoraan, ettei kovin mielellään edes olisi hallitsija, mutta kun on valittu, niin on valittu. Tosin ei hänkään kansalle ihan kaikkea kerro, sillä osa neuvotteluista käydään kahden kesken tyrannin ja Dionysioksen välillä.
Juhlintaa kaupungissa
Tavallisten merimiesten löydettyä kaupungista kestittäjät kulkevat Turms, Mikon ja Dorieus etsimässä arvolleen sopivaa taloa. Asumattomalta kadulta löytyykin leskirouva, joka järjestää miehille kylvyn, ruokaa ja tanssityttöjä.
Tanakil-niminen rouva on kuningattaren sukua, joten Turmsin ja Mikonin nauttiessa tanssijattarien seurasta, poistuu Dorieus rouvan kanssa. Ikä ei ole este, kunhan Spartan miehelle on vain korkea-arvoista petiseuraa. Vähän huvittavia nuo Dorieuksen kunnia-ajatukset, mutta hän viihtyy rouvan kanssa niin hyvin, että toverusten palattua laivalle jää Dorieus vielä taloon.
Aarre talteen
Rannalla kohmeloiset miehet joutuvat kovaan työhön. Sotasaalis pitää saada laivoista pois ja rannalle. Kaupungin sukeltajat eivät kelpaa, joten kaikki työ tehdään omin voimin. Turms hyötyy jälleen kirjoitustaidostaan, sillä hänen ei tarvitse kantaa tavaroita, vaan luokitella ja luetteloida niitä. Tosin ei sekään homma hänestä helppoa ollut. Krapulalla lienee osuutta toimen hankaluuteen.
Saalis saatiin lopulta talteen, vaikka osa siitä olikin pujahtanut miesten omiin taskuihin. Dionysioksen ei auttanut kuin luvata kuormasta otettu kullekin omaksi, koska hänen omistakin vaatteistaan löytyi jopa tarkoitukseen varattuja pusseja. Jopa sukeltajat olivat piilottaneet itselleen arvoesineitä.
Rehellisyys ei siis näille miehille ollut arvo. Päin vastoin, vain tyhmä ei käyttäisi tilaisuutta hyväkseen. Tämänkaltainen ajattelutapa ei ole tavaton nykyäänkään meillä Suomessakaan.
|