Lehtimiehen prototyyppi?
Maallikoilla, ainakin minulla, on se käsitys, että lehtimiehet usein kuvataan iltakaudet ravintoloissa juttuja metsästävinä, aamuisin kauheaa krapulaa potevina, mutta hyvän jutun innostamina työsankareina ja nyt tapaamme tällaisen tyypin, Peter Fallowin. Hän oli aikoinan tehnyt upeita juttuja kotona Britanniassa, ja lehden kustantaja Gerald Steriner oli kutsunut hänet Jenkkeihin tekemään yhtä komeita juttuja makeasta elämästä. Edustustili oli ollut riittävä, jotta Fallow itse saattoi aluksi totutella makeaan elämään, mutta lehteen ei makean elämän skuuppeja ilmestynyt.
Nyt soi puhelin ja krapulaa poteva Fallow toivoi, että puhelu ei tulisi hänen työnantajansa The City Light’in toimistosta. Kyllä se tuli, mutta soittaja oli onneksi englantilainen. Peterille keksittiin jokin pelastustarina, jolla hän selittäisi myöhästymisensä.
Takin taskussa olevan votkapullon tukemana Fallow saapui toimistoon ja joutui amerikkalaistoimittajan ojentamaksi: hän oli käyttänyt englantilaisia termejä selostaessaan pesänjako-oikeudenkäyntiä.
Fallow yritti vältellä esimiehensä, Gerald Steinerin, Kuolleen Hiiren, katsetta. Ei onnistunut. ”Mukavaa kun poikkeat meillekin, Fallow”, sanoi Steiner kaikkein koulumestarimaisimpaan tapaan.”Mitä sinulla minulle on?” Fallow änkytti jotakin pesänselvitysoikeudenkäynnistä ja toivoi, että Kuollut Hiiri katoaisi.
Oikeustalolla
Oikeussaliin kuului ”Jo-hoouu”-huuto ja puheenjohtaja julisti tauon. Tämä tarkoitti ”vankkureiden siirtoaikaa.” Jos oikeudenkäynti jatkuisi auringonlaskun jälkeen, vankkurit jouduttiin siirtämään. Autot siirrettäisiin laajemmalta pysäköintialueelta oikeustalon viereen, helpommin vartioitaville paikoille. Oltiin intiaanien ja bandiittien mailla!
Kramer suunnitteli loppupuheenvuoroaan odotellessaan autojen siirtämistä. Hänen oli liikutettava neiti Sally Thomas, jotta tämä ymmärtäisi hänen, Kramerin puhuvan sen puolesta, joka ei itse voinut, nimittäin uhrin, edesmenneen Nestor Cabrillon, hyvän ja kunniallisen kansalaisen. Hän tulisi sanomaan, ettei tässä oikeudenkäynnissä ollut kyse Herbert 92X:n elämästä, vaan Nestor Cabrillon kuolemasta!
Park Avenuella
Sherman joutui esimiehen puhutteluun. Hän oli myynyt velkakirjaa sillä edellytyksellä, että se olisi nousussa ja se olikin laskenut. Sherman ei ollut huomannut, että hän oli joutunut nenästä vedetyksi! Hän oli mennyt retkuun kuin surkein amatööri. Tutkimusosasto oli tiennyt, että Standar&Poor’s oli aikeissa pudottaa tämän velkakirjan luokitusta eikä Sherman ollut tarkistanut asiaa tutkimusosastolta. Hänen keskittymiskykynsä puute alkoi jo vaarantaa asiakkaiden rahoja.
Fallow kohtaa Fisken
Brittien tapaamispaikka oli Leicester’s-ravintola, ja sieltä Fallowin tämänpäiväisen krapulan hankkiminen oli eilen alkanut. Sinne hän ei tänään menisi. Metrossa hän ihmetteli, miten jenkit eivät pystyneet luomaan äänetöntä, toimivaa, säädyllistä metroa. Lähestyessään Leicester’sin pysäkkiä Fallows vielä tarmokkaana ajatteli, että hän pystyisi hylkäämään kaiken sen, mikä teki Leicester’sistä niin viihtyisän, ja lopulta huomasi kaipaavansa lohtua ja englantilaisia ääniä ja astuikin sisään ravintolaan.
Jonkun tuttavan tuttava saattoi samaan pöytään Fallowin kanssa Ed Fisken, jonka tapasimme edellisessä luvussa suostuttelemassa kunnianarvoisaa pastori Baconia maksamaan takaisin väärään tarkoitukseen käytetyt 350 000 dollaria. Nyt Fiskestä tuli illan sankari, kun joku sai hänet kertomaan tarinoita Harlemista. Asian hyvä puoli oli, että Fiske innostuneena saamastaa huomiosta tuli maksaneeksi myös Fallowin juomat. Asiat alkoivat Fallowin kannalta olla taas raiteillaan. Enää olisi löydettävä joku, joka maksaisi hänen päivällisensä!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20100227 (20100227) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster