Pikkupennut Riiassa

20040427ti-29to
27ti1500 Satamasssa tapasimme. Ihmettelen, ettei matkatoimisto antanut mitään ohjeita. Itse olin alkuperäisen tarjouksen lisäksi saanut vain Menu-vaihtoehdot. Niistäkään en ymmärtänyt, pitikö minun valita vain itselleni vai (kuten esitteistä olin ymmärtävinäni: "28.04 a la carte klo 17.00 (ryhmämenu listasta)") kaikille (koska olin eräänlainen koollekutsuja). Ei ollut tietoa edes matkalipuista ennen kuin sitä erikseen kysyin matkatoimistosta. Liput oli luvattu postittaan minulle, mutta kun ei kuulunut ja oma tilanteeni oli flimmerikierteen takia epävarma, soitin ja kysyin. Sittenkään ei selvinnyt. Lähetetään Irenelle tai ovat satamassa odottamassa. Olivat ryhmäselvityspisteessä. Ehkä tämä on yleinen risteilykäytäntö, mutta ekakertalaisen olisi kuitenkin hyvä tietää. Mielestäni ei olisi paljon vaadittu, jos matkatoimisto kuittaisi matkan maksetuksi ja lähettäisi pienen informaatiokirjeen, jossa lippuasia todettaisiin, samoin ryhmän kokoontuminen (paikka ja aika, ryhmän tunnus; eipä tulisi kalliiksi, mutta toisi paljon good-willia, jos olisi A-neloselle isolla printattuna ryhmänjohtajan käyttöön)  laivarannassa, lähdöt ja perilletulot sekä kaikki yhteiset tilaisuudet eli ateriat ja kiertoajelut. Tästä matkaan liittyvästä tiedottamisesta annankin isot pyyhkeet matkatoimistolle, siis Matka-Vekalle, vaikka kovin ystävällinen ja aulis palvelu muuten onkin.
27ti16-18 Luokkakokous ilman ennalta valmisteltua ohjelmaa. Siitä huolimatta arvokkaan hilpeä tapahtuma kuten kuvat todistavat. Ihan varmasti tunninalkupulinaan verrattava puheensorina täytti kokoushuoneen. Heti ensimmäiseksi päätettiin, ettei nimitetä ronteiksi niitä ketkä eivät mukaan lähteneet. Kerroin, että kaikkia (31), joiden osoite oli tiedossa olin kirjeellä paiskannut ja vielä perään soittanut (olikohan 6 tai 7, vain 2 tavoitin), jos ei mitään ollut kuulunut. Ihmisillä on varsinkin tässä iässä jo syynsä, etteivät lähde risteilylle riekkumaan. Kuvittelen, että noin puolet pois jääneistä ilmoitti tekosyyn tai ei vain saanut aikaan. Paria tapausta kuitenkin pohdittiin ja yhdestä saatiin kolme todistusta sen puolesta, että pientä paheksuntaa ansaitsee. Emme tietenkään paljasta kuka. 

Näpäytä kuvaa, saat sen suurempana

Ihan ilman ohjelmaakaan ei jääty, sillä matkanjärjestäjä tarjosi tervetuliaisdrinkin ja kuuluiko se kahvikin hintaan...? Esitettiin myös pienoisnäytelmä nimeltä 'Minä ja Myky', Rainerin käsialaa. Olin kirnannut Rainerilta kymmenminuuttista näytelmää, mutta kun en saanut tyydyttiin tähän jo olemassa olevaan: Vuokko oli Myky ja Seppo esitti Raineria. Esittäjät kyllä panivat parastaan minuutin harjoittelun jälkeen, mutta ei siitä sittenkään tullut niin aitoa ja mehevää kuin se on luettuna. Ensin ihmettelin, että miksi, mutta sitten ymmärsin: Rainerin tekstissä on oleellista se mikä on suluissa tunnelman kuvausta. Se olisi jotenkin pitänyt saada esiin paremmin. Olisipa tekijä ollut paikalla ohjaamassa! Tässä joka tapauksessa vielä koko teksti: 
 

Minä ja Myky  (kirj Rainer)  

Olisinkohan ollut jo neljännellä, kun minä vielä kerran seisoin Mykyn edessä "pyytämässä rehtorilta anteeksi" jotain ilkityötä, josta tämä sanktio oli seurauksena. Näin siinä kävi: 
Myky: (Terävästi silmäillen ja aavistellen jotain) "No, mitäs sinä?" 
Minä: (Huolettoman oloisesti) "Pyydän anteeksi, kun min...." 
Myky: (Keskeyttää vihaisesti sihahtaen) "Pyydä sitten!" 
Minä: (Pelästyksestä häkeltyneenä sain vaivoin soperretuksi) "Voisiko rehtori antaa minulle anteeksi, kun minä......jne?" 
Myky: (Selvästi liikuttuen huokaisee raskaasti)  "Voi, Rainer! Milloin sinä oikein rupeat miehistymään?" (Kumpikin olimme pitkän aikaa hiljaa.Minä pää painuksissa ja Myky nenäliinaansa hypistellen.) 
Myky: (Kokoaa itsensä) "Yritähän Rainer nyt miehistyä." 
Minä: "Kyllä minä yritän." 
Myky: "Muistathan, mitä nyt lupasit?" 
Minä: (Katsoin Mykyä silmiin ja nyökkäsin) 
Myky: (Vapautuneesti, mutta vakavana) "No, menehän nyt sitten." 
Minä: (Kumarsin ja poistuin) 
27ti1930 Nautittiin yhteinen buffet-illallinen. Kuului viineineen matkan hintaan.Jostakin olen oppinut herkullisen kulinaristin määritelmän: kulinaristi löytää hyvää kaikesta ruuasta. Paljon ankarammankin märitelmän mukaan herkut olivat pöydässä. En kuullut kenenkään valittavan mistään, korkeintaan hentojen säärien heikkoutta.  Laivalla tulee usein juututtua alkupaloihin eli kylmiin kalaruokiin. Itse pidin nyt varani ja hiiren annoksia laitellen pääsin läpi koko repertoaarin. Kala taisi kuitenkin suurimmaksi herkuksi jäädä. Mielestäni erityisesti kalan kruunaa kastike. Ei sitä kotona tule niin taidokkaita kastikkeita edes yrittäneeksi kuin mitä nämä laivakokit loihtivat. Laivayhtiö saa suopeita ajatuksia. Siljan hinnastosta näen, että tällaisen buffet-päivällisen arvo on 26€. Jos on hintaa, on myös laatua, ainakin minun mielestäni. 

Tämän jälkeen patteriVaari vetäytyi yöpuulle. Riehakkaimmat lähtivät vielä ties mihin yöjalkaan. Laivallahan on disko ja uima-allas. 
 

28ke0900 Hyvä kun aamiaiselle ennätin, niin makeasti merellä nukutti. Muut olivat jo olleet, kun ei ketään näkynyt eikä tullut illalla yhteisesta ajasta sovituksi.
28ke1030 Asetuttiin laituriin. Vasta 1030, laivamatkaa kertyy siis 17½ tuntia eli neljän Tallinnan matkan verran. Jo ennen laituriin asettumista oli ollut mukava katsella maisemia Väinäjoen suulta kun on 20 kilometria Riikaan. Ventspils eli Väinänlinna on öljysatama aivan joen suussa.
Sen jälkeen onkin jokivarsi täynnä teollisuutta eikä oikeastaan mitään idyllistä katsottavaa olekaan kuten on esim Tukholman sisääntuloreitillä tai Turkuunkin mereltä tultaessa. Kolme komeata tornia kuitenkin oli näkyvissä ja ne lähenivät tai tietysti laiva läheni niitä ja lopuksi kiepsautti peränsä niiden katseltavaksi. Satamassa oltiin, eikä aikaakaan, kun myös maissa. (Mannekiini kuvassa on tyttäreni Sanna, ettei nyt kukaan vaan luule, että mikä suttura sillä mukanansa tämä Mujunen on. Kolme lapsenlasta on isovanhempien iloksi toimittanut samoin kuin isosiskonsakin).
28ke1100 Kaupunkikierros. Eikö vain ollutkin muutama päivä aikaisemmin sähköpostitse paikalle tilattu viime syksystä tuttu opas Irina Sokolenko ulko-ovella vastassa. Irina valitteli, ettei voinut meidän ryhmää omakseen valita, vaan että joutuu toiseen bussiin. Mutta kuinka kävikään: me jouduimme nimenomaan lopulta juuri Irinan bussiin. Sokolenko sukunimi kertoo, että ukrainalainen on. Mutta suomea puhuu varsin sujuvasti ja ennen kaikkea on erittäin asialliset jutut. Kuullaan Riian historiasta ja Latvian nykypäivästä. Oikeastaan Irinalla olisi syytä katkeruuteenkin sillä Latviassa on kova kielipolitiikka. Latvian kieli on ainoa virallinen kieli ja lukioissa siirrytään parissa vuodessa pelkästään latviankieliseen opetukseen. Sen jälkeen maassa on puoli miljoonaa, ellei enemmänkin, ihmistä ilman omankielistä lukio-opetusta. Minun mielestäni aivan pöyristyttävä juttu. Edellisellä kerralla viivyimme maassa useita päiviä ja totesin, että vaikka yllätyksekseni missään ei näy venäjäksi mitään, kaikki tuntuvat venäjää osaavan ja suuri osa sitä myös keskenään puhuu. Venäjä ei näy mutta kuuluu. Itse olen toiminut parikymmentä vuotta oto venäjän tulkkina, joten ilman muuta sitä käytän. En nyt enkä edellisellä kerrallakaan tavannut ketään, joka ei olisi venäjää puhunut. 
 

Paldies par pirkumu! Vieläkin harmittaa, ettei tullut laadituksi latvian kielen oppikurssia - siis kopioitua muutamaa fraasia jostakin. Tässä olisi yksi pikakurssi.  On siinä ihmettelemistä. Ei ole sukua muuta kuin liettualle, eivätkä hekään ymmärrä toisiaan. Kauppakuiteista opimme että Paldies par pirkumu! on Kiitoksia ostoksista! Edellisellä kerralla ostin pienen molemminpuolisen sanakirjan. Valitettavasti siinäkään ei ole tavanomaista fraasikokoelmaa eikä lukusanoja tai viikonpäiviä erikseen. Sanakirjasta kuitenkin opin: Paljonko kello on? - Cik ir pulkstenis? Siis 'kello' on 'pulkstenis'. Ei siis ehkä ole artikkeleita. Sijamuotoja on puolen tusinaa. Olut on alus ja Paljonko se maksaa? on - yllätys, yllätys Cik tas maksaa? (Latviassa pitkä a tosin merkitään yhdellä alla ja viiva päälle)- Olisiko siis sittenkin sukukieli? - Ei ole - lainasanoja on puolin ja toisin. Päivä paistaa niin mukavasti ja ruoho vihertää, että kaupunkikierros onkin mukava päättää nauttimalla kellaribaarissa yksi alus.
 

28ke1400 Zeppelin Riiassa. Kierroksen jälkeen ollaankin sitten vapaalla jalalla neuvottuina menemään Zeppelin-halleille. Ihan oikein - Zeppelin - ilmalaiva. Oliko 1920 vai 1930 luvulla, kun Riikaan rakennettiin viisi isoa hallia Zeppelin ilmalaivojen rakentamista varten. Enpä nyt tiedä rakennettiinko niissä milloinkaan ilmalaivoja, mutta nykyään niissä on valtavat kauppahallit. Enimmäkseen elintarvikkeita, lihaa, leipää, kalaa, maitotuotteita, mutta myös vaatteita ja kotitaloudessa tarvittavia tavaroita. Mekin tyttären kanssa marssimme hallien läpi ja ostimme leipää tuliaisiksi. Olisi pitänyt ostaa enemmän. Oli tosi hyvää tummaa mallasleipää, joka maistui ja säilyikin muutaman päivän oikein herkullisena. Lopuksi kävimme vielä ostamassa pojille lennokit kaupustelijalta, joka niitä hämmästyttävän korkealle ja kauas lennätteli. 
28ke1930 À la carte illallinen. Tässä kävi hassusti. Nyt tuotiin herkut pöytään ennakolta tehdyn tilauksen mukaan. Syödän, juodaan, valokuvat koko ryhmästä otetaan - onneksi muistui mieleen. Hassusti kävi niin, että emme ymmärtäneet, että nyt juomat eivät kuuluneetkaan menuun. Ne piti maksaa erikseen. Toinen pöytä ennätti lähteä maksamatta. No, Leena toimi pankkiirina ja maksoi, ettei jouduttu tiskiin. Päästiin tietämään viinin hinta, joka oli tax freehen verrattuna nelinkertainen, parista lasillisesta hintaa kertyi kymmenisen euroa. Siis: jos on à la carte, juomat eivät kuulu hintaan. Tästäkin kyllä annan arvelematta pyyhkeet matkatoimistolle. Pitäisi selvästi kertoa. Ja jos on ruoka à la carte, pitäisi viininkin olla à la carte, eli valinnan varaa niin että hinnat ovat näkyvissä. Itse pääasia eli menu ja viini - laadussa ei vähäisintäkään moitteen sijaa. Todellisia mestarikokkeja laivalla. - Miksi sitten tanssittaa ymmärtämättömiä asiakkaita lillukanvarsissa ja nolostelemassa 'maalaisuuttaan'?
 

Luokkakokous Kiinassa! Tällä illallisellako se oli vai missä, kun keksittiin, että seuraava luokkakokous pidetäänkin sitten Kiinassa! (eiköhän nukkuvatkin herää!) kunhan on sitä ennen käyty Ireneä morjestamassa Mustilan Arboretumissa. Jäi sopimatta, että mennäänkö Irenen luo kukin erikseen vai yhdessä. Kiinaan lähdetään joka tapauksessa porukalla. Tähän puolipiloillaan ilmaan heitettyyn ajatukseen tartuttiin yllättävän tosissaan ja lukuisasti. Monen on tehnyt mieli käydä, mutta ei ole tullut lähdetyksi. Nyt on siihen mukava tilaisuus hyvässä seurassa. Itse olen kerran käynyt, melkein 10 vuotta sitten. Ehdottomasti paras kaikista tekemistäni matkoista. Milloin hyvänsä valmis lähtemään uudelleen. Olen sen verran vilkuillut matkaesitteitä, että hinta vaihtelee 1200€-1600€. Retket kuuluvat hintaan ja ainakin omalla Olympian matkalla myös aamiainen ja yksi ateria joka päivä. Pitää se käydä muuri tutkimassa ja Pekingin ankka uudelleen maistamassa. Eikä olisi hullumpi käväistä uudelleen siinä upeassa taidemuseossa, joka juuri oli avattu Shanghaissa. Varmaan saisi Marjatankin houkutelluksi mukaan tunnelmaa yllä pitämään. ... ja Mattihan se vasta mestari olisi! (ks edellinen Kiinan matka). Niin että ihan tosissaan otan vastaan ennakkoilmoittautumisia ja ehdotuksia. Onko ensi vuonna tähän aikaan liian aikaista? - Kyllä varmaan keinoemokin olisi Kiinasta innostunut! Olisi ehkä se Leenalla oleva näytelmäkin näytelty. Osat on meillä miehitetty, mutta kukaan ei muista mitään harjoituksista saati sitten esiintymiasestä. 
 

29to1300 Herkkuaamiaiset nautittiin nyt paremmin yhteen aikaan sopien kuin edellisenä aamuna. Kyllä kaikki ihan moitteetonta on aamiaisellakin, mutta kun meidät nirsoiksi hemmoteltiin, niin en malta olla esittämättä toivomusta: Valion kaksi parasta tuotetta - grapemehu ja mustikkasoppa. Jälkimmäinen on paras herkku murojen kanssa. Vielä parempaa se on Keskon Kilomüsslin kanssa. Niin että vinkki laivan keittiölle. Vaikka vasta yhden aikaan rantauduttiin, ei aika tullut pitkäksi. Tax freestä yhtä ja toista shoppailtiin. Laivarannan Tax free on muuten selvästi edullisin. Erehdyttävästi konjakin makuista juomaa Napoleon nimeltään saimme 4 latilla litran pullon. Euroina tekee 1.7x4 = 6.80€. Kahvilassa rupatellen aikaa vietimme kunnes ystävinä erosimme. Tässä vielä koristeeksi näitä meidän luokan ikihehkeitä tyttöjä
 

Leena kertoo kahden huru-mummon Riika-kokemuksista: 

    Sota-ajan lapset Riikan kauppahallissa, kun oli tuhottava ne kaikenkaikkiaan
    noin 20 euroa.
    Ostoslista suunnilleen seuraavanlainen:   rahkaa, hapankaalia, valkosipuleita,
    hunajaa, juustoa, pari pussia joitakin siemenia jne jne.
    Ja kun rahaa kerran oli, juotiin terassilla riga-balsamit ja ajeltiin pariin
    otteeseen taksilla. Joten jos joku tarvitsee neuvoja mihin rahaa kulutetaan,
    niin annamme Ritvan kanssa konsulttiapua.

    edelleen kesaterveisin Leena
 

Mukana olivat:

  1. Tigerstedt Irene ja Tigerstedt Axel
  2. Klami Tytti ja Klami Antti
  3. Mononen Tuttu
  4. Korpela Asko ja Mujunen Sanna
  5. Salminen Seppo ja Salminen Vuokko
  6. Ruokonummi Seija, Lecklin Pertti ja Jääskeläinen Vili 
  7. Korjula Ritva
  8. Suurnäkki Leena
  9. Luoma Tuija
  10. Saari Vuokko ja Mr
Ilmoittaudu Kiinan matkalle! Asko 050-529 9539!

Asko Korpela 20040501 (20040501) o  o AJK kotisivu
20061208-131