9 Palkat ja hinnat kierteessä
o Tuottavuuden nousu
o Työn tuottavuus
1 Tuottavuuden
nousu ja inflaatio
o Reaalikorotus o Nimellis
- Reaali
2 Lisätty Phillips-käyrä
o 9.2.1
Phillips-käyrän muoto
o 9.2.2 Lisätty Phillips-käyrä
ja inflaatio-odotukset
3 Palkkaliukuma
ja tuponeuvottelut
o 9.3.1 Liukumayhtälö
o 9.3.2 Liukuman komponentit
4 Hintatason määräytyminen
o Inflaatioyhtälöt
o Hintatason jousto
| Käsitteitä: | Työttömyys-Inflaatio-Palkankorotus o Inflaatioyhtälöt |
| Tietokoneohjelmat: | Kokeile TreGraf o Kokeile Phillips o Tutki empiirisesti |
| Kuvitus: | Tekniikan ratas o Samassa veneessä |
Harjoitustehtävä o Harjoituspisteet o Lähteitä
Tuottavuuden nousu on keskeinen lähtökohta tarkasteltaessa palkkojen ja hintojen määräytymistä.
Vain tuottavuuden nousun suuruinen palkankorotus on reaalista. Mutta reaalinen palkankorotus voi jakautua epätasaisesti. Eniten saavat ne, jotka onnistuvat neuvottelemaan suurimmat nimelliskorotukset. Hintojen ja palkkojen toinen toistaan seuraavat korotukset muodostavat inflaatiokierteen, jota on vaikea pysäyttää.
| Miten tuottavuuden nousu määritellään? |
Tuottavuuden nousu
on työpanosyksikköä kohti lasketun tuotannon määrän kasvu.
Jos kysymys on koko kansantaloudesta, tuotannon määrä on bruttokansantuotos ja työpanosyksiköiden määrä on tietenkin työllistetty työvoima. Tuottavuus kokonaistaloudellisena käsitteenä on siis bruttokansantuotos jaettuna työllistetyllä työvoimalla. Näin saadaan keskimääräisen työllistetyn henkilön aikaansaama tuotannon määrä. Esim. vuonna 1989 Suomen bruttokansantuotos tuotantokustannushintaan oli 345.6 mrd 85 mk ja työllistettyjen luku 2470 tuhatta henkilöä. Näin siis tuottavuus eli keskimääräisen työllistetyn aikaansaama tuotannon määrä on 345.6/2470 = 139 900 mk. Vuonna 1988 nämä luvut olivat: bruttokansantuotos 328.6 mrd 85 mk ja työllistettyjen luku 2431 tuhatta henkilöä sekä tuottavuus 345.6/2431 = 135 200 mk. Siis vuonna 1989 oli
tuottavuuden nousu
= 100 x (139.9/135.2-1) = 3.5 prosenttia
Tuottavuuden nousun takana on tekninen kehitys, se että aina joku keksii aikaisempaa parempia tuotantomenetelmiä ja laitteita ja että ihmistyö organisoidaan aikaisempaa tarkoituksenmukaisemmin.
K9.1 Työn tuottavuus Suomen kansantaloudessa, tuh
85 mk |
|---|
LPFR Työn tuottavuus tuh 90 mk R960920 ExpTrend: 71-95 2.9%, 86-95 3.2% 61 74.3 76.6 78.8 82.8 85.7 87.6 91.3 95.3 101.7 106.1 71 109.0 115.7 120.2 123.8 125.0 127.7 131.2 136.9 137.9 141.1 81 142.0 145.1 149.4 152.4 163.4 167.5 172.9 179.4 188.2 190.6 91 187.1 194.9 207.7 220.3 226.4 |
| Kuviosta nähdään työn tuottavuuden kehitys vuosina 1961-95. Tuottavuuden nousu heijastaaa teknistä kehitystä, joka on suhteellisen riippumatonta taloudellisista suhdanteista. Pitkä trendi noudattaa hieman alle ja lyhyt trendi hieman yli 3 prosentin vuosivauhtia. Kuvioon on lisäksi piirretty vuosien 96 ja 97 trendiennusteet jatkaen viimeisestä havainnosta viimeisten 10 vuoden trendin suunnassa. |
Piirros: Tekniikan ratas naksahtelee eteenpäin, s 142
| Kokeile tietokoneohjelmaa! | |
| TREGRAZZ.exe | Aikasarjatietokannan grafiikka ja trendit |
| Ohjelmapaketin tallennus kansioon c:\tmp
Kaksoisnäpäytä TREGRAZZ Kaksoisnäpäytä SetupTRE.bat TREGRAF.EXE on käytetävissä hakemistossa c:\ajk\tre |
|
| Tutustu TREGRAF ohjelman avulla AJKA61.TRE tietokantaa käyttäen palkka- ja hintamuuttujiin, niiden minimi- ja maksimimuutoksiin, trendeihin ja trendiennusteisiin. Muuttujien tunnisteet ovat WRAx ja xxxP tyyppiä, missä x vaihtelee. | |
Jos koko bruttokansantuotos olisi vuonna 1989 myyty täsmälleen edellisen vuoden eli vuoden 1988 hinnoilla, olisi saatu 3.5 prosenttia enemmän rahaa työllistettyä kohti kuin edellisenä vuonna. Siis jokaiselle työllistetylle olisi voitu maksaa täsmälleen 3.5 prosenttia korkeampi palkka ilman että hintoja nostettiin yhtään penniä. Ja jos hintoja nostettiin, kuten tietysti tapahtui, saatiin vastaavasti enemmän myyntituloa ja voitiin maksaa vastaavasti korkeampaa palkkaa.
Mutta kun palkansaajat sitten käyttivät rahansa hyödykkeiden ostoihin ja ostivat kaikella tulollaan koko bruttokansantuotoksen, he saivat täsmälleen saman määrän tavaraa, ostivatpa he sen ilman hintojen nousua tai hintojen nousun kanssa. Tämä on äärettömän tärkeä taloudellinen tosiasia ja merkitsee siis sitä, että
reaalinen palkankorotus voi olla vain ja täsmälleen tuottavuuden nousun suuruinen.
| Miksi sitten palkankorotukset kuitenkin aina ylittävät
tuottavuuden nousun? Eivätkö tupo-neuvottelijat tiedä tätä tuottavuudennousurajoitusta? |
Tietävät vallan hyvin. Tuponeuvotteluissa puhutaan kylläkin ainoastaan palkankorotusten suuruudesta, mutta samalla tullaan ikäänkuin huomaamatta sopineeksi myös palkankorotusten jakautumisesta. Inflaatio eli hintojen nousu on kaikille sama, mutta se joka saa muita korkeamman palkankorotuksen, saa todella myös muita suuremman reaalisen palkankorotuksen. Tämä on helppo osoittaa seuraavalla ajatuskokeella.
Näin siis se liitto, joka onnistui neuvottelemaan suuremman nimelliskorotuksen, sai myös suuremman reaalisen palkankorotuksen, koska inflaatio eli hintojen nousu on sama kaikille. Tästä syystä tuponeuvotteluissa viis veisataan tuottavuuden noususta, vaikka hyvin tiedetään, että kansantaloudessa keskimäärin voi toteutua vain täsmälleen tuottavuuden nousun suuruinen reaalinen palkankorotus. Se voi kuitenkin jakaautua epätasaisesti.
| Näkyykö tämä tulonjakoasia
nyt sitten jotenkin käyttämässämme AJKA mallissa? |
Ei näy, muuten kuin sen seuraukset tuottavuuden nousua suurempina palkankorotuksina. Mallissa on ainoastaan yksi palkankorotus ja yksi työllisyys ja muutenkin, malliin liittyvän teorian lähtökohtana ei varsinaisesti ole tuottavuuden nousu, vaan Phillips-käyrä eli palkankorotusten riippuvuus työttömyysastesta.
| Mikä on Phillips-käyrä ja mikä on lisätty Phillips-käyrä? |
Phillips-käyrä on ehkä tärkein lisäys kokonaistaloudellisen mallin perusrakenteeseen sitten Keynesin päivien. Englantilainen A.W. Phillips tutki 1950-luvulla työttömyyden ja nimellispalkkojen välistä suhdetta pitkistä aikasarjoista ja havaitsi suhteellisen vakaan käänteisen riippuvuuden työttömyysasteen ja nimellispalkkojen välillä ja että suunnilleen 5.5 prosentin työttömyysaste piti palkkatason vakaana. Vastaavasti hänen tutkimustensa mukaan 2.5 prosentin työttömyysaste piti hintatason vakaana. Myöhemmin Yhdysvalloista saatiin hyvin samantapaisia tutkimustuloksia.
Periaatteessa Phillips-käyrä olisi siis yleisessä funktiomuodossa
W = W(U) W' < 0
Tässä W on palkankorotusprosentti ja U työttömyysaste. Derivaatta W' ilmaisee vain sen seikan, että työttömyyden kasvaessa palkankorotus-prosentti pienenee.
Mutta minkä muotoinen Phillips-käyrä on ja mitkä ovat siinä esiintyvien muuttujien äärirajat? Rajoja ei varsinaisesti ehkä voida asettaa selvinä numeroina, mutta voidaan todeta, että mitä pienemmäksi työttömyysaste supistuu, sitä jyrkemmin palkankorotusprosentti nousee. Ja päinvastoin, mitä suuremmaksi työttömyysaste nousee sitä alemmaksi palkankorotus kylläkin painuu, mutta oleellista on, että aleneminen hidastuu ja se luultavasti lähestyy asymptoottisesti jotakin korotuksen tasoa, jonka alle palkankorotus ei jää vaikka työttömyys nousisi kuinka suureksi. Funktion muodoksi ei siis niinkään käy tavanomainen lineaarinen, vaan hyperboolinen muoto eli
W = A/U
Tämä muoto (A on tässä hyperbelin parametri) on kuvion K9.2 käyrässä. Kuviossa on samalla esitetty myös kaavamainen yhteys hintatason nousun ja palkankorotuksen välillä. Vasemmalla on esitetty inflaatioprosentin ja oikealla palkankorotusprosentin asteikko. Ne eroavat toisistaan vain siten että inflaatioasteikko on joka kohdassa vakiotuottavuuden verran alempana kuin palkankorotusprosentin asteikko siten että inflaation nolla vastaa palkankorotuksen puolella 3 prosenttia.
K9.2 Työttömyys, inflaatio ja palkankorotus
Lisätty Phillips-käyrä tarkoittaa sellaista Phillips-käyrän versiota, jossa mukaan palkankortusprosentin selittäjäksi on otettu inflaatio-odotukset. Tämän lisäyksen isä on Edmund Phelps tai oikeastaan idealla on kaksi isää, sillä samanaikaisesti 60-luvun lopulla myös Milton Friedman esitti yksinkertaista Phillips-käyrää koskevan kritiikkinsä.
Inflaatio-odotusten sisällyttäminen palkankorotuksen malliin on perusteltua, koska tuponeuvotteluissa, etenkin 60-luvulta aina vuoteen 1985, sekä työntekijäpuoli että työnantajapuoli lähtivät siitä, että inflaatio jatkuu. Työntekijäpuoli argumentoi tuottavuuden nousun ylittävien korotusvaatimustensa puolesta toteamalla, että inflaatio on ollut niin ja niin suuri, palkankorotuksessa on saatava kompensaatio jo tapahtuneesta hintatason noususta. Työnantajapuoli taas myöntyi herkästi näihin vaatimuksiin luottaen siihen, että tulevaisuudessakin jatkuva inflaatio pitää automaattisesti huolen siitä, että tuottavuuden nousun ylittävät palkankorotukset voidaan maksaa. Näin ylläpidetään inflaatio-odotuksia ja inflaatiokierrettä.
Inflaatio-odotuksilla lisätty Phillips-käyrä voisi olla muodoltaan
W = a + b P + c/U WP (= b) > 0, WU (= - c/U2) < 0
Tässä P on inflaatio-odotukset. Niitä kuvataan tavallisesti bruttokansantuotoksen hintojen muutosprosentilla.
| Kokeile tietokoneohjelmaa! | |
|---|---|
| DEMOSZZ.exe | Paketti sisältää pieniä demo-ohjelmia.
Purkautuu kansioon c:\ajk\demo |
| PHILLIPS.EXE | Lisätty Phillips käyrä ja Suomen kansantalous |
PHILLIPS ohjelma
Selvitä, miten käyrä on tehty, eli miten kolmiulotteisuudesta on siirrytty kaksiulotteisuuteen. Kiinnitä huomiota käyrän kulkuun ja havainnon sijaintiin. Vertaa periodia ennen lamaa ja laman aikana. Minä vuosina käyrä on kauimpana havainnosta?
Mutta vieläkään emme ole valmiit syöksymään malleinemme empiiristen havaintojen pariin. On otettava vielä huomioon Suomen tulopoliittinen järjestelmä. Suomessa palkankorotuksista sovitaan keskitetysti tuponeuvotteluissa. Siis osasta palkankorotusta tehdään poliittinen päätös. Tietenkin voidaan filosofoida, että tätä päätöstä tehtäessä neuvottelupöydällä kohtaavat kysyntä ja tarjonta, joita kumpaakin ohjaavat ehkä juuri edellä mainitut 'markkinavoimat' työttömyysaste ja inflaatio-odotukset. Mutta yhtä perusteltua on olettaa, että neuvotteluissa on tietty liikkumavara, jonka sisällä päätös on polittinen ja lopputulos eli tupoprosentti riippuu lähinnä osapuolten neuvotteluvoimasta ja -taidosta.
Piirros: Tuponeuvottelut ja palkkaliukuma s 146
Katsoimmepa tupoprosentin syntyvän markkinavoimien tai poliittisen päätöksen perusteella, meidän on joka tapauksessa otettava huomioon, että palkankorotusprosentti on eri asia kuin tupoprosentti, sillä tupoprosentin päälle kertyy aina liukumaa eli palkankorotuksen nousua yli neuvotteluissa sovitun. Käytännössä tupoprosentin osuus palkankorotuksesta on ollut keskimäärin noin kaksi kolmannesta ja liukumaprosentin osuus noin kolmannes.
Jos katsomme, että tupopäätös on enemmän talouspoliittinen kuin markkinavoimien synnyttämä, on paikallaan erottaa palkankorotuksen yhtälössä tupoprosentti N% omaksi muuttujakseen. Silloin selitettäväksi muuttujaksi ei tulekaan koko palkankorotus vaan palkkaliukuma. Empiirisestä aineistosta estimoitavaksi yhtälöksi saadaan silloin
W%-N% = a + b P% + c/U
Tässä merkintätavassa prosenttimerkin käytöllä on korostettu sitä seikkaa, että teoria koskee nimenomaan ajassa tapahtuvia suhteellisia muutoksia. Tietenkin voisimme korvata merkinnän W%-N% tavanomaisella yhdellä tunnisteella, esim WD%, joka kuvaa palkkaliukuma(prosentti)a, mutta W%-N% merkintä pitää näkyvillä sen, että estimoitava muuttuja on saatu kahden muun erotuksena. Työttömyysaste on sekin prosentti, työttömien prosentti osuus työvoiman tarjonnasta, ei siis mikään muutos aikaulottuvuudessa. Nyt olemme valmiit tarkastelemaan empiiristä yhtälöä Suomen kansantalouden aineistosta. Seuraava yhtälö on laskettu vuosilta 1963-89.
WDR% = - 1.3 + 0.39 QGD% + 5.0/UNMR R2 = .489 t 1.3 4.5 2.8 DW = 1.72
1989 WDR% palkkaliukumaprosentti 3.1 QGP% BKT-hinnan muutosprosentti 6.7 UNMR työttömyysaste 3.5 WRN% tupoprosentti 5.7 WAR% palkankorotusprosentti 8.8
Tilastoanalyysin tunnuslukujen perusteella arvioiden saatu yhtälö täyttää perusvaatimukset. Parametrien t-arvot ovat suurempia kuin 2. Jäännöstermin autokorrelaatiota ei testin mukaan ole (DW > 1.65). Mutta selitysaste R2 on ensi näkemältä alhainen. On kuitenkin muistettava, ettei selitysasteelle ole mitään ihannearvoa, vaan että sitä on arvioitava vain suhteessa muihin yhtälöihin, jotka on estimoitu samalle selitettävälle muuttujalle. Tässä ei nyt ole vertailukohtia, mutta tämän luvun harjoitustehtävissä on osviittoja vaihtoehtoisille yhtälöille. On myös muistettava, että palkkaliukuma on ikäänkuin pitkän pylvään eli koko palkankorotuksen huippu samaan tapaan kuin differenssi on tasomuuttujan huippu ja aina antaa numeerisesti alhaisen selitysasteen.
Yhtälön perusteella voidaan esim. vuoden 1989 liukumaprosentti analysoida komponenteiksi seuraavan laskelman mukaan:
vakiotermi - 1.3 + inflaatio-odotukset (QGP%) .39 (6.7) 2.6 + työttömyysaste (UNMR) 5.0/3.5 1.4 --------------------------------------------- = laskettu liukuman arvo 2.7 - liukuman havaintoarvo 3.1 --------------------------------------------- = virhe - 0.4
Tämän antaa vuodelle 1989 palkkaliukuman yhtälö. Koko palkankorotusprosentin saamme tietenkin lisäämällä liukumaan tupoprosentin:
laskettu liukuman arvo 2.7 + tupoprosentti 5.7 --------------------------------------------- = laskettu palkankorotusprosentti 8.4 - havaittu palkankorotusprosentti 8.8 --------------------------------------------- = virhe - 0.4
Komponenttianalyysista nähdään, että infallatio-odotukset antavat lähes kolme kertaa niin suuren kontribuution liukuman laskettuun arvoon kuin työttömyysaste. Yhtälön virhe vuodelle 1989 on edustaa keskitasoa
Tässä yhteydessä kannattaa pitää pieni matemaattinen taukovoimistelu ja johtaa estimoidusta yhtälöstä mallin yhtälö. Havaintoaineistossahan ei ole tietoja palkankorotusprosentista tai liukumaprosentista sen enempää kuin tupoprosentistakaan, vaan nämä kaikki esiintyvät tasoina. Palkkataso on mallissa vuosipalkkana tuhansissa markoissa. Tupoprosentti on sopimuspalkkaindeksinä. Voimisteluliike on: Miten liukuma puretaan vuosipalkaksi? Se suoritetaan (yksinkertaistetuilla tunnisteilla) seuraavin askelin:
WD% = a + b P% + c/U
W%-N% = a + b P% + c/U
W% = N% + a + b P% + c/U
100(W-W1)/W1 = 100(N-N1)/N1 + a + b 100(P-P1)/P1 + c/U
W-W1 = W1 (100(N-N1)/N1 + a + b 100(P-P1)/P1 + c/U)
W = W1 + W1 (100(N-N1)/N1 + a + b 100(P-P1)/P1 + c/U)
W = W1 (1 + 100(N-N1)/N1 + a + b 100(P-P1)/P1 + c/U)
WD = palkkaliukuma, W = vuosipalkka, N = tupoindeksi, P = hintaindeksi % tunnisteen jäljessä tarkoittaa prosenttimuutosta 1 tunnisteen jäljessä tarkoittaa edellisen vuoden muuttujanarvoa U = työttömyysaste
Saatiin lopputulos, jossa esiintyy ainoastaan muuttujien tasoja. Tämä on muoto, jota käytetään mallin tietokoneversioissa.
Toinen puoli inflaatiokierteestä on hintatason määräytyminen. AJKA mallin inflaatioyhtälöissä hintataso määräytyy kolmesta tekijästä: kotimainen ja ulkomainen kustannustekijä sekä tuottavuuden nousu. Kaksi edellistä vetävät hintatasoa ylöspäin ja kolmas eli tuottavuuden nousu vetää hintatasoa alaspäin.
Koska hyödykemarkkinoilla on määritelty useita kiinteähintaisia kokonaiskysynnän komponentteja ja kansantalouden tilinpidon määritelmät, jotka muodostavat perustan myös mallin rakenteen määrittelylle, edellyttävät vastaavia juoksevahintaisia kokonaiskysynnän komponentteja, tarvitaan vastaavasti myös useita inflaatioyhtälöitä eli hintatasomuuttujia. Niinpä AJKA mallissa on inflaatioyhtälöt kaikille kotimaisille kokonaiskysynnän komponenteille sekä lisäksi tuotantokustannushintaiselle bruttokansantuotokselle. Sen sijaan vientihintojen ja tuontihintojen katsotaan määrätyvän maailmanmarkkinoilla ja ne ovat mallissa eksogeenisina muuttujina.
Kaikissa inflaatioyhtälöissä on käytetty samoja kustannustekijöitä, mutta niiden vaikutukset poikkeavat jonkin verran toisistaan.
Yhtälö CNST t WARC t MGSP t LPFR t VIIV t R2 DW QGDP 0.3 3.2 .85 17 .09 2.1 -.49 4.5 .9991 .88 QGFP 0.2 5.7 .78 24 .13 4.8 -.39 5.3 .9996 1.31 CEPP 3.3 2.2 .96 14 .10 1.8 -1.1 7.4 .9981 .77 IFAP 0.1 7.2 .52 7.5 .20 5.0 .19 2.2 .9993 .82 CEGP 0.1 6.1 .96 36 -.37 3.6 .9992 .59
T9.1 AJKA mallin inflaatioyhtälöt
1989 QGDP bruttokansantuotoksen hinta 1985=1 1.256 QGFP th bruttokansantuotoksen hinta 1985=1 1.253 CEPP yksityisen kulutuksen hinta 1985=1 1.173 IFAP kiinteän pääomanmuodostuksen hinta 1985=1 1.295 CEGP julkisen kulutuksen hinta 1985=1 1.269 MGSP tavaroiden ja palvelusten tuontihinta 1985=1 0.977 WARC vuosipalkka 1000 mk 101.6 LPFR työn tuottavuus tuh 85 mk 139.9 CNST vakiotermi VIIV viivästetty selitettävä
Taulukossa T9.1
Tutustuttuasi nyt palkkojen ja hintojen määräytymistä koskeviin hypoteeseihin voit kokeilla niiden mukaisten yhtälöiden estimointia REGAJK tietokoneohjelmalla. Se lähtee liikeelle REG tiedostosta, johon tässä käsitellyt yhtälöt on jo istutettu valmiiksi.
| Kokeile tietokoneohjelmaa! | |
|---|---|
| SUOKOKZZ.exe | Palkat ja hinnat |
| Ohjelmapaketin tallennus kansioon c:\tmp
Kaksoisnäpäytä SUOKOKZZ Kaksoisnäpäytä SetupKOK.bat WREGAJK.EXE on käytetävissä hakemistossa
c:\ajk\kok |
|
Tutustuttuasi
keskeisiin palkkoja ja hintoja koskeviin hypoteeseihin voit kokeilla niiden estimointia WREGAJK tietokoneohjelmalla. Se lähtee liikeelle REG tiedostosta, johon on istutettu valmiiksi muutamia palkka- ja hintayhtälöitä.
09 sivun alkuun
o H09 Harjoitustehtävät
AJK kotisivu o AJK
ohjelmasivu o Kansantalouden kurssit
o Suomen kansantalous
Asko Korpela 971127 (970322) o Asko.Korpela@kolumbus.fi (palaute)
[ccc]