Riisutut naamiot
Arvo Tuominen

Ajk: Asiantuntevaa ja sujuvaa superlukemista

Kuten Arvo Tuominen teoksen esittelyssä George F. Kennanin niin sanottua pitkää sähkettä vuodelta 1946 lainaten tiivistää, tästä on minunkin mielestäni kysymys: ”Kremlin neuroottisen maailmanasioita koskevan näkemyksen pohjalla on perinteinen ja vaistomainen venäläinen turvattomuuden tunne."

Enpä muista mistä tämä pelko Venäjän käyttäytymisen perimmäisenä selityksenä on alun perin mieleeni tarttunut, mutta aina se esiin pulpahtaa, kun Ison Karhun käyttäytymisestä on kysymys. Aina olen Venäjän historiaa harrastanut, mm kaksi sen suurimpina auktoriteetteina pidettyä teosta lukenut. Николай Михайлович Карамзин: История государства Российского В 12-ти томах 20161119 3245 s Платонов С.: Полный курс лекций по русской истории 20150125 1245 s

Aina Venäjän olemusta pohtiessani ensimmäiseksi mieleeni tuleva ajatus on: Täysin järjetön pelko: mikä tai kuka voisi uhata valtakuntaa, joka on Wikipedian mukaan pinta-alaltaan maailman suurin valtio, ja peittää enemmän kuin kahdeksasosan maapallon maapinta-alasta – yhteensä: 17 075 400 km² (sijalla 1).

Kolme selitystä Venäjän neuroottiselle pelolle on mieleeni kiteytynyt:
1 1773-1775 Pugatshovin kapina
2 1812 Napoleonin "vierailu" Moskovassa
3 1941-1944 Leningradin piiritys

Mahtaneeko olla järkevää tällä tavoin konkretisoida kansakunnan sieluun pureutunutta pelkoa? Olisipa mielenkiintoista tietää mitä mieltä on joku muu joka ehkä näitä rivejä lukee.

Mutta mitä voisin yhteenvetona kirjoittaa Riisutuista naamioista? Tavanomaisten muistiinpanojen tekeminen yhteenvetoa varten oli poikkeuksellisen vaikeaa runsauden pulan takia. Niin paljon tärkeää, muistamisen arvoista asiaa, etenkin kirjan alussa. Vaimon kanssa toista tuntia yhdessä kuuntelimme ja asioista keskustelimme. Huomio kiintyy lainaukseen. Tuominen kirjoittaa:

"Kuvailen tapahtumien kulkua näkökulmia vaihdellen lähtökohtana kerronnallinen moninaisuus, eli kuvaan historiallisia tapahtumia ja niihin liittyviä olosuhteita, jotka mahdollistivat tapahtumat sekä niiden ihmisten toimia ja motiiveja, jotka tarttuivat tilaisuuteen ja panivat niin sanotusti haisemaan. Pyrin myös ymmärtämään päätöksentekijöiden motiiveja."

Näin tässä tehdään ja tämä miellyttää minua. Nurkkaan ajettua karhua on helppo matkan päästä aidan takaa sättiä ja syyttää kuten nyt yleisesti tehdään. Mutta miksikä se siitä tulee. Miksi muuksi kuin entistä vihaisemmaksi. Sama kepin ja pyssyn heiluttamisesta. A mutta, jos yritettäisi ymmärtääja jopa porkkanaa tarjota? Luulenpa, että tulos olisi parempi. Ehkä sekin oppisi ymmärtämään ja jopa kesyyntyisi.

Minua miellyttävät Tuomisen pyrkimykset ymmärryksen suuntaan. Niinpä tässäkin. Nykytilanteelle kaivellaan juuria historiasta ja maantieteestä, ties mistä tietopohjasta. Kaivellaan sisällysluettelon mukaan Menetetyt mahdollisuudet, Unelmat moninapaisesta maailmasta, Riisutut naamiot, tarkastellaan Suden hetkeä, Erikoisia ystäviä, Särkyneitä unelmia, Harmaata sektoria, Putinia parista näkövinkkelistä ja lopuksi sitten tätä kauhistuttavaa Ukrainan sotaa.

AudioBooks o AjkEbooks
PageTop