Eero Utter 
Juhlapuhe-E64

Hyvä ystävät! 

Kun Heikki Helenius vuosi sitten pyysi minua sanomaan muutaman sanan täällä, en muistanut että tähän aikaan vuodesta olen yleensä jo ulkomailla. Kun olin lupautunut puhumaan, ei siinä auttanut muuta tehdä kuin tulla Suomeen tätä tilaisuutta varten. Se ei kuitenkaan todellisuudessa ollut suuri uhraus, minusta on suurenmoista että voin olla täällä tänä iltana yhdessä Teidän kanssanne. Juhlapuhujaksi pyydetyn on hyvä olla realisti ja muistaa, että puhujaksi pyydetään usein muilla perusteilla kuin asianomaisen kaunopuheisuuden takia. Kun Helsingin Yliopisto vietti vuosijuhlaansa 50-luvun alussa, silloinen yliopiston kansleri Edvin Linkomies päätti, että juhlan huomattavan arvon takia puhujaksi pyydetään Tasasvallan presidentti Paasikivi. Kansleri Linkomies ja maisteri Petrus Koistinen -kanslerin sihteeri ja tämän asian kertoja - menivät Presidentin vastaanotolle ja Linkomies esitti kohteliaasti pyynnön Herra Tasavallan Presidentille tulla juhlapuhujaksi. "Kyllä minä voin tulla, mutta teidän pitää toimittaa minulle puheteksti hyvissä ajoin." sanoi Paasikivi. Yliopistolla Linkomies antoi puheen kirjoittamisen Koistisen tehtäväksi. "Ennen puheen lähettämistä maisteri Koistinen esittää sen minulle" oli Linkomiehen ohje. Petrus Koistinen teki työtä pari viikkoa puheen kirjoittamisessa, kunnes se hänen mielestään oli esittämiskelpoinen. Hän meni esittämään puhetekstiä kansleri Linkomiehelle, joka otti paperit ja sanoi: maisteri istuu. Linkomies luki, ryki, mumisi välillä "Hyvä alku, no jaa, oikein, asiaa" pani paperit pöydälleen ja sanoi: Tämä on oikein hyvä puhe. Maisteri Koistinen on tavoittanut täydellisesti Presidentti Paasikiven tyylin. Hänhän ei ole mikään puhuja 

Kun kokoonnuimme Kauppakorkeakoululle syyskuussa 1964, meitä oli joukko hyvin erilaisia yksilöitä: erilaisia taustoja, lähtökohtia, haaveita ja tavoitteita. Me olimme saaneet kirjeen, jossa ilmoitettiin lukuvuoden avajaisten olevan 12 syyskuuta; tilaisuudessa puhuu Rehtori Heinänen. Me olimme kokeneet Suomen nousun sodanjälkeisestä ajasta, paljon työtä, voimakas taloudellinen kasvu, hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen, rakennemuutoksen käynnistyminen.Meidän ei tarvinnut epäillä mahdollisuuksia sijoittua ja menestyä, kunhan olimme valmiit ponnistuksiin. Yleistavoite oli saada tutkinto valmiiksi ja päästä työelämään, jolta odotettiin toimeentuloa, haasteita ja mahdollisuuksia. 

Mitä muistikuvia meillä on kurssimme aloittamisen ajalta - vuodelta 1964? Urheilumenestyksen hetkiä: Insbruckin talvikisat, Eero Mäntyranta ja Veikko Kankkonen, Tokion olympialaiset, joista Suomi sai 3 kultamitalia. Kotimaan politiikassa Kekkonen oli toista kauttaan Presidenttinä. Neuvostoliitossa Nikita Hrutshov menetti asemansa ja johtoon nousi Breznev, mikä ennakoi tulevia muutoksia kansainvälisessä politiikassa. Kiina räjäytti ensimmäisen atomipomminsa. Samaan aikaan osui myös Tonkinin lahden välikohtaus ja sen jatkona Vietnamin sodan eskaloituminen. Meitä lähempänä olivat kuitenkin Goldfinger, Zorbas, Dr. Strangelove, Beatles ja A hard days night. TV-sarja Peyton Place aloitti. 40 vuotta myöhemmin, siis nyt, Suomi ei saanut olympialaisista yhtään kultamitalia, vanhaa Neuvostoliittoa ei enää ole ollut vuosiin .Vietnamin sota päättyi tunnetulla tavallaan, Kiina on vastuullinen suurvaltojen klubin jäsen. Suomalainen pop- ja rockmusiikki on päässyt maailmalle. Kuka meistä olisi siihen aikaan osannut lyödä vetoa näiden muutosten puolesta? 

Meillä oli monipuolinen joukko opettajia professoreista assistentteihin, emmekä me opiskelijatkaan mitään yhtenäistä harmaata massaa olleet. Jaakko Honko loi ymäristöönsä hyvän isännän ilmapiirin.. Meidän piti oppia ajattelemaan tosiasioiden pohjalta johdonmukaisesti. Kansantaloustieteestä mieleeni jäi, miten Jouko Paakkanen aloitti luentosarjansa lukemalla Lauri Viidan Moreenia, jonka alku havainnollisti hänen mukaansa talouden perusolemusta ja kiertokulkua. Fedi Vaivio hallitsi luentosalia ja yleisöään - meitä- analyyttisellä tyylillään. Martti Saario luennoi välillä kädet syvällä housujen taskussa, välillä paukutti henkseleitään. Hugo Raninen esitti bravuurinaan kirjoitusnäytteen; alkuosa riviä vasemmalla kädellä, sitten jatko oikealla kädellä kirjoittaen ja vilkaisu hymyillen ollkapään yli.. Sakari Mattila antoi pohjaa asioiden matemaattis-tilastolliseen analysointiin, niin että edelleen lukee kriittisesti uutisia mielipidetutkimusten osoittamista pienistä muutoksista. Sakari Mattilasta jäi varmaan monen mieleen hänen lausahduksensa Tilastotieteen lyhyen kurssin alussa, kun kaikki eivät mahtuneet luentosaliin istumaan "Kyllä täällä pian on paremmin tilaa". Sitten alkoi huiman teoreettinen luentojakso, jota kesti pari viikkoa ja tilaa tuli, sitten luennot muuttuivat ymmärrettävämmiksi. 

Menneisyydestä johtaa silta nykyisyyteen ja siitä tulevaisuuteen. Vanha ekonomintutkinto oli laaja-alainen, tarvittiin vähintään 3 pitkää kurssia, 3 lyhyttä kurssia sekä esikurssi. Se antoi yleiskuvan siitä kentästä, jolla meidän odotettiin toimivan, ja erikoistuminen jäi myöhemmän elämän ratkaistavaksi. Perustavaa laatua oleva tavoite opiskelulle on vanhan sanonnan mukaan "Tietää, ymmärtää, selittää, ennakoida". Opiskelu tarkoituksena oli antaa meille työkaluja ja perustietoja, joiden avulla meidän uskottiin pystyvän ymmärtämään ja analysoimaan eteen tulevia asioita: mikä niissä on oleellista, uutta, merkittävää. Kun katselen Teitä ja muistelen myös omaa aikaani työelämässä, on perusteet uskoa: Tutkinto antoi hyvän perustan. Tieto, arvostelukyky ja päättely ovat edelleen ihmisen työvälineet. Myös KY oli eräs kasvatusinstrumentti. Siellä suoritettiin sopiva oppimäärä oman harkinnan mukaan, esikurssia voidaan pitää monelle välttämättömänä. KY:n merkitystä kasvatuksessa ei pidä väheksyä. Siellä opittiin kanssakäymistä, rakennettiin pohjaa ystävyyssuhteille. Toisaalta KY pääaineena johti helposti myös ei-toivottuihin seurauksiin. 

Meitä aloitti ekonomikurssilla 300 kovin erilaista yksilöä, kirjeenvaihtajia jonkin verran vähemmän. Keskuudessamme syntyi erilaisia yhteistyöryhmiä ja kanssakäymistä tilanteiden mukaan. Ruokalaan syntyi sananmukaisesti kuppikuntia. Istuttiin samassa pöydässä, valmistauduttiin avaintentteihin yhdessä tehtäviä ratkoen. Yhteistyö opetti paitsi kulloistakin ainetta myös yleisesti. "Kivi rautaa, mies miestä hioo" sanottiin ennen. Erilaisissa ryhmissä toimien me opimme toinen toisiltamme, hioimme särmiä sekä itsestä että toisistamme, kasvoimme ja valmistauduimme elämään. Se oli suurenmoista aikaa, vaikka tämän päivän mittapuiden mukaan aineellisesti elimme niukkuudessa. Mieleen nousevat Johannes Linnankosken sanat: "Ah te nuoruuden kultaiset päivät, sen salaiset ehtymättömät voimat. Koko maailma on edessämme avoinna, uni ei vaadi velkaansa, ruoalla ei väliä, vastukset murtuvat kuin palaneet langat, kaikki on mahdollista." 

Vuoden 1964 lauluksi maailmassa^# nimettiin " The Days of Wine and Roses"^##. Se sopinee myös tämän illan teemaksi. Mieluisa tehtäväni on kiittää järjestelytoimikuntaa , että meidät on saatu tänne yhteen ja meille on järjestetty muistoja herättävä, mieleenpainuva juhla. 

^# Grammy-award 
^## sävelt.. Henry Mancini ja Johnny Mercer