Sherman alkaa ryhdistäytyäSherman alkaa ryhdistäytyä. Hän vähentää – kalliiksi käyviä – henkivartijoitaan. Sherman ja Judy ovat tehneet aselevon – tosin suhteet ovet edelleen viileät. Sherman päättää myös, että he menevät DiDuccien kutsuille. Hän varmistaa, että kutsu on edelleen voimassa. Sherman ajattelee, että Daily Newsin julkaisema ”Killianin miehen Flanaganin” kirjoitama pitkä juttu kertoo McCoyn tapauksen moitteettomasti, joten heillä ei ole tarvetta enää piileskellä.Shermanin riemuvoittoVierailu onkin Shermanin riemuvoitto. Hän on ”Keon kuningas”, kuten luku on otsikoitu. Seurapiiri haluaa kuulla hänen näkemyksiään kaikesta, pidätyksestä, finanssimaailmasta, jne. Aikaisemmilla kutsuilla Sherman oli täysi nolla, nyt jopa hänen ammattinsa kiinnostaa seurapiiriä. Eräs vieraista – taisi olla se itsekekseinen oopperadiiva – on itsekin joutunut lehdistön banaanikärpästen hampaisiin ”kustuaan puun juurelle yleisellä paikalla”, ja hän hohottaa täyttä kurkkua kertoessaan pidätyksestään. Tämän kohtalotoverin rohkaisemana Sherman alkaa kertoa omasta pidätyksestään – hiiriepisodeineen ja muineen. Vaikka hän sanookin asianajajansa kieltäneen puhumasta, hän ei malta pitää suutaan kiinni suosion loisteessa paistatellessaan. Onnistuneet kutsut ja miellyttävä käänne lukijankin mielestä, joka on saanut surkutella Shermanin ankeaa kohtaloa tarpeeksi. Paistaa se päivä risukasaankin! Pormestari hoitaa piispan ongelmanVaihteeksi pormestarin toimistoon. Hänellä on ohjelmassa ”etupäässä mitaleita mustille”, kuten hänen apulaisensa Sheldon asian ilmaisee. Jos McCoyn tapauksesta kysytään, pormestari aikoo ottaa neutraalin kannan, mutta Sheldon saa hänet ymmärtämään asian vaalipoliittisen puolen. Mustien äänistä hänenkin kannaltaan on kyse – niinkuin haastajan Abe Weissin. Pormestari tapaa pian episkopaalisen piispan, joka sattuu olemaan musta. Taas uppoudutaan paikalliseen rotujen kirjoon – mustien lisäksi siellä on irlantilaisia ja italialaisia sekä lisäksi ”näihin gojimeihin kuuluu sellaisia, joita sanotaan protestanteiksi”. Itse pormestari on siis juutalainen. Musta piispa Bottomley on kultivoitunut mies. Hän haluaisi myydä kirkon jollekin aluerakentajalle, koska seurakunta on rahapulassa, mutta suojelulautakunta vaatii kirkkoa suojelukohteeksi. Pormestarin puhelinsoitto suojelulautakunnan puheenjohtajalle – ja piispan ongelma on hoidettu.... eikä hoidakaanKaikella on hintansa. Pormestari pyytää piispaa jäseneksi komiteaan, joka tulee pohtimaan rikollisuutta New Yorkissa. Mies kuitenkin tyrmistyy ja alkaa keksiä kaikenlaisia verukkeita. Pormestari tajuaa, ettei ”yhdelläkään Nousevalla Mustien Johtajalla” ole varaa liittoutua pormestarin kanssa. Siinä meni mustille äänestäjille suunnattu vaalivaltti. Mutta niin meni piispan rakennussuunnitelmakin. Piispan poistuttua uusi puhelinsoitto suojelulautakunnan puheejohtajalle ja tyly ohje: ”SUOJELKAA SE SAAKELIN ROTISKO!”. – Tässä vaiheessa on minulle epäselvää, mihin tätä pormestariepisodia teoksessa tarvitaan. Abe Weiss on merkittävä hahmo Shermanin jutun kannalta. Ehkä meidän on tunnettava hänen kilpailijansakin? Ainakin näimme, miten poliitiikka vei Shermanilta istuvan pormestarin myötätunnon.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20100719 (20100719) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster