Rutger Bregman
Hyvän historia
AJK: Uskottavuuden rajoja hipoo
Tämän otsikon kirjoitin, kun olin kuunnellut vähän alle puolet kirjasta. Siinä vaiheessa olisi kirjan nimeksi sopinut parhaiten 'Pahan historia'. Niin karmaisevia olivat tekijän esiin nostamat dokumentit. Varsinkin kun vielä tekijän argumentointitapa oli täysin sopusoinnussa 'tilastotieteellisen maailmankatsomukseni' kanssa, taitoa ja kokemusta selvästi enemmän kuin itselläni. Melkein pahoinvointia aiheutti. Jo kova arvosanatuomio häivähteli mielessä ja ihmettelin, mitä mahtoi tarkoittaa Mitä muut ajattelevat osion Arttu Wäänänen arviollaan: "Jos kirja kestää kriittisen tarkastelun, on tämä elämämme tärkeimpiä teoksia."
Vasta tultuani kirjan neljänteen osaan Uusi realismi, käänsin (tekijän mukana) kelkkani. Tarkalleen se oli tämä sitaattina esitetty lause:
»Meidän on oltava idealistisia – sillä silloin meistä tulee lopulta oikeita, todellisia realisteja.» VIKTOR FRANKL (1905–1997)
Oliko se nyt Bregmanin pakko kiduttaa asiasta kiinnostunutta näin pitkään karmeista pahanteoista saamiensa oppien mukaisesti? Kai se sitten oli. Vähemmälläkin olisi uskottu. Mutta tästä eteenpäin vallitseekin sitten täydellinen sopusointu Bregmanin ja omien käsitysteni kesken. Sehän sai jo täyden vahvistuksen aikaisemmin Bregmanin kirjaa 'Ilmaista rahaa kaikille' lukiessani. Oman käsitykseni olin
muotoillut sanoiksi jo ennen sitä.
Herkullisen mehevä on Bregmanin 13. luvun otsikko: "13. Sisäsyntyisen motivaation voima". Samoin hänen tekstinsä sen jälkeen, teoksen loppuun saakka. Olin jo kirjan arvosanan oletusarvosta 4 muuttanut 5 tähdeksi, minkä ilman muuta myös lukija ansaitsee. Ei muuten lukija mielestäni nimiä Hitlerin mallin mukaan äännä (kuten eräs kommentoija arvelee), vaan ilmeisesti hyvinkin hollantia osaten hollantilaisittain. Pitäisiköhän minunkin kuunnella tämä kirja hollanniksi, ainakin tämä mainio loppuosa. Kun on joitakin kirjoja hollanniksi tullut luettua, kieltä myös hyvien ystävien kanssa mongerrettua? Täytyypä katsoa, saako sen BookBeatista.
Mutta minähän olen jo kuunnellut Bregmanin De geschiedenis van de vooruitgang. Oma lausuntoni siitä tosin rajoittuu tähän: " Ja toden totta: kun keskityn, saan aika paljon selvää." BookBeatin yhteenvedon ydin on "sikaraju": Bregman kutoo yhteen fysiikan ja arkeologian, biologian ja psykologian, filosofian ja historian yhdeksi häikäiseväksi keskusteluksi. Hän kertoo tarinan poikkeuksellisesta nisäkäsmiehestä, joka takertuu tarinoihin universumin nurkassa, mutta nyt näyttää saavuttaneen sidonnaisuutensa. Edistyksen historia on uuden uskon etsintä edistymisen aikakaudella, joka ei voi tarjota sitä."
Sekö se on Hyvän historiankin lopputulos: "uuden uskon etsintä edistymisen aikakaudella, joka ei voi tarjota sitä."? Eikö hän uskokaan luomaansa teoriaan, käsitykseen? Minäkään. en pääse irti epäilyksistäni. Voin vain kuvitella mitä sanovat itseään 'realisteina' pitävät sivistyneet aikalaisemme, puhumattakaan käynnissä olevan sodan ja tuhon osapuolet, jotka nimissämme tuhoa ja kuolemaa kylvävät. Mitä sanoisivat, jos Bregmanin siihen syventyen lukisivat?
Kirjan arvosana: 5
Kerronnan arvosana: 5,
s eli super vakavassa harkinnassa.
|
Sisällysluettelo
Alkusanat
Esipuhe
1. Uusi realismi
2. Todellinen Kärpästen herra
Ensimmäinen osa: Luonnontila
3. Homo puppyn nousu
4. Eversti Marshall ja sotilaat, jotka
5. Sivistyksen kirous
6. Pääsiäissaaren mysteeri
Toinen osa: Auschwitzin jälkeen
7. Stanfordin yliopiston kellarissa
8. Stanley Milgram ja sähköiskukone
9. Catherine Susan Genovesen kuolema
Kolmas osa: Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa
10. Miten empatia sokaisee
11. Miten valta turmelee
12. Valistuksen erehdys
Neljäs osa: Uusi realismi
13. Sisäsyntyisen motivaation voima
14. Homo ludens - leikkivä ihminen
15. Tällainen on todellinen demokratia
Viides osa: Toinen poski
16. Teellä terroristien kanssa
17. Paras lääke vihaa, rasismia ja ennakkoluuloja vastaan
18. Kun sotilaat nousivat juoksuhaudoistaan
Loppusanat: Kymmenen elämänohjetta
Kiitokset
Viitteet
|
Verkon yhteenveto:
Hyvän historia Ihmiskunta uudessa valossa
Hyvä. Parempi. Ihminen.
Ihminen on luonnostaan itsekäs ja ihmiskunta tavoittelee vain omaa etuaan. Tätä ajatusta toistavat niin historioitsijat, psykologit ja filosofit kuin iltapäivälehdet ja poliitikotkin. Mutta pitääkö se paikkansa?
Ylistetyssä teoksessaan Hyvän historia Rutger Bregman kääntää ajatuksen ihmisen pahuudesta ylösalaisin. Mitä jos luonnonvalinta ei suosinutkaan ilkeintä ja kovinta pyrkyriä vaan ystävällisintä ja huomaavaisinta tyyppiä? Kirja kyseenalaistaa ihmiskunnan itsekkyyttä toistelevat kauhutarinat Pääsiäissaaren murhenäytelmästä Milgramin sähköiskukokeeseen sekä kertoo, mitä tapahtui, kun kuusi koulupoikaa oikeasti haaksirikkoutui autiolle saarelle niin kuin klassikkokirjassa Kärpästen herra.
Vakuuttava teos murskaa myytit ihmisen pahuudesta yksi kerrallaan ja tarjoaa tilalle myönteistä ihmiskuvaa. Nyt on toisenlaisen tarinan aika.
Rutger Bregman on alankomaalainen historioitsija, joka on valloittanut maailman menestyskirjallaan Ilmaista rahaa kaikille.
Arvostelu 4.4
15h 25min
321 sivua
|
Mitä muut ajattelevat
Arvostelut teokselle Hyvän historia – E-kirja, Äänikirja
Jos kirja kestää kriittisen tarkastelun, on tämä elämämme tärkeimpiä teoksia.
Arttu Wäänänen
Ehdottomasti kirja, jota suosittelen kaikille. Keskivaiheilla eksytään vähän sivuraiteille, mutta loppu osoittaa, että kaikki oli senkin arvoista.
Hanna
Pakko myöntää, että kirja antoi uutta näkökulmaa ihmisestä. Bregman perustelee näkemyksiään useista näkökulmista ja haastaa itseään. Hän myös kirjoittaa miellyttävällä tavalla, joka on koukuttava. Lukija eläytyi kirjaan vilpittömästi, joka paransi kuuntelukokemusta.
Miro
Paljon hyviä ajatuksia, tosin osin aika poliittisesti värittyneitä ja kokonaisuus jää hajanaiseksi. Lukija lausuu jotkin ulkomaalaiset nimet (saksalaiset, hollantilaiset) kuin Hitler paatospuheissaan.
Mika
PageTop
|