Erilainen työmatka
Pankkiiri McCoy taluttaa tytärtään koulubussille, ja nauttii kalliista puvustaan sekä elämästään yleensäkin. Välillä kuitenkin hänen mieleensä pulpahtaa kiinni jääminen vieraissa käymisestä. Vaimo Judy nukkui vielä miehen syödessä aamiaista tyttären ja kotiapulaisen seurassa. Kiista on siis vielä kesken. McCoy miettii työtoverinsa Rawlie Thorpen avioeroa ja pohdiskelee, onko hänen oma eronsa nyt muhimassa. Koulubussin luona McCoy katselee viekottelevaa äitiä, joka on samalla asialla kuin hänkin. Myös lehtikioskin tarjonnan paljas pinta kiihottaa nuorta leijonaa. – Työmatkan loppuosa investointipankkiin sujuu taksilla. Kovin on erilainen työmatka kuin edellisen lukujakson apulaissyyttäjällä.
Arkipäiväistä kerrontaa
Käsillä olevan lukujakson alku on eräänlaista New Yorkin ylistystä. Lukija voisi vaeltaa kirjailijan selostuksen mukaan McCoyn jalanjälkiä. Matkalla mies muistelee lapsuuttaan rähjäisessä kerrostalossa ja miettii omaa ylivelkaista loistoasuntoaan, josta isäukko kauhistuisi. Tämän luvun alun kerronta tuo mieleeni Raymond Chandlerin kuvailevan asiallisen tyylin, mutta jännitys ja arvoituksellisuus tietenkin puuttuvat tästä. Mitään suuren kirjallisuuden tuntua ei Wolfen tekstissä ole ainakaan vielä aistittavissa. Saako näin arkipäiväisestä teemasta suurta kirjallisuutta? Toisaalta, arkipäiväisiä olivat Proustinkinkin teemat, mutta tajunnanvirran omalaatuisuudessa sen salaisuus taisi olla. Niin, ja voihan sitä kirjoittaa palkitun kirjan vaikkapa uunin muurauksesta!
Sähköiset donitsit
McCoy saapuu työpaikkaansa investointipankki Pierce&Pierceen, joka sijaitsee kuusikymmenkerroksisen lasitornin 50. kerroksessa. Meklarien huoneen kiihtynyt meno kuuluu englantilaiseen tyyliin sisustettuun aulaan saakka. McCoy on huipputehokas lainapapereiden myyjä. Hänellä ei ole muodollista esimiesasemaa, mutta menestyneen miehen arvovallalla hän palauttaa järjestykseen nuoren argentiinalaisen meklarin, Arguellon, joka selailee rauhassa Hevosurheilua, kun pitäisi ansaita rahaa. Puhelimella sitä tienataan soittelemalla asiakkaille ja tarjoamalla velkapapereita ostettavaksi. McCoyn kaveri Rawlie Thorpe suhtautuun työhön kyynisesti. Hän on vailla sitä hengen paloa, joka McCoyta ajaa. Kaveri viittaa puhelimen kuulokkeen muotoon ja kutsuu asiakkaita sähköisiksi donitseiksi. Tämän pyöreän donitsin kautta kun heihin ollaan yhteyksissä. McCoyn mielestä vertaus ei ole lainkaan huvittava.
Isoja bisneksiä
McCoy on valmistellut pitkään Ranskan valtion velkakirjalainapapereiden eli ”giscardien” myyntiä. Ne on sidottu frangin ja kullan arvoon. Niistä voi irrota melkoiset voitot firmalle ja bonukset meklarille. Lukija alkaa kuitenkin aavistaa, että papereihin sisältyvä riski voisi kaataa McCoyn uran. Kirjailija on tehnyt hyvin kotiläksynsä. Meklarihuoneen keskustelut vaikuttavat aidoilta: yliopistokoulutuksen saaneet miehet huutelevat työasioitaan kuin katupojat. Lukujakso päättyy huippumyyjien yhteiseen puhelinneuvotteluun yhtiön toimitusjohtajan Gene Lopwitzin kanssa, joka on parhaillaan Englannissa krikettiottelua seuraamassa. Häneltä saadaan lupa ison valtionlainan merkitsemiseen – kysymys on miljardeista dollareista – ja sen edelleen myyntiin. Siitäpä vipinää meklareille koko iltapäiväksi.
Taustaa finanssikriisille
Tunnelma on hektinen, suorastaan euforinen. Maailmankaikkeuden valtiaat tienaavat suunnattomia summia Pierce&Piercelle ja itselleen. McCoyn kotimurheet alkavat näyttää pieniltä näin isojen asioiden rinnalla. Miehellä on varaa jo tuntea loukkaantuneensa vaimonsa käytöksestä – tämä kun kehtasi aiheuttaa hänelle huonon omantunnon! – Meklarien touhun kuvaus antaa mielenkiintoista sisäpiiritietoa finanssikriisin syntytaustoista, sillä McCoyn kaltaiset ahneet miehet olivat taannoisen finanssikriisin keskeisiä arkkitehtejä. Teoksen kuvaamana aikana sentään myytiin varman tuntuisia velkapapereita. Keksimättä olivat vielä subprime-roskapaperit, jotka sittemmin suistivat maailmantalouden kaaoksen partaalle. Ks. kirjoitukseni Hallitsematon ahneus finanssikriisin taustalla, Kanava 1/2009 ja Nykymuotoinen uusliberalismi tiensä päässä?, Liiketaloudellinen Aikakauskirja, 3-4/2009: .
|
||
Palautetta |
||
Lähetä palautetta!Asko Korpela: Toinen smanlainen erilainen!
|
Pihlanto Pekka 20100131 (20100131) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster