Laivademokratiaa
Purjehdus jatkuu. Dionysios pitää puheen miehilleen ja selvittelee, miksi hän on paras johtaja laivoilla olevista henkilöistä. Hän vetoaa hyvään onneensa, jonka turvin tullaan pärjäämään. Kapteeni sanoo noudattavansa kansanvaltaista politiikkaa ja jokainen saa lausua käsityksensä johtajasta. Kukaan ei kuitenkaan ilmoittaudu haastajaksi. Hän selvittää, että kotiin ei ole enää palaamista: Joonia on menetetty. Hänen suunnitelmansa on suunnata länsituulen voimin itään. Jotkut haluaisivat länteen. Dionysios tarjoaa heille osuuden saalista ja kehottaa lähtemään uimaan länteenpäin. Kaikki lupaavatkin yksimielisesti seurata kapteeniaan itään. Myös Turms ja Dorieus, sillä heillä ei ole vaihtoehtoja. Lääkäri Mikon ei kuitenkaan äänestä muiden mukana. Hän katsoo sen turhaksi, sillä kohtalo määrää kaiken. Dionysios uhraa hyvän onnensa vakuudeksi paksun kultaketjun Poseidonille. Turms huomaa yöllä, että kapteeni vetää langan päässä olevan kultaketjunsa vaivihkaa takaisin. Uhraus oli siis vain symbolinen. Kapteeni ei itse usko uhreihin, mutta miehistö kyllä.
Karmaisevaa tarkoituksenmukaisuutta
Seuraa realistista merirosvouksen kuvausta. Laivat ryöstetään ja upotetaan, miehistö ja matkustajat tapetaan, sillä kukaan ei saa jäädä kertomaan väärillä tunnuksilla liikkuvasta kaapparista. Miehistö saa käyttää matkustajanaisia hyväkseen, mutta lopuksi heidän on leikattava näiden kurkut auki. Erään kaapatun saattueen päällikkö kuitenkin otetaan palvelukseen ja hän saa valita seurakseen muutaman parhaan miehensä – muilta entisiltä tovereiltaan luopiot joutuvat viemään hengen todistaakseen uskollisuutensa uudelle isännälle. Karmaisevaa tarkoituksenmukaisuutta.
Myrskynnostattaja
Kun halutaan suotuisaa tuulta, sitä ryhdytään manaamaan. Tähän leikkiin lääkäri Mikon houkuttelee myös Turmsin. Tämä joutuu transsiin ja saa lääkärin käsityksen mukaan aikaan raivoavan myrskyn. Olisi riittänyt, että hän olisi huutanut kolme kertaa – myrsky on nimittäin upottaa laivat. Turms ei usko, että hänellä on mitään tekemistä myrskyn kanssa – sehän olisi järjenvastaista. Tämän todistaakseen hän on valmis manaamaan tuulta uudelleen, mutta jopa Dionysios, joka ei usko mihinkään yliluonnolliseen, kieltää tämän – varmuuden vuoksi. Turms alkaa itsekseen arvella, että hänessä on sittenkin jotakin outoa. Onhan hän nähnyt unia ja vaellellut tutuilta vaikuttavissa kaupungeissa samalla kuin hänen ruumiinsa on lojunut vuoteessa. Hän ei kuitenkaan paljasta mielenmuutostaan Mikonille.
Kajuutassa uhrataan
Auringon noustessa matkalaiset huomaavat olevansa Kyproksen rannikon tuntumassa. Afroditen temppeli näkyy, ja miehistö haluaisi mennä maihin uhraamaan kiitoksesti suotuisasta tuulesta. Dionysios pitää sitä kuitenkin liian vaarallisena, sillä satamassa on myös sotalaivoja. – Seuraavaksi vallataan alus, joka osoittautuu pappien pyhäksi laivaksi. Se vie uhreja ja suitsukkeita Afroditen temppeliin. Pyhyys ei estä pappien korujen poimimista muistoksi. Aluksessa on myös neljä Astarten tytärtä, lahja Afroditelle. Nämä osoittautuvat erivärisiksi neidoiksi, joiden asu on varsin kevyt – vain helmiä ja sen sellaista. Tytöt ehdottavat, että valloittajien on uhrattava Afroditelle. Sitä varten on arvottava, ketkä neljä miehistä pääsevät uhraamaan muiden puolesta. Turms saa valkoisen kiven, mikä oikeuttaisi uhriin valkoiselle neidolle. Hän sujauttaa kiven Mikonille. Neljä paria sulkeutuu kajuuttaan uhraamaan. Sieltä Mikon ja muut kolme miestä palaavat päästään pyörällä ja jalat horjuvina. Turms pitää valkoisen kiven ja liittää sen elämänmuutoksen merkkinä kokoelmaansa. Arpaonni todistaa kateellisen Mikonin mielestä, että Turms on paitsi Artemiin myös Afroditen suosikki.
Länttä kohti
Hillitön laivojen valtaus jatkuu. Kolmen laivan joukkue upottaa muun muassa kaksi sotalaivaa. Saalista alkaa olla jo niin, että laivat uivat syvällä. Nyt tilanne alkaa olla vaarallinen, sillä foinikialaiset ja egyptiläiset kostajat ovat oletettavasti jo kannoilla. Dionysios kääntää kurssin länteen. Sää on vain liian tyven. Hikoilevat soutajat alkavat vaatia Turmsia huutamaan itämyrskyä. Hän ryhtyy puuhaan ja joutuu hurmostilaan. Hän huutaa lopulta jopa kaksitoista kertaa ja itämyrsky nousee tuoden muassaan korkean vesipatsaan. Säätieteilijä Turms kaatuu tajuttomana kannelle. Mikon ja Dorieus kantavat sammuneen kannen alle sekä sitovat hänet kiinni laivan kaareen, ettei hän kolhiutuisi myrskyssä hengiltä. Jo toinen näyttö Turmsin myrskynnostattamiskyvystä alkaa jo olla vakuuttava. Lisäksi taisteluissa hän ei haavoittunut, vaan ”näkymättömät kilvet” suojelivat häntä.
|
||||||
Palautetta |
||||||
Lähetä palautetta!Minna Artimo: Kerännyt kiviä minäkin
Asko Korpela: Ainakin puoli tusinaa...
Pekka Pihlanto: Waltarikin poimi kiviä muistoksi
|
Pihlanto Pekka 20090723 (20090723) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster