Mitä Suomen taloudessa on
tapahtunut sitten meidän
valmistumisemme ekonomeiksi
1960-luvun alussa.
Suomi on muuttunut huikeasti
45 vuodessa
– ja muutosvauhti vain kiihtyy. Talous ja koko yhteiskunta oli 1960-luvulla sulkeutunut, säännöstelty, NL:sta poliittisesti riippuvainen ja asutuspolitiikan jäljiltä melkoisen maatalousvaltainen. Säännöstely purkautui kuitenkin asteittain. Palattiin kansainväliseen yhteistyöhön ja länsimarkkinoiden yhteyteen ja markkinavoimat mursivat säännöstelyn rahoitusmarkkinoiden ja pääomanliikkeiden alueella.
|
|
01 | Elintaso on Suomessa noussut merkittävästi ja suomalainen yhteiskunta on kehittynyt erinomaisesti. Kasvun moottoreina ovat olleet kasvuhakuinen talouspolitiikka, julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan lisääminen sekä erityisesti talouden avautuminen kansainväliselle yhteistyölle. (1961 EFTAn ulkojäsenyys, 69 täysjäsenyys, 73 EEC-vapaakauppasopimus, 95 EU:n jäsenyys ja 99 EMU:n eli euroalueen jäsenyys) |
02 | Talouden avautumista osoittaa viennin osuuden kasvu. |
03 | Rahoitusmarkkinoiden avautuminen (erityisesti 80-luvulta lähtien) heijastuu mm.ulkomaisten sijoitusten nopeana kasvuna. |
04 | Tuotannon kasvu on ollut erityisen voimakasta palveluissa, sekä yksityisissä että julkisissa palveluissa. |
05 | Teollisuuden rakenne on monipuolistunut ja jalostusaste noussut. Metsäteollisuustuotteiden osuus on supistunut ja metalliteollisuuden, erityisesti elektroniikkateollisuuden osuus on kasvanut. |
06 | Matala inflaatio. Osana yhteisen rahapolitiikan ja yhteisen rahan aluetta Suomi on saavuttanut matalan inflaation ja matalien korkojen tason. Kuvion osalta on syytä huomata, että se antaa helposti harhaanjohtavan kuvan. 1960- alussa Suomessa vallitsi hetken aikaa hyvin poikkeuksellinen tilanne: Inflaatio oli melko matala ja reaalikorko korkea. Ennen tuota ajankohtaa ja sen jälkeen aina 1990-luvulle asti inflaatio oli (vaihtelevasti) korkea ja reaalikorot useimmiten negatiivisia - suurelta osin tarkoituksellisesti, kasvun tukemiseksi. |
07 | Suomen sosiaaliturva ja terveydenhoito on parantunut olennaisesti 1960-luvun alkuun verrattuna. Työeläkejärjestelmä luotiin 1960-luvun alussa ja sen kattavuus on laajentunut tasaisesti. |
08 | Koulutus ja opintotukijärjestelmät ovat kehittyneet ratkaisevasti. Peruskoulujärjestelmä aloitettiin 1960-luvulla ja koulutustaso on ratkaisevasti parantunut sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. |
Eli hienosti menee, vai meneekö?
Hyvässä kehityksessä on myös nurja puolensa: |
|
09 | Työttömyysaste. Tuotantorakenteen muutos, säännöstelyrakenteiden purkautuminen ja jatkuvasti koveneva kansainvälinen kilpailu ovat johtaneet työttömyysasteen merkittävään nousuun. Koulutuskaan ei takaa enää työpaikkaa. |
10 | Veroaste. Sosiaaliturvan, koulutuksen, terveydenhoidon ym. järjestäminen on johtanut veroasteen merkittävään nousuun. |
11 | Työllisyys on kasvanut vain julkisessa sektorissa. Välilliset työvoimakustannukset eläkkeiden, työttömyysturvan ym kattamiseksi ovat nousseet jyrkästi. (Jos työntekijän palkka on 100, työnantajan kustannukset ovat 170 ja työntekijä saa käteensä 60-70 eli noin kolmanneksen aiheuttamistaan kustannuksista - tämä vaikeuttaa työllistämistä kovenevassa kilpailussa ja heikentää työllistymisintoa.) |
Suomella on kovat haasteet ja
melkoinen murros edessään.
Haasteet tulevat sekä ulkoa että sisältä |
|
12 | Maailman yhdentyminen, kaupan ja pääomanliikkeiden rajoitusten häviäminen johtaa kilpailun kovenemiseen. Aasian ja eritoten Kiinan voimakas kasvu ovat 1950-luvulta muuttaneet Yhdysvaltojen, Euroopan ja Aasian keskinäistä painoarvoa ratkaisevasti – vaikka emme sitä suinkaan vielä 1960-luvulla tiedostaneet. Aasia tulee palaamaan – on itse asiassa jo palannut – maailmantalouden tärkeimmäksi peluriksi. |
13 | Sisäinen haaste on väestön ikääntyminen ja sen aihettamat kustannukset – on arvioitu, että tästä aiheutuva rasitus on n. 5 % BKT:sta. Kun lasten ja vanhusten lisäksi otetaan huomioon korkea työttömyys, nousee työssäolevien huoltorasitus uhkaavan korkeaksi. |
14 | Maailmantalouden tasapainoista kehitystä uhkaavat monet ajankohtaiset tasapainottomuudet, joista suurin on Yhdysvaltojen suuri vaihtotaseen vaje, joka heijastaa sitä, että maailma suurin talous ei lainkaan säästä vaan julkinen ja yksityinen kulutus tapahtuu (pääosin) Aasian maiden säästämisen varassa ja aasialaisten keskuspankkien rahoittamana. Tasapainottuminen tulisi saada aikaan asteittain, jotta vältyttäisiin koko maailmantaloutta heikentävältä hard landingilta. – Kasvua uhkaavat myös Euroopan rakenteelliset jäykkyydet ja tehottomuudet yhdessä ikääntymisongelmien ajankohtaistumisen kanssa. Aasia ei yksinään voi vielä alhaisen kotimaisen kysyntänsä vuoksi toimia tällaisissa olosuhteissa maailmantalouden veturina – ja sen kasvun uhkana on talouden ylikuumeneminen ja sisäisten tasapainottomuuksien kärjistyminen, ennenkaikkea kehittymättömän rahoitusjärjestelmän haavoittuvuus. |
Asko Korpela 20060929 (20060929) o http://www.askokorpela.fi/ o Webmaster