Sisällön yhteenveto

I LUENNOIN ARISTOTELEESTA OSANA yliopistokurssia »Johdatus filosofian historiaan», mutten saanut sinua mielestäni.
Porthanian nousevassa luentosalissa Helsingin yliopistolla oli paljon väkeä. Luentoni olivat alkaneet vetää yhä enemmän opiskelijoita. Filosofia oli muuttunut kuumaksi oppiaineeksi. Olin nuoremman polven yliopistollinen julkkistähti, innostuneena itsestäni, mutta nyt keväällä 1984 korvia myöten rakastunut sinuun (Pipsa, myöhemmin puoliso).

II Kun sydämen ääni »Pipsa» ilmestyi E. Saarisen Aristoteles-luennolle Porthaniassa vuonna 1984, mies pinnisteli säilyttääkseen luentopuheensa siihen asti parhaat puolet – jäntevyyden, johdonmukaisuuden, loogisuuden ja määrätyn älyllisen, ainakin hyvinkääläisittäin kohottavan sivistyspyrkimyksellisyyden. Hän rehki täyttääkseen sen kuvan mitat, jonka oli kyhännyt kasaan huomattuaan pärjäävänsä yliopistolla.

III Muotona tässä kirjassa on eräänlainen henkilökohtainen, hiukan omituisesti omaelämänkerrallinen, nuorekkaasti vanheneva »essee».

IV Mitkä nämä ovat? Vuosi oli 1985. Olin muuttanut luoksesi Albertinkadulle.

V Nyt ajatellen 1980-luvun alun kulttuurivyörytys nostaa hiukan kiusaantunutta hikeä pintaan, vaikka tässä silmäillessäni pitkästä aikaa Punkakatemiaa huomaan, että esimerkiksi teksti »Julkilausuma» otsikolla »Raa’an puolesta ylikypsää vastaan» on oikeastaan aika okei.

VII »Sukupuoliakti ei ole saavuttanut täyttymystään, ja tästä on aiheutunut monia jälkiseurauksia. Nostan niistä esiin vain yhden kauneimmista, enkelit», kirjoittaa Luce Irigaray kirjassa Sukupuolieron etiikka.

VIII Isoäitini oli aina kotona, kun tulin koulusta. Oli lopettanut työnsä Hyvinkään Villatehtaalla ennen syntymääni. Asuivat vaarini kanssa siinä talossa Hyvinkäällä alakerrassa, missä me yläkerrassa. Reino-vaari oli rakentanut talon oman isänsä, Joppi-papan kanssa.

IX »Ajattelin mennä balettiin, olisitko kiinnostunut tulemaan mukaan?»

X Miksi Sokrates ei kirjoittanut ylös filosofiaansa?

XI Kun siis Albertinkadun saunassa aloit puhua filosofiasta, mielessäsi selvästikin oli jotain samaa kuin Platonilla »Seitsemännessä kirjeessä».

XII Yksi toiveeni tällä kirjalla on, että sen kautta saisin luotua innostusta yksityiskohtiin. Eräänlaiseen pehmeään rakotekniikkaan, minkä alkuperä on Hyvinkäällä. XIII Pidit siitä vihreästä kuplavolkkarista. Kupla ei ollut »korskea». Iloitsit toistuvasti omasta istuimestasi kuljettajan vieressä. Siitä törrötti sisustuspehmikkeitä, ne melkein näyttivät oljilta, ja kulumia ei voinut kiistää. Sillä kerralla emme kuitenkaan puhuneet autoista siinä istuessamme Hietalahden hautausmaan kiviaidan vieressä. Puheena olivat veteraanit, sotien aika ja yksi erityinen Special Operation.

XIV Soittopäätös sinulle Ekbergin kolikkopuhelimella syntyi sekuntien sisällä ja nyt tuntuu, että ne sekunnit ovat kaiken alku. Purkausta oli pohjustettu monen kuukauden verran.

XV Yksi käsittelemistämme teemoista Jorman työhuoneella Esplanadilla ja muissa kohtaami-sissa oli eleettömäksi mestaruudeksi nimeämäni ilmiö. Sekin taisi olla Pipsa-virittynyt pointti. Jatkuvasti jo silloin nostit esiin »näkymättömän työn tekijät». Painotit niitä huomaamattomia hahmoja taustalla, jotka kantavat vastuunsa kunnialla, voivat vähätellä suurtekojaan koska ymmärtävät sydänverisesti, että kaikki onnistuminen vaatii niin monia ja vain harvoille pedataan se näkyvin paikka.

XVI Muistiinpanot on tehty ruutulehtiselle paperille ja oikeassa yläkulmassa lukee »NTC johtoryhmä elokuu 95». Käsialani näyttää aika selkeältä.

XVII Bengt Holmström on herrasmies ja talousnobelisti. Pentti Kourin oppilas ja ystävä. Olin alamaissa ja puhuimme tyylistäni.

XVIII Kun ajoin Hyvinkäälle, lumisade oli tauonnut. Suomalainen lumipeitteen kauneus vallitsi tasavertaisena, se mikä on yhtä kaunista joka paikassa.

XIX »Mitä sä luulit sieltä löytäväsi?»

XX Kirje oli käsin kirjoitettu. Se saapui Kaunialan sotavammasairaalan kirjekuoressa.

XXI Seisoin ravintola Kosmoksen miestenhuoneen seinänpuoleisen pisuaarin äärellä. Me miehet emme kurkistele sivulle, kun olemme tositoimissa. En siis kääntänyt katsettani, kun viereiseen pisuaariin asettui jykevä uroshenkilö.

XXII EPILOGI Olin jännittynyt ja innostunut. Pipsakin oli tullut mukaan. Se oli ihanaa. Paikan päällä Jyväskylän Taulumäen kirkolla odottivat dynaamiset hengen ladyt, jotka olivat järjestäneet erityisesti yrittäjille suunnatun »Toivon illan» E. Saarisen luennon ympärille.

Helsingin Bulevardilla 27. kesäkuuta 2022
Esa Saarinen E. Saarisen ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta - Esa Saarinen
Arvostelu 4.2 10h 12min 163 sivut Avautuvuus Tallenna