Minne mennä?
Dionysioksen laivat lähtevät länteen ja saapuvat juurikaan maata näkemättä Sisilian rannikolle. Suuri savuhattara (Etna) varmistaa sijainnin. Dionysioksen suunnitelmana on löytää jokin yhteistyöhaluinen ”tyranni”, joka tarjoaisi kolmelle laivalle miehistöineen turvapaikan talveksi. Pusketaan vielä vaarallisen Messinan salmen läpi. Laivat ovat jo uppoamaisillaam ja miehistö väsynyt. Ryhdytään kiistelemään siitä, minne mennään. Miehistö haluaisi isoon kaupunkiin, jossa voisi mukavasti tuhlata ryöstösaalista. Dionysios torjuu tämän kokeneena konnana: heidän omaisuutensa alkaisi herättää huomiota ja he saisivat kultarenkaan sijaan hehkuvan rautarenkaan päähänsä.
Unista tapellaan
Dionysios saa lykkäystä asiaan ehdottamalla, että nukutaan yö ja katsotaan, mitä ohjeita unet antavat. Dorieus osoittautuu jälleen kiusankappaleeksi: pitäisi toimia hänen unensa mukaan, hän kun on spartalainen ja jalosukuinenkin. Dionysios haluaisi jo pysähtyä pienen linnoitetun kaupungin kohdalle, mutta tilaisuus liukuu ohi miesten kiistellessä ja tuulen viedessä aluksia. Dionysios paiskaa kirveellään Dorieuksen kilpeen ja on jo tappaa tämän, mutta tuuli kallistaa alusta niin, että aie ei toteudu.
Sopimus tyrannin kanssa
Lopulta löydetään hyvän tuntuinen kaupunki Himera – joka on myös alkaneen kolmannen kirjan otsikko. Yksi laivoista alkaa jo upota ja tömähtää hiekkasärkälle. Kaupungin asukkaat osoittautuvat rauhanomaisiksi ja heidän ”tyranninsa” Krinippos joustavaksi mieheksi. Dionysios pääsee tämän kanssa sopimukseen kortteeripaikasta. Laivojen miehet saavat vapaasti liikkua kaupungissa jopa aseineen. Dionysios päättää tallettaa saaliin Krinippoksen aarrekammioon ja jättää sen vielä jakamatta. Yllättävää hyväuskoisuutta. Koko Himera-episodi vaikuttaa tähän mennessä sadulta. Tuskin noin hyväntahtoisia ja luottavaisia ihmisiä oli olemassa tässä maailmassa, jossa kaikki pikkuruhtinaat taistelivat toisiaan vastaan. Meille kerrotaan, että Sisilian kaupungit olivat kaikki riidoissa keskenään. Kyllä Waltari-kyynikolta tullee vielä kylmä suihku äkkirikastuneille.
Ryyppyreissu Himeraan
Miehistöt lähtevät kaupunkiin ”iltalomalle”. Idylli jatkuu: miehistön jäsenet häipyvät ryhmittäin taloihin kestitettäviksi, ja kolmikkomme Turms, Dorieus ja Nikon huomaavat seisovansa kadulla kolmestaan. Heidän pitäisi nyt löytää arvonsa mukainen vierailupaikka. Tavallisten laivamiesten seura ja talo, johon nämä kelpaavat vieraiksi ei heitä kiinnosta. Turms huomaa taas kerran mystisen höyhenen (ks. lukujakso 1), joka johdattaa hänet erään talon lukitsemattomalle portille. Taloa hallinnoiva entinen kaunotar, leski Tanakil järjestää vieraille ylelliset pidot – voi sanoa ryyppäjäiset. Dorieus poistuu seurasta talon emännän kanssa – naisen ikä ei miestä haittaa, kun sääty on riittävän korkea. Turmsilla ja Nikonilla on nuorempaa naisseuraa. Muistihan siinä meni.
Ahneiden markkinat
Lukujakson päättää hauska ihmisen ahneutta kuvaava kohtaus. Waltarilla ei ollut harhaluuloja ihmisten raadollisuuden suhteen. Kun ryöstösaalis on pelastettu vesilastissa olevasta laivasta ja muistakin aluksista sekä pakattu varastointia varten, Dionysios vaatii miehiä riisuutumaan. Paljastuu, että kaikki ovat pimittäneet arvoesineitä yhteisestä potista – Turms ei ole poikkeus. Lopuksi miehet vaativat samaa tarkastusta Dionysiukselta ja hän onkin piilottanut vaatteisiinsa niin paljon kuin koko miehistö yhteensä. Eposodi kuitataan naurulla ja Dionysioksen maine vain kasvaa kun hän osoittautui kaikkia muita ovelimmaksi. Lopulta jokainen saa kuitenkin pitää pimittämänsä tavarat. Myös Himeran temppelit saavat tavaroista osansa, mutta vain pronssia ja kuparia.
|
||
Palautetta |
||
Lähetä palautetta!Asko Korpela: Suorastaan kiva lukea
|
Pihlanto Pekka 20090730 (20090730) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster